Himoton puutarha

Yuichi Yokoyama: Garden

Yuichi Yokoyama: Garden

(This article is also available in English)

JOS kuvittelit, että niin sanottu vaihtoehtomanga on pelkkää seksiä ja väkivaltaa, voit korjata käsityksen lukemalla Yuichi Yokoyaman mangan Garden. Teoksessa ei ole tippaakaan verta, ei ainoatakaan suolenpätkää eikä vilaustakaan paljasta pintaa. Silti surrealistinen tarina vie kauas tavallisen mielikuvituksen ulottumattomiin.

Yhdysvaltalainen Picture Box on viime vuosina julkaissut englanniksi kaikkiaan neljä Yuichi Yokoyaman teosta: Garden (Niwa), New Engineering (Njuu doboku), Travel (Toraberu) ja Color Engineering. Uusimpana tuli Garden viime vuoden lopulla.

Japanin ohella Yokoyaman teoksia on eniten saatavilla ranskaksi. Niitä on käännetty myös ainakin espanjaksi jaa italiaksi.

Japanissa hänen mangaansa on julkaistu lähinnä underground-sarjakuvaan keskittyneissä lehdissä kuten Comic Cuessa. Länsimaiseen tietoisuuteen hän tuli varsinaisesti vuonna 2004, kun hänen albuminsa Travaux Publics ja Combats julkaistiin Ranskassa.

Saitamassa Tokion lähellä työskentelevä Yokoyama (1967- ) on oikeastaan enemmän graafinen suunnittelija ja kuvataiteilija kuin sarjakuvataiteilija. Gardeninkin monien ruutujen aiheet elävät myös erillisinä kirkasvärisinä maalauksina.

Mangan rajoja kokeilevasta sarjakuvastaan Yokoyama käyttää itse nimitystä ”neo-manga”. En ole lukenut muita hänen teoksiaan, mutta tietääkseni Garden on niistä selkeimmin sarjakuvaa. Siinä kuvan ja äänen ohella myös tekstillä on tärkeä rooli.

Yuichi Yokoyama: Garden

Joukko olentoja vaeltaa puutarhassa.

SUURI joukko olentoja yrittää päästä puutarhaan, jonka kerrotaan olevan ”erittäin hyvä puutarha”. Puutarha on kuitenkin juuri sinä päivänä suljettu. Gardenin tarina alkaa, kun olennot kuitenkin livahtavat puutarhaan aidasta löytyvän aukon kautta.

Useimmilla olennoilla on ihmismäiset vartalot mutta eriskummalliset päät. Muutamat näyttävät Kiss-yhtyeeltä, toiset muistuttavat etäisesti astronautteja, kolmannet näyttävät hieman amerikkalaisilta supersankareilta. Yhdellä on porkkananenä, toisella kasvojen paikalla aukko, joillakin linnun sulkia tai kalan suomuja. Kaikilla ei ole edes ihmisvartaloa, vaan jäsenet saattavat koostua geometrisista muodoista.

Alkaa joukon merkillinen vaellus puutarhan halki. Puutarha sisältää toinen toistaan oudompia geometrisia rakennelmia, tekokasveja, uusiin käyttötarkoituksiin sovitettuja autoja, keinotekoisia lampia, joka suuntaan virtaavia vesiputouksia, pallovirtoja, merkillisistä aineksista koottuja asumuksia … Puutarhaa partioivat nimettömiksi jäävät joukot, joiden silmiä matkalaiset yrittävät välttää.

Monet puutarhan esineet muistuttavat etäisesti arkitodellisuuden esineitä; sohvia, pöytäjalkapallopelejä, tietokoneita, omakotitaloalueita. Niiden ainesosat ja mittasuhteet ovat kuitenkin niin vääriä, että ne jäävät häälymään tunnistettavuuden rajamaille.

Tarinan oleellisia elementtejä ovat aika ja eteneminen. Tasaisena jonona tai rintamana matkalaiset siirtyvät huoneesta ja rakennelmasta toiseen. Oleellista on myös se, että tarinan näkökulmasta mikään ei oikeastaan ole outoa.

Yuichi Yokoyama: Garden

Tuttujakin esineitä käytetään uusiin tarkoituksiin.

