Takaoka, Uragami & Nakamura: Hokusai Manga
(This article is also available in English)
KATSUSHIKA Hokusai on lännessä ylivoimaisesti tunnetuin japanilainen taiteilija. Kaikki muistavat ainakin hänen suuren aaltonsa. Paljolti suosiosta on kiittäminen viisitoistaosaista kuvakirjasarjaa Hokusai manga. Se toi länteen innostuksen japanilaiseen taiteeseen. Se myös antoi nimensä nykyaikaiselle mangalle.
Anekdoottina kerrotaan, että japanilainen ukiyo-e-puupainotaide tuli Eurooppaan Hokusai mangan (北斎漫画, ”Hokusain luonnokset”) irtolehtinä, joita oli käytetty posliiniastioiden kääreinä. Kyseessä olivat ilmeisesti epäonnistuneet painovedokset, jotka osuivat ranskalaisen etsaajan Félix Bracquemondin silmiin. Bracquemond innostui valtavasti eksoottisista kuvista.
Siitä alkoi ensin ranskalaisten ja sitten muiden eurooppalaisten taiteilijoiden intohimo Japaniin. Eniten japonismi sai tuulta purjeisiinsa Pariisin maailmannäyttelystä 1867. Japanista innostuivat ja ottivat mallia esimerkiksi Edouard Manet, Claude Monet, Edgar Degas, James Abbott Whistler ja Vincent van Gogh. Hokusain luonnostelutekniikkaa opiskelivat myös 1900-luvun taiteilijat Pablo Picasso ja Paul Klee.
Yllättäen Hokusain kelpaaminen läntisille tateilijoille saattoi johtua osaksi siitä, että hän oli liian ”länsimainen” osalle japanilaisia. Hokusai opiskeli elämänsä aikana jatkuvasti uutta, ja hänen kuviinsa tulivat muun muassa lännestä peräisin oleva perspektiivioppi ja varjostusten käyttö kolmiulotteisuuden ilmaisemiseen.
PIE International on nyt julkaissut muhkean valikoiman kuvia Hokusai mangasta. Isokokoisen taidekirjan kokoamisessa taiteellisena johtajana on toiminut Kazuya Takaoka. Kirjan tekstit ovat kirjoittaneet Mitsuru Uragami ja Hideki Nakamura.
Valikoiman kokoaminen ei olisi ollut mahdollista ilman Uragamin keräilyharrastusta. Taidekauppias Uragami on kansainvälisen Ukiyo-e-seuran puheenjohtaja, ja hänellä on maailman parhaaksi luonnehdittu kokoelma Hokusai mangaa: yhteensä noin 1400 kirjaa, joissa monia Hokusai mangan osia on yli sata kappaletta.
Moinen kokoelma voi aluksi tuntua järjettömältä. Täytyy kuitenkin muistaa, että puupainajien käsityönä tekemät kirjat ovat kaikki yksilöitä, ja Hokusai mangankin sisältö muuttui kappaleesta toiseen. Joitakin liian levottomia naiskuvia sensuroitiin ja virheitä korjattiin. Painolaatat muuttuivat myös kulumisen myötä.
Kissakalan piirtäminen harpilla.
HOKUSAI (23.9.1760-18.4.1849) oli aika erikoinen persoonallisuus. Hänen kummallisuuksiinsa kuuluu muun muassa se, että hän vaihtoi nimeään kolmisenkymmentä kertaa. Hänen tunnetuimpia nimiään ovat Shunro, Hokusai, Taito, Iitsu ja Manji. Vaikka nimen vaihtaminen oli japanilaisilla taiteilijoilla tavallista, Hokusailla se meni ylettömyyksiin.
Kaikkein eniten kuuluisuutta hän saavutti Hokusain nimellä, joten myöhempiin nimiin hän usein liitti jossain muodossa sen, että hänet tunnettiin aiemmin Hokusaina. Nimeen Manji hän puolestaan lisäsi itseään kuvaavan kuuluisan epiteetin Gakyo rojin, ”vanhus joka on hulluna taiteeseen”.
Hokusai muutti myös tiuhaan. Lähes 90-vuotisen elämänsä aikana hän vaihtoi asuinpaikkaa 93 kertaa, pahimmillaan kolme kertaa samana päivänä. Muuttohimon epäillään johtuneen haluttomuudesta siivota: oli helpompaa muuttaa pois kuin siistiä omat jäljet. Ikään kuin muuttaminen ei olisi riittänyt, Edossa (nykyinen Tokio) syntynyt Hokusai myös matkusti innokkaasti eri puolille Japania, erityisesti vanhoilla päivillään.
