Viinin viettelys

Tadashi Agi & Shu Okimoto: The Drops of God

Tadashi Agi & Shu Okimoto: The Drops of God

EN TUNNE viinejä likikään sillä tasolla, että voisin arvioida mangan The Drops of God asiasisältöä. Manga onkin kaksin verroin huippusuoritus: Se tekee viinin maistamisesta koukuttavan jännärin. Ja se tekee sen niin hyvin, että viinejä ymmärtämätönkin seuraa tarinaa henkeään pidätellen.

The Drops of God (Kami no shizuku) on mangaksi vaikuttanut poikkeuksellisen paljon tosielämään. Kaikki mangan esittelemät viinit ovat todella olemassa. Wikipedian mukaan manga on muuttanut japanilaisten viinivalintoja ja lisännyt merkittävästi viinin kulutusta Etelä-Koreassa.

Vuonna 2010 ranskalaisen Château le Puy -viinin vuosikerran 2003 kansainvälinen myynti jouduttiin lopettamaan keinottelun estämiseksi, kun manga aiheutti valtavan innostuksen viiniin. Decanter-lehti on arvioinut, että Kami no shizuku on yksi 20 viime vuoden vaikutusvaltaisimmista viiniaiheisista julkaisuista.

Tadashi Agin käsikirjoittama ja Shu Okimoton kuvittama Kami no shizuku alkoi Japanissa vuonna 2004, lähinnä aikuisille miehille suunnatussa Kodanshan Shuukan mooningu -lehdessä. Siitä on koottu tähän mennessä 31 pokkaria, ja sarja jatkuu edelleen. Nimimerkin Tadashi Agi taakse kätkeytyvät sisar ja veli Yuko ja Shin Kibayashi.

Nyt Vertical on julkaissut englanniksi ensimmäisen yli 400-sivuisen osan, joka sisältää kaksi ensimmäistä japanilaista pokkaria. Glénatin ranskankielinen käännös alkoi ilmestyä jo yli kolme vuotta sitten.

Viime vuonna manga sai 82-vuotisen historian ensimmäisenä japanilaisena ranskalaisen viinilehden La Revue du vin de France vuotuisen palkinnon. Mangan pohjalta tehtiin myös suosittu näytelty televisiosarja, jonka yhdeksän osaa nähtiin Japanissa kevättalvella 2009.

Mangalla on myös aiheeseen soveltuva ranskankielinen lisänimi Les Gouttes de Dieu. Ainakin ensimmäinen pokkari esittelee pääasiassa ranskalaisia viinejä.

Tadashi Agi & Shu Okimoto: The Drops of God

Shizuku Kanzaki on ankaran koulinnan tuottama lahjakkuus.

THE DROPS of God on tarina suuren ja vaikutusvaltaisen viinintuntijan Yutaka Kanzakin pojasta Shizuku Kanzakista. Isän ankara kasvatus on saanut nuorukaisen inhoamaan viinejä. Kuin pilkatakseen isäänsä Shizuku on ryhtynyt oluttehtaan palvelukseen. Tarinan alkaessa hän ei ole vielä koskaan edes maistanut viiniä.

Isän oudolla kasvatuksella on kuitenkin ollut tarkoitus. Isä pakotti Shizukun haistelemaan ja maistelemaan mitä kummallisimpia asioita, nahkavöistä luonnonyrtteihin ja lyijykynistä harvinaisiin pähkinöihin. Tuo oppi on herkistänyt Shizukun haju- ja makuaistit, jotka tekivät hänestä tietämättään mestarillisen viinintuntijan.

Mangan japanilainen nimi Kami no shizuku (神の雫) on kaksitulkintainen. Sen voi tulkita, kuten mangan nimeä käännettäessä on tehty, tarkoittavan ”jumalan pisarat”. Sen voi kuitenkin ymmärtää myös ”jumalainen Shizuku”, jolloin se mitä ilmeisimmin viittaa päähenkilön lahjakkuuteen. Kanjimerkkiä 雫 käytetään Japanissa ensisijaisesti nimissä.

Kun isä kuolee, hän jättää perinnöksi talon ja tavattoman arvokkaan viinikokoelman. Omaisuus ei kuitenkaan lankea suosiolla ainoalle pojalle. Isä on adoptoinut toiseksi pojakseen kunnianhimoisen nuoren viiniekspertin nimeltä Issei Tomine.

Shizuku ja Issei joutuvat kilpailemaan perinnöstä. Ja milläpä muulla viinimestarin perinnöstä kisattaisiin kuin viinintuntemuksella. Aluksi näyttää että täysin kokemattomalla Shizukulla ei ole mitään mahdollisuuksia jo ammattilaiseksi kehittynyttä tähteä vastaan. Mutta pian lapsuusaikaiset opit nousevat piilostaan.

