Apiloita ja sydämenkuvia

Sayuri Tatsuyama: Happy Happy Clover

Sayuri Tatsuyama: Happy Happy Clover 1

TERVETULOA Puolen hehtaarin… ei kun Puolikuun metsään. Asukkaineen se muistuttaa aika tavalla Nalle Puhin kotimetsää, mutta ei anneta sen häiritä.

Sangatsu manga on ehtinyt julkaista suomeksi jo kaksi osaa Sayuri Tatsuyaman tyttömäistä, lapsille sopivaa mangaa Happy Happy Clover. Sarja on mainio lisä siihen pieneen joukkoon suomeksi julkaistua mangaa, jonka voi huoletta antaa vaikka juuri lukemaan oppineen käsiin.

Jos en aivan väärin muista, lapsille sopivassa joukossa on vain kaksi muuta jäsentä: Noin vuosi sitten Sangatsu sai valmiiksi Medetain sarjan Hamsteripäiväkirjat. Konami Kanatan kissatarina Chi’s Sweet Home jatkuu vielä.

Japanissa Happy Happy Clover (はぴはぴクローバー, Hapi hapi Kuroobaa) julkaistiin noin 9-15-vuotiaille tytöille suunnatussa Ciao-lehdessä vuosina 2005-2008. Sarja julkaistiin myös viitenä pokkarina, ja sen pohjalta tehtiin lasten televisioanimaatio vuonna 2007.

Piirrostyyliltään Happy Happy Clover on tyttöjen mangaa, shoujoa, mutta tarina osuu siis lukijaryhmän kaikkein nuorimpaan päähän. Aikuiselle lukijalle herttaisen opettavaiset kertomukset saattavat ennen pitkää käydä rasittavaksi, paitsi jos osaa nollata aivonsa lapsivaihteelle.

Sayuri Tatsuyama: Happy Happy Clover

Sayuri Tatsuyama: Happy Happy Clover 2

CHIMA on tyttöjänis, joka on ilmetty japanin kielen sana genki. Genki tarkoittaa elinvoimaista, pirteää, energistä – oikeastaan lähes kaikkia hyvinvoivan olennon hyviä ominaisuuksia. Niinpä kun suomalaiset kysyvät ”Mitä kuuluu?”, japanilaiset kysyvät ”O-genki desu ka?” eli ”Oletko pirteä?” Suomessa oikea vastaus on ”Kiitos hyvää”, Japanissa ”Genki desu”.

Chiman tunnistaa helpoiten leuan alla olevasta sydämenmuotoisesta karvapehkosta ja toisen korvan juuressa keikkuvasta neliapilasta. Chima perheineen ja ystävineen asuu pienessä Puolikuun metsässä, joka on rauhan saareke vaarallisen ulkomaailman keskellä.

Puolikuun metsän eläimet ovat ystäviä keskenään; niin karhut ja kauriit kuin myyrät ja jänikset. Hieman (mutta vain hieman) ilkeitä ovat orava Kururi ja kettu Charaku. Opettaja Huhuu on viisas, ankara ja monisanainen – kuin suoraan Nalle Puhista mangaan lennähtänyt.

Chiman ystäviin kuuluvat änkyttävä lukutoukkajänis Haru, sievä ja ujo tyttöjänis Meru ja huolehtivainen mutta tarinassa hieman syrjään jäävä Gaku. Gaku on myös pienten kuutosten isoveli, joten huolehtivaisuus on osin pakon sanelemaa. Lisäksi mukana on Chiman lapsenvahti, hyvähermoinen liito-orava Hirari.

Tämä joukko kokee metsässä juuri sopivan pieniä seikkailuja. Yksi putoaa kuoppaan, toinen juuttuu koloon puun alle, kolmas on vähällä hukkua lampeen, neljättä pelottelee ihminen. Rohkeuden, reippauden ja ystävien avulla kaikesta selviydytään.

Sayuri Tatsuyama: Happy Happy Clover

Liito-orava Hirari pitää huolta pikkujäniksistä.

LASTEN manga on totta kai opettavaista: Ystävät ovat tärkeitä. Vanhempien kummallisenkin tuntuisilla kielloilla on yleensä hyvät perusteet. Herkkäuskoisten juksaaminen on rumaa. Paha saa aina palkkansa. Yrittänyttä ei laiteta. Oma maa mansikka, muu maa mustikka. Ja niin edelleen.