PUUTARHA on täynnä ääniä. Suurilla tasaisilla katakanoilla kirjoitetut äänitehosteet kertovat tapahtumista usein melkein yhtä paljon kuin kuvat. Yuichi Yokoyaman äänitehosteet ovat yksinkertaisuudessaan hyvin tehokkaita: gorogorogoro, zazazaza, dododododo, pakipakipaki.

Gardenissa on myös suhteellisen paljon tekstiä. Tapahtumia edistetään ja kommentoidaan välillä puhekuplilla, välillä etenevien matkalaisten ajatuksilla. Matkalaiset myös kertovat omia teorioitaan puutarhan merkillisten rakennelmien tarkoituksista ja toimintaperiaatteista.

Teksti on hyvin lakonista. ”Lähdetään tuonnepäin.” ”Tuolla on kaikenlaisia vuoria.” ”Joen pohja on valmistettu hiekasta.”

Joskus tekstit kuvailevat tarpeettoman tuntuisesti asioita, jotka ovat ilmiselviä kuvassakin: ”Valokuvat putoavat hiljaa puista.” ”Nuo ovat saippuakuplia.” Tekstillä on kuitenkin tarkoitus. Se luo normaaliuden tuntua; mielikuvaa siitä, että vaikka jokin olisi lukijasta omituista, tarinan henkilöt kokevat sen suuremmin ihmettelemättä.

Yuichi Yokoyama: Garden

Yuichi Yokoyama käyttää tehokkaita ääniefektejä.

GARDENIN englanninkielisen käännöksen äänitehosteiden käsittely on merkillisin mitä olen mangassa koskaan nähnyt. Mangan ovat kääntäneet Taro Nettleton ja Ryan Holmberg.

Alkuperäiset japanilaiset äänitehosteet ovat niin oleellinen osa Yokoyaman taidetta, että niiden säilyttäminen on ilman muuta paikallaan. Niiden rinnalla Gardenissa on pienin kirjaimin kirjoitettuina neljänlaisia käännöksiä.

ピカ glow tai パチャン pop – japanilaisen äänitehosteen rinnalla on vain äänen englanninkielinen vastine.

ゴオオオオ gwooooh tai ゴロゴロ gorogoro – japanilaisen äänitehosteen rinnalla on vain romanisaatio.

バン ban (slam)  tai ドス dosu (thud) – japanilaisen äänitehosteen rinnalla on sekä romanisaatio että äänen englanninkielinen vastine.

ゴゴゴゴゴ gogogogogo (sound of the patrol unit approaching) tai スルスルスル surusurusuru (sound of tool sliding out) – japanilaisen äänitehosteen rinnalla on romanisaatio ja äänen englanninkielinen selitys.

Kaikkia kolmea käännöstapaa en sentään yhtään kertaa huomannut rinnakkain. Itse asiassa sekalainen kääntäminen ei kuitenkaan tässä teoksessa häiritse lukemista. Pikemminkin se omalta osaltaan myötävaikuttaa Yokoyaman tarinan ja kuvien psykedeeliseen luonteeseen.

Yuichi Yokoyama: Garden

Gardenin ainoat värikuvat on piilotettu kansipaperin alle.

KOKONAISUUTENA Garden on nerokas. Manga luo kaksi outoa osapuolta: merkillisen puutarhan ja siinä vaeltavat merkilliset olennot. Nämä pannaan kerran toisensa jälkeen kohtaamaan toisensa. Samalla kuin salaa kuvataan myös sitä, miten moninaisilla tavoilla todellisuuden ihmiset saattavat mieltää ja kokea omaa todellisuuttaan.

Outoudestaan huolimatta Garden ei ole vaikealukuista sarjakuvaa. Sitä voi lukea nopeasti kuin mangaa ikään. (Mutta silloin kyllä menettää jotain aika oleellista…) Sitä voi myös lukea hyvin hitaasti, pysähtyen nauttimaan jokaisesta kuvasta. Ne ovat nimittäin taideteoksia. Ihan oikeasti.

Vaikka puutarhan merkillisiä ilmiöitä selitetään, selitykset ovat yhtä mielettömiä kuin itse ilmiötkin. Selitysten puutetta kuvaa myös se, että koko teoksessa ei ole minkäänlaisia otsikko- tai sisällysluettelosivuja. Voisiko nykyaikaista maailmaa sen paremmin ilmaista?

This entry was posted in alternative, Japanin taide and tagged . Bookmark the permalink.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s