Tadashi Agi & Shu Okimoto: The Drops of God

Vastassaan Shizukulla on viinimaailman nuori tähti Issei Tomine.

SHIZUKULLA on tukenaan aloitteleva sommelier Miyabi Shinohara, jonka ihastumista Shizuku ei näytä huomaavankaan. Miyabi ja hänen opettajansa Shiro Fujieda tarjoavat mukaan tietonsa. Kun ne yhdistyvät Shizukun tuoksu- ja makulahjakkuuteen, tehdään ihmeitä.

Perinnön saa kilpailijoista se, joka vuoden sisällä tunnistaa edesmenneen isän testamentissaan kuvaamat kaksitoista suurta viiniä. Tunnistettava on myös kaikki nämä ylittävä kolmastoista, ”Jumalan pisarat”. Kilvan ohessa Shizuku ja Miyabi joutuvat mukaan perustamaan oluttehtaan uutta viiniosastoa, jonka sisällä muhii räjähdysaltista henkilökemiaa.

Viinin maistaminen ei tässä tarinassa aina mene ihan putkeen. Minäkin ymmärrän sen verran, hyviä viinejä maistellessa ei ole tarkoitus tulla kaatokänniin; niin känniin, että seuraavana aamuna Shizuku ja Miyabi löytävät toisensa samasta sängystä mitään muistamattomina.

Tarinan huumori tulee Shizukun ja Miyabin suhteesta. Huvittavaa on myös Issei Tominen pelonsekainen öykkäriys ja itsevarmuus. Omanlaisensa Einstein on Shizukun isän vanha ystävä, pultsariksi heittäytynyt viinintuntija Robert Doi.

Ainoa täysin naurettava hahmo on kuitenkin Chosuke Honma, oluttehtaan viiniosaston lipeväkielinen niljake. Hän on niin ihastunut italialaisiin viineihin, että hän kaataa ranskalaiset viinit viemäriin maistamattomina.

Tadashi Agi & Shu Okimoto: The Drops of God

Viinistä ja sen merkityksestä ihmiselle on tietenkin kyse.

THE DROPS of God on komedia, mutta se on myös huippuun viritetty dekkari. Siinä ei selvitetä murhia, mutta oikein käsiteltyinä viinien salaisuudet ovat vielä murhiakin kiehtovampia.

Haasteet tulevat viinien tunnistamisesta, oikeanlaisen viinin löytämisestä tilanteisiin ja viinin dekantoimisesta niin että sen parhaat ominaisuudet pääsevät puhkeamaan kukkaan. Niin, ja tietenkin ihmisten välisistä herkistä ja monimutkaisista suhteista. Entä miltä kuulostaa viini, jonka maistaminen pamauttaa Queenin soimaan päässä?

Manga sisältää valtavan määrän viinitietämystä, jonka oikeellisuudesta en kykene sanomaan yhtään mitään. Hienoudet esitetään kuitenkin riittävän selväsanaisesti. Maallikkokin tajuaa niiden mielen ja merkityksen, vaikka ei itse samanlaisiin suorituksiin pystyisikään.

Kami no shizuku olisi ehkä ansainnut paremman kuvittajan. Ei Shu Okimoton kuvajälki huonoa ole, ei suinkaan. Se on ihan ilmeikästä ja paikoitellen dramaattistakin, mutta kuitenkin perin tavanomaista seinen-kuvitusta. Muutamat aika äkkiväärät kuvitustyylin vaihdokset eivät oikein istu tarinaan, vaikka komediasta onkin kyse.

Olisi myös mukava nähdä jumalan pisaroita värillisinä. Hailakka mustavalkoinen kuva ja teksti eivät oikein tee oikeutta vaikkapa ilmaisuille ”Neste virtaa kuin sula rubiini” tai ”Kirkasta purppuraa, kuin vanha ruusu. Sen reuna sävyttyy jo oranssiin.”

Ennen kaikkea The Drops of God houkuttelee tutustumaan viineihin ja maistamaan niitä ennakkoluulottomasti. Tärkeimpiä eivät ole tiedot, vaan viinin maistajassa itsessään herättämät tunteet ja mielikuvat.

Lohtua maallikoille tuo sekin, että ollakseen hyvää viinin ei tarvitse välttämättä olla kallista.

This entry was posted in seinen and tagged , . Bookmark the permalink.