Tarinan hauskimmat opetukset löytyvät kuitenkin myyräsedän seiniltä ja sanaisesta arkusta: Amatöörit älkööt kaivako kuoppia. Jos juot, älä kaiva. Jos kaivat, älä juo. Kuoppia koko elämä.

Myyrä on muutenkin lempihahmoni tässä sarjassa: hän sanoo ”myö” ja ”työ”, mutta ei muuten puhu savoa. Hänellä on myös metsän alla valtaisa tunneliverkosto, jossa voi matkustaa kaivoskärryllä.

Onnistuneisiin sivuhahmoihin kuuluvat myös räppäävät lintuveljekset Bul ja Bully. Kyyhkysiäkö lienevät vai papukaijoja, mutta viestinviejinä heillä on nopeat siivet, huono muisti ja huonot tavat.

Mangassa on myös oma Nuuskamuikkunen, maailmaa kiertävä Reissurusakko. Kuten Muumipeikko ihailee Nuuskamuikkusta, Chima ihailee Reissurusakkoa ja tahtoisi päästä mukaan hänen matkoilleen. Koditon Reissurusakko tulee silloin tällöin Puolikuun metsään soittamaan harppua, laulamaan ja ahmimaan parhaat marjat.

Sayuri Tatsuyama: Happy Happy Clover

Reissurusakko on Puolikuun metsän Nuuskamuikkunen.

LAPSILLE tarkoitetusta mangasta kun on kyse, nimistön kääntäminen olisi ehkä ollut paikallaan. Sarjan nimi Happy Happy Clover voisi ihan hyvin olla vaikkapa Onnen Apila. Chima olisi Apila, ja muillakin jäniksenpojilla voisi olla nasakat suomenkieliset nimet. Tabi-usagi on sentään suomennettu, ja hyvin onkin: Reissurusakko.

Kun Viz Media julkaisi sarjan englanniksi pari vuotta sitten, nimet käännettiin englanninkielisiksi. Chima oli englanniksi Clover, Haru oli Shallot, Meru oli Mallow, Gaku oli Kale ja Tabi-usagi-san oli Rambler. Vaikka ne eivät alkuperäisiä nimiä vastaakaan, kasvinimet istuvat hyvin pikkupupuille.

Näyttää kuitenkin siltä, että Sangatsun suomalaisella julkaisulla tavoitellaan jo ennestään mangaa lukevaa joukkoa, ei uutta lapsiyleisöä. Tähän viittaa sekin, että japaninkieliset äänitehosteet on jätetty silleen ja suomenkieliset ovat vain pieninä niiden vieressä.

Muilta osin Kim Sariolan suomennos on laadukas. Paitsi että: Olisivatkohan nämä otukset sittenkin enemmän kaneja kuin jäniksiä?

Mangan lukujen välikuvina olevat ”Puolikuun metsän pikkutarkat piperrykset” ovat todellakin niin pieniä, että ne ovat luettavuuden äärirajoilla. Ne taustoittavat kuitenkin tarinaa mukavalla tavalla. Erityisen hilpeitä ovat piperryksissä esiintyvät luonnonläheiset kuukausien nimet, kuten ”kuu jossa tulikärpäsiä lentelee taivaalla”, ”sienienpoimintakuu” ja ”kuu jossa aamukaste huurtuu”.

This entry was posted in eläinmanga, kodomo, shoujo and tagged . Bookmark the permalink.

4 vastausta artikkeliin: Apiloita ja sydämenkuvia

  1. Cilla sanoo:

    Huvittavana lisäinfona mainittakoon, että Tabi-usagi eli Reissurusakko muistuttaa Muumien Nuuskamuikkusta myös siten, että Happy Happy Cloverin animeversiossa hänen ääninäyttelijänsä on Koyasu Takehito. eli sama mies joka on Muumien japanilaisen ääniversion Nuuskamuikkusen ääni!

    On kyllä hienoa, että Suomeen tuodaan käännettynä myös ihan pienille lapsille soveltuvaa mangaa, jota voi huoletta suositella kaikenikäisille. Ja kyllä aikuisetkin mangaharrastajat tykkäävät joskus lukea jotain tooosi söpöä :3

    ~C

  2. Zeggo sanoo:

    Halusin korjata: ”hän sanoo “myö” ja “työ”, mutta ei muuten puhu savoa” – savoksi sanotaan minä ja sinä, myö ennemmin Karjalassa tai Hämeessä.

    • Futoi yatsu sanoo:

      Minun lapsuudessani Nilsiässä oppimassani savossa myö tarkoittaa me, työ tarkoittaa te. Yksiköt tosiaan usein vastaavat yleiskieltä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s