Arjen ihmeitä

Keiichi Arawi: Arki

Keiichi Arawi: Arki

HETKITTÄIN