Hokusaissa oli myös aimo annos showmiestä. Hän rakasti ylimysten ja kansan suosiota, mutta hän myös ymmärsi miten taiteella voi ansaita rahaa. Hänen tunnetuin tempauksensa on näytös, jossa hän shogunin edessä uitti kanan jalat punaiseen maaliin ja pani kanan kävelemään paperilla. Tuloksena oli taideteos, joka esitti joessa kelluvia syksyisiä lehtiä.
Hokusai teki taidenäytöksiä suuressa ja pienessä mittakaavassa. Lokakuussa 1817 Hokusai mainosti Hokusai mangaa maalaamalla Bodhidharman kuvan 120 tatamin (18 metriä kertaa 10,8 metriä) laajuiselle paperille. Kun olkinippua siveltimenä käyttäen suihkittu kuva valmistui, se nostettiin pystyyn ihastuneen yleisön ällisteltäväksi. Pienin teos oli puolestaan riisinjyvä, johon Hokusai maalasi kaksi varpusta.
Yksi Hokusain intohimoista oli kuvan palauttaminen yksinkertaisiin elementteihin. Hän opetti esimerkiksi, miten kissakala piirretään muutamista harpilla tehdyistä kaarista tai miten geometrisista muodoista syntyy koira.
Hokusai maalasi tarkkaan kaiken näkemänsä.
HOKUSAI mangan ensimmäinen osa julkaistiin vuonna 1814. Sen piti olla myös ainoa, mutta teos osoittautui niin suosituksi, että siihen suunniteltiin yhdeksän jatko-osaa, ja myöhemmin vielä toinen kymmenen sarja. Aivan kahtakymmentä kirjaa ei syntynyt, mutta Hokusai mangan viidestoista ja viimeinen osa tuli painosta vuonna 1878, lähes kolme vuosikymmentä taiteilijan kuoleman jälkeen.
Hokusai mangasta tuli monen tarkoituksen sekoitus. Aluksi siitä piti tulla opas luonnosteluun Hokusain oppilaille ja muille kiinnostuneille. Suuri yleisön suosio kuitenkin yllätti, joten kirjasarjaan sekoittui suuri joukko kansaa kosiskelevia kuvia: koomisia hahmoja, jumalia, demoneita… Kolmanneksi Hokusai manga on osoitus Hokusain intohimosta luokitella, tutkia ja maalata kaikki näkemänsä.
Voisi melkein sanoa, että Hokusai maalasi kaiken, mitä 1700-luvun lopun ja 1800-luvun alkupuolen Japanissa oli tai osattiin kuvitella. Kirjoihin kuvat tietenkin kaiverrettiin edelleen kirsikkapölkystä tehtyihin painolaattoihin ja painettiin. Kaiken kaikkiaan Hokusai manga sisältää 970 sivua, joilla on noin 3900 kuvaa.
Ennen kaikkea Hokusai maalasi japanilaista kansaa: Lääkäreitä, kiertäviä rohdoskauppaita, lapsenpäästäjiä. Karhunkaatajia, linnustajia, kalastajia ja helmensukeltajia. Seppiä, köydenpunojia, kutojia ja sateenvarjontekijöitä. Ilotyttöjä, lapsia ja vanhuksia. Lihavia ja laihoja, rikkaita ja köyhiä. Riisiä puivia ihmisiä, kylpeviä ihmisiä, sakea valmistavia ihmisiä.
Hokusai maalasi perspektiivikokeiluja ja tekstuuriharjoitelmia, mutta myös tarkkoja kuvauksia kasvien rakenteista sekä lintu- ja kalalajeista. Hän tarkkaili lintujen lentoa, aaltojen liikkeitä, pilvien muotoja, tuulen tuiverrusta ihmisten vaatteissa, lumen painoa puiden oksilla.
Joukossa on myös yksityiskohtaisia teknisiä piirroksia piilukkopyssyistä, kangaspuista, porteista, katoista, keittiövälineistä ja työkaluista. Siellä täällä vilahtelee pyssyjen lisäksi muitakin lännestä Japaniin tulleita uutuuksia kuten silmälasit ja suurennuslasi.
Komiikka kuului Hokusai mangan kuviin; tässä "viisikätinen" maalari.
HOKUSAI manga ei ole mangaa tai sarjakuvaa sanojen nykyisessä merkityksessä. Mutta voisi sanoa, että se on sarjakuvaa niin suurelta osin kuin 1800-luvun alkupuolella oli mahdollista. Melko varmaa on myös se, että japanilaisen sarjakuvan nykyinen nimitys ”manga” on peräisin tämän teossarjan nimestä.
Nimi Hokusai manga (北斎漫画) tarkoittaa ”Hokusain luonnokset”. Sana manga viittaa kuviin, jotka on tehty sattumanvaraisesti ja huolettomaan tyyliin. Ihan sopiva nimi sarjakuvalle siis, vaikka kaikkea sarjakuvaa ei toki tehdä sattumanvaraisesti, saati huolettomasti.
Hokusai manga lähestyy sarjakuvaa siinä, että Hokusai maalasi monia kymmenkunnan kuvan sarjoja. Yhdessä niistä näytetään, miten samurain sotisopa puetaan ylle. Toisessa esitetään sumopainijoiden ilmeitä ja asentoja painiottelun kuluessa. Muutamissa sarjoissa kuvataan ilveilijöiden ja akrobaattien temppuja, toisissa kasvojen ilmeitä ja erilaisia naamareita.
Monet Hokusain kuvat aiheuttavat katsojassa väistämättä naurunpyrskähdyksen. Sellainen on esimerkiksi kuva kakkivasta ylhäisen neidon hevosesta, ilotalon kaloja varastelevasta koirasta, riisisäkkejä myyvistä hiiristä tai miehestä jonka massiivista elintä kuljettamaan tarvitaan apulainen ja riuku.
Hilpeä on myös kuvapari kahdesta myllyä käyttävästä miehestä. Yksi ähkii poljettavan myllyn vipuvarressa. Toinen hymyilee levollisena, kun vesiputous huolehtii hänen myllynsä käyttövoimasta.
Itse asiassa valtaosa kansaa esittävistä kuvista on vähintäänkin hymyilyttäviä. Sikäli Hokusai tavoitti ihmisistä jotakin hyvin oleellista: katsokaa, tällaisia me ihmiset olemme!
Hokusai kuvitti myös sananlaskuja. Tunnetuin on kuva yhdestätoista sokeasta miehestä, jotka tunnustelevat eri puolilta valtavaa norsua. Japanilaisen sanonta gunmo zo wo nederu (”sokeat tunnustelevat norsua”) tarkoittaa paljolti samaa kuin suomalainen ”ei näe metsää puilta”. Kukaan sokeista ei ymmärrä norsun kokonaisuutta; yksi pitää koko norsua kovana kuin syöksyhammas, toinen karvaisena kuin häntäjouhet, kolmas löysänä kuin mahanahka…
Melkein sarjakuvaa: lihavat miehet puuhissaan.
PIE Internationalin kokoama Hokusai manga -kirja on kiistämättä upea mutta hieman omalaatuinen kokonaisuus. Valitettavasti aika paljon luettavuutta ja sisältöä on uhrattu taiteellisuuden alttarille.
Vaikka kirjan sivukoko on suuri, Hokusai mangan sivut on esitetty alkuperäisessä noin A5:n kokoisessa asussaan. Loppu on tyhjää valkoista. Valtava joukko yksittäisiä kuvia on suurennettu, mutta oudolla joulunpunaisella värillä, osa jopa negatiiveina. Taiteellista kyllä, mutta punaväri ei paljoa kerro Hokusain alkuperäisestä taiteesta.
Kirja on pehmytkantinen, mutta se on painettu tukevalle paperille, miltei kartongille. Se tekee siitä epäkäytännöllisen käsitellä, ja liimaselkä haittaa avautumista. Sisältönsä puolesta kirja olisi mitä mainioin ihastelun kohde kahvipöydässä, mutta rakenteeltaan se on siihen aivan liian kömpelö. Pumaska painaa kaksi kiloa!
Oikeastaan toivoisin, että samasta aineistosta koottaisiin vielä toinen kirja; niitä lukijoita varten, jotka ovat kiinnostuneempia Hokusain taiteesta kuin komeasta teoksesta kirjahyllyssään. Samat loistavan asiantuntevat tekstit saisivat kyllä olla mukana.
Futoi yatsu 