9 vastausta artikkeliin: Viinin viettelys

  1. tatti sanoo:

    Mielestäni tällaiset mangat ovat mielenkiintoisia jotka onnistuvat nostamaan jonkin asian suosiota maanlaajuisesti (tai laajemminkin). Nodame Cantabile nosti klassisen musiikin suosiota, Higaru no Go Go pelin suosiota ja sitten oli se jokin eläinlääketieteen opintoihin perustuva manga jonka ansiosta alan suosio räjähti käsiin, ainakin hetkellisesti. Mikäköhän lienee Silver spoonin vaikutus maatalousopintojen suosioon?

    Toki tämä ei ole odottamatonta ottaen huomioon miten yleistä sarjakuvien lukeminen alueella on, mutta jotenkin aina suomalaisena yllättyy siitä minkälainen yhteiskunnallinen vaikutus yksittäisellä sarjakuvalla voi olla. Hei, tässähän olisi tilausta sarjakuvalle joka käsittelee valaiden suojelua!

    • Futoi yatsu sanoo:

      Toisaalta sarjakuvien vaikutus todellisuuteen on aika arvaamatonta. Se ehkä kohdistuu helpoiten ”helppoihin” asioihin kuten viinin valintaan. On paljonkin todella laadukkaita sarjakuvia esimerkiksi pakolaiskysymyksistä, ihmisoikeuksista ja sodista (vaikkapa Ville Tietäväisen Näkymättömät kädet, Joe Saccon Palestiina tai Guy Delislen Pyongyang), eivätkä ne valitettavasti näytä pystyvän muuttamaan maailmaa.

      • arua sanoo:

        Voi olla että ihmiskysymykset ovat liian vaikeita, isoja tai etäisiä. On helpompi aloittaa uusi harrastus kuin miettiä vakavissaan mitä voisi itse tehdä Pohjois-Korean eteen. Lisäksi yksittäinen vakava sarjakuva-albumi on eri viivalla kuin pitkä, kevyempi sarja jonka hahmojen vaiheita seurataan jopa vuosia.

        Jostain syystä eläimet ovat helpommin lähestyttäviä, joten ehkä sopivalla valasmangalla olisi mahdollisuus. Lisäksi niillä vaikuttaisi olevan eri kulttuureja, kieli ja jopa nimet, joten materiaaliakin olisi, vaikka noista ei vielä tiedetäkään tarpeeksi.

        Mäkin haluaisin että valaiden ja delfiinien mahdollisesta kielestä saataisiin lisää tietoa ennen kuin ne kaikki tapetaan sukupuuttoon.😦

  2. Futoi yatsu sanoo:

    Itse asiassa muuten, Daisuke Igarashin Children of the Sea on jotain vähän tuohon valassuuntaan. Ja loistava manga.

  3. arua sanoo:

    Ei tosiaan ihan se näkökulma mitä haettiin, enkä usko että tuo lähestymistapa auttaa valaanpyynnin vastustajiakaan näkemään että he ovat väärässä. Ihmisiltä puuttuu hälyttävän usein kyky keskustella. Suurin osa keskustelusta ei ole keskustelua. :´D

    Mutta joo, pysyäkseni aiheessa… luin The Drops of Godin, vaikka tietämykseni viinistä rajoittui tätä ennen suunnilleen siihen että osa maistuu vähemmän pahalta kuin toiset. Sen sentään tiesin että monia hyviä viinejä saa halvemmallakin, tosin en varmaan erottaisi niitä toisistaan. Kuvitustyylin vaihdokset pistivät itselläkin silmään, onneksi räikeimmät riitelyt olivat aivan alussa. Hienovaraisemmat pelkistykset sopivat paremmin. Mietin kyllä että onko tarina oikeasti jaksanut kantaa 31 pokkarin verran, vai onko suosio laimentanut sarjan niin kuin niin usein käy?

    Pokkarin paksuus oli kyllä miellyttävä yllätys, mangaa lukisi mieluummin tällaisina paksumpina pokkareina. Mutta voi olla että niiden julkaisu ei ole mahdollista kustannussyistä? Sääli vain että pokkarin teksti on ajoittain juuri sen verran pientä, ettei sitä voi antaa luettavaksi kelle tahansa vanhemmalle viininystävälle.

    Nyt kun vielä olisi jossain itseä miellyttävä sarja teestä, jossa matkattaisiin ympäri maailmaa tutustumassa eri teekulttuureihin, laatuihin ja sellaiseen. Tekisi mieli tehdä sellainen itse jos vain osaisi ja ehtisi.😀

    • Futoi yatsu sanoo:

      Minä ainakin lukisin tuon teesarjan. Anna palaa vaan!

      • arua sanoo:

        En osaa.😦

        Luulisi kyllä että sellainen olisi olemassa. Elleivät ne kaikki sitten keskity vain teeseremonian tms ympärille… En sellaista ehkä jaksaisi lukea.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s