ALKAA taas olla se aika vuodesta, että voi katsastaa, mitä vuoden aikana on tullut tehtyä. Tässä valikoima parhaimmistoa vuoden 2011 aikana blogissa käsittelemästäni aineistosta.
Kannattaa huomata, että kyseessä eivät ole millään yleisellä kriteerillä parhaat teokset. Nämä ovat minun mielestäni parhaita, siitä joukosta jota minä olen lukenut tai katsonut. Toimikoot nämä samalla minun joululahjavihjeinäni Japanista kiinnostuneille.
Paras shoujo-manga
Vuoden aikana tuli luettua useita aivan letkeitä pääasiassa tytöille suunnattuja mangoja, kuten Mika Kawamuran Daa! Daa! Daa! ja Ririko Tsujitan The Sercet Notes of Lady Kanoko. Samaten joitakin täysiä floppeja, kuten hienon animen pohjalta väännetty manga Mahou shoujo Madoka Magika. Aika leveällä marginaalilla paras lukemani oli kuitenkin Osamu Tezukan vaihdokastarina Enzeru no oka (”Enkelin kukkula”) 1960-luvun alusta. Sen mainioimmat herkkupalat ovat viehkeät murhaajakaksoset Chaa ja Betaa.
Paras josei-manga
Natsume Ono: Tesoro
Lähinnä ehkä josein piiriin kuuluva Natsume Onon manganovellien kokoelma kiilasi tämän sarjan parhaaksi, vaikka sen esittely blogissani on vasta tulossa. Ovelia elämänviipaleita sisältävä, hieman jouluinenkin kokoelma ilahduttaa erityisesti Onon varhaisella tuotannolla aina vuodesta 1998 alkaen. Jopa Kaoru Morin A Bride’s Story (Otoyome gatari) jäi toiseksi.
Paras shounen-manga
Hajime Isayama: Shingeki no kyoujin (Attack on Titan)
Poikien mangasta en päässyt yksimielisyyteen itseni kanssa, joten menköön jaettuna ykkössijana. Molemmat teokset ovat hieman epätyypillistä shounenia. Hyviä menestyjäaineksia yhdistelevä Shingeki no kyoujin kertoo ihmiskunnan rippeiden epätoivoisesta puolustautumisesta ihmissyöjäjättiläisiä vastaan. Silver Spoon voi olla pettymys Fullmetal Alchemistin ystäville, sillä maatalouskorkeakoulussa tapahtuva Silver Spoon on hauska aivan toisella tavalla.
Paras seinen-manga
Takashi Murakami: Hoshi mamoru inu
Aikuisten mangan sarjassa oli monta melkein varmaa voittajaa: Osamu Tezukan The Book of Human Insects, Tadashi Agin ja Shu Okimoton The Drops of God, Jiro Taniguchin A Zoo in Winter, Seizo Watasen Kita no raion … Loppujen lopuksi yksi oli kuitenkin selvästi ylitse muiden. Hoshi mamoru inu on hieno tarina miehen ja koiran välisestä suhteesta, joka jatkuu kuolemankin yli. Teos ilmestyi syksyllä myös englanniksi nimellä Stargazing Dog.
Paras yonkoma
Junichi Inoue: Chuugoku yome nikki
Otaku-miehen kiinalaisella vaimolla on monta hilpeätä kohtaamista japanilaisen kulttuurin kanssa. Siispä strippisarjan voiton vei verkossakin julkaistava Kiinalaisen vaimon päiväkirja. Iloisena asiana kannattaa kuitenkin muistaa myös se, että suomeksikin ilmestyi vuoden aikana kaksi laadukasta yonkomaa: K-ON! ja Suzunari!
Paras muu manga
Shigeru Mizuki: Onward Towards Our Noble Deaths
Muun mangan sarjani on oikeastaan epäreilu, sillä teokset ovat hyvin erityyppisiä – gekigaa, opetusmangaa, elämäkertamangaa, eroguroa. Huonoimman valinta oli helppoa: Se oli ilman muuta Kazuki Ebinen Gandhi. Parhaaksi valitsin Shigeru Mizukin upean sodanvastaisen teoksen Onward Towards Our Noble Deaths (Souin gyokusai seyo! 1973). Etumatka Shintaro Kagon ranskaksi julkaistuun kokoelmaan Carnets de massacre ei kuitenkaan ollut kovin pitkä.
Paras anime
Isao Takahata: Naapurini Yamadat
Tässä sarjassa oli vähän edustajia ja vielä vähemmän hyviä, joten parhaan valinta ei tuottanut pienintäkään päänvaivaa: Naapurini Yamadat (Hoohokeyo tonari no Yamada-kun, 1999). Isao Takahatan ohjaama lempeä mutta vauhdikas komedia hyvin japanilaisesta perheestä on jo kahdentoista vuoden takaa, mutta se sai Suomen ensi-iltansa vasta kuluneena vuonna.
Paras japanilainen romaani
Jyouji Hayashi: The Ouroboros Wave
Japanilaista kaunokirjallisuutta olen ehtinyt lukemaan aika vähän, ja sarjan voittaja oli alusta asti selvä. Viz Median Haikasoru-sarjassa ilmestynyt kova scifi-tarina The Ouroboros Wave on paljon velkaa Arthur C. Clarkille. Kirjassa rakennetaan voimalaa, joka valjastaa mustan aukon energianlähteeksi.
Paras tietokirja
Miika Pölkki & Heikki Valkama: Sushikirja
Tietokirjasarjaan löytyi kymmenen ehdokasta, joista kolme oli vakavasti tarjolla voittajaksi. Jari Lehtisen Animen aika on vakuuttava asiantuntemuksen näyttö. Eric P. Nashin Manga Kamishibai sisältää hurjan mielenkiintoista tietoa mangan esi-isiin lukeutuvasta japanilaisesta paperiteatterista. Kaikkein herkullisimpana (pun intended) pidän kuitenkin Sushikirjaa, joka kunnioittaa hyvää ruokaa juuri oikealla tavalla.
Paras taidekirja
Mavis Pilbeam: The British Museum Haiku Animals
British Museumin julkaisema kirjanen on herkkä kokoelma eläinaiheisia haikuja ja niihin soveltuvia kuvia, lepakoista lehmiin. Tämän sarjan voittajaksi olisi muuten noussut Kazuya Takaokan, Mitsuru Uragamin ja Hideki Nakamura möhkäle Hokusai Manga, mutta kirjan toteutus ei valitettavasti ollut lähelläkään sisällön tasoa.
PS. Lisää vuoden parhaita Desucon järkkäriblogissa ja Femininen blogissa.
Tuo Tesoro oli varsin miellyttävä tuttavuus. En ole itse lukenut kovin paljoa Onon uutta tuotantoa, mutta tykkään noiden vanhojen töiden piirrosjäljestä. Se on outoa mutta toimivaa.