Punapää ja Tähtien sota 2

Osamu Tezuka: Prime Rose 2

Osamu Tezuka: Prime Rose 2

MANGASARJAN päätösosasta on hieman hankala kirjoittaa. Joutuu miettimään, minkä verran voi kertoa, ja minkä verran pitää jättää kertomatta. Osamu Tezukan Prime Rosen kakkososa on tässä suhteessa hyvin tyypillinen – siinä tapahtuu paljon sellaista, minkä paljastaminen saattaisi pahasti häiritä mahdollisten myöhempien lukijoiden nautintoa.

Osamu Tezukan vuosina 1982-1983 Shounen Champion -lehteen tekemän Prime Rosen (Puraimu Roozu) ensimmäinen osa päättyi vihjaukseen, että Prime Rosen tulevaisuuden maailmalla on jotain yhteistä menneisyyden Japanin kanssa.

Tieteisfantasia kertoo vahvasti teknisestä maailmasta, jossa Guromanin ja Kukuritton valtakunnat ovat käyneet tuhoisan sodan. Horjuvan rauhan sinetiksi valtakunnat ovat vaihtaneet vauvoja. Guromanin kolmas prinsessa viedään elämään kukurittolaiseen ylimysperheeseen ja Kukuritton kolmas prinssi Guromaniin.

Mangatarina seuraa villin ja itsepäisen prinsessa Emiyan seikkailuja vallanpitäjien ja vastarintaliikkeen välissä. Syntymämaassaan Emiyan lapsuusnimi oli Prime Rose.

Matkallaan Prime Rose kohtaa myös vanhan järkälemäisen soturin nimeltä Jinba. Jinba elää yksin autiomaassa, mutta seuraa tarkkaan valtakunnan politiikkaa. Hän kouluttaa jo ennestäänkin miekkailutaitoisesta Prime Rosesta huipputaistelijan. Lopulta Jinba kuolee kamppailussa kokonaista armeijaa vastaan. Samalla hän paljastuu Prime Rosen isäksi.

Osamu Tezuka: Prime Rose 2

Tämä sivu voisi olla Sanpei Shiraton kynästä.

PRIME Rose on jälleen yksi näyttö siitä, miten huolellisesti Osamu Tezuka seurasi muiden mangataiteilijoiden tekemisiä. Toki Tezukan ajan mangataiteilijoiden yhteisö oli muutenkin aika tiivis. Vaikutteiden ottaminen toisilta oli, jos mahdollista, vielä tavallisempaa kuin nykyisin.

Vastikään tässä blogissa esitellyssä Tezukan kokoelmassa Choujin taikei (Birdman Anthology eli “Kokoelma lintuihmisistä”) oli yhteisiä maneereja Shigeru Mizukin kanssa. Realististen lintuhahmojen käyttäminen ”välimerkkeinä” toi mieleen Mizukin muutoin hyvin toisentyyppisen teoksen Souin gyokusai seyo! (Onward Towards Our Noble Deaths).

Prime Rosen akrobaattiset taistelukohtaukset voisivat puolestaan olla kuin suoraan Sanpei Shiraton kynästä. Niin samankaltaisia ovat vauhtiviivojen käsittely, ruudunhallinta ja hahmojen hämärtäminen. Sanpei Shirato kuului dramaattisen gekiga-tyylin aloittajiin. Lähes kaikkia mangan ja animen lajeja kokeillut Tezuka käytti teoksissaan myös tätä tyylilajia.

Prime Rosesta näkee vastineeksi myös sitä, että myöhempien sukupolvien mangakat ovat lukeneet Tezukansa. Muutamat Prime Rosen sankareiden vastustajat ovat kuin suoraan Eiichiro Odan One Piecestä. Prime Rosen ilmestyessä Oda oli seitsemän-kahdeksanvuotias. Prime Rosen ja One Piecen kamppailuiden hillittömässä koomisuudessa on siinäkin jotain yhteistä.

Prime Rosessa vilahtaa myös hahmo, jonka yhdennäköisyys Dragon Ballin Kuririnin kanssa on silmäänpistävä. Akira Toriyama aloitti suositun Dragon Ball -sarjansa vuonna 1984, pian Prime Rosen päätyttyä.

Osamu Tezuka: Prime Rose 2

Jotain aika One Piece -maista?

EHKÄPÄ yhden Prime Rosen loppukuvioista voi kertoa. Odotetusti paljastuu, että mangassa on sama taustajuoni kuin samasta aiheesta tehdyssä animeversiossa.

Animaatiossa Taimu surippu 10 000 nen Puraimu Roozu (A Time Slip of 10 000 Years: Prime Rose, 1983) Guroman ja Kukuritto ovat itse asiassa amerikkalainen Dallas ja japanilainen Kujukurin kaupunki, jotka ilkeä demoni on siirtänyt kymmenen tuhannen vuoden päähän tulevaisuuteen. Demoni nauttii voidessaan panna kaupungit taistelemaan keskenään.

Vastarintaliikkeen taistelija Tanbara Gai paljastuu hieman meidän aikaamme myöhemmästä tulevaisuudesta tulleeksi aikapartiolaiseksi. Hän on lähtenyt selvittämään, mitä Dallasin kaupungille on tapahtunut. Myöhemmin joukkoon liittyy Tanbara Gain nuori pikkuveli Burenzu, joka huolehtii Prime Rosen kakkososan komiikasta. Burenzu on räyhäkkä kuin Prime Rose ja haluaa esiintyä paljon ikäänsä aikuisempana.

Anime tehtiin mangan ollessa kesken, ja aikasiirtymä ilmeisesti keksittiin animea varten. Valitettavasti mangassa se tuntuu hankalasti päälle liimatulta. Vaikuttaa siltä, että manga oli kesken juonenkuljetuksen pakko sovittaa samaan kehykseen animaation kanssa. Kiepaus katkaisee pahasti soljuvan fantasiajuonen, joka oli siihen asti ollut yksi Tezukan onnistuneimpia.

Valitettavasti siis kakkososan luettuani en voi enää suositella Prime Rosea yhtä vilpittömästi kuin ykkösen jälkeen. Toki Prime Rose on edelleen yksi Tezukan parhaista tieteisfantasioista. Hyvin suunniteltu tulevaisuuden maailma ei ole kadonnut mihinkään. Ja Pääsiäissaarten patsaita muistuttavat kiviukotkin saavat selityksensä.

Osamu Tezuka: Prime Rose 2

Näistäkin tulee jotenkin mieleen Star Wars...

YKKÖSOSAN esittelyssä tuli jo mainittua, että Tezuka näytti poimineen tieteistarinaansa aineksia muun muassa Tähtien sota -elokuvista. Samoja vaikutteita löytyy myös kakkosesta.

Kakkososassa on myös hauska viittaus hieman vanhempaan amerikkalaiseen televisioscifiin. Seikkailussa vilahtaa nimittäin Star Trek -sarjan ikonihahmo, suippokorvainen Mr Spock. Spockin viileän puolivulkanuslaisen olemuksenhan tulkitsi näyttelijä Leonard Nimoy.

Osamu Tezuka: Prime Rose 2

Aikapartion herra Nimoi on jotenkin tutunoloinen.

 

PS. Hyvää, rauhallista ja mangaisaa joulua kaikille!

This entry was posted in Osamu Tezuka, scifi ja fantasia, seinen and tagged . Bookmark the permalink.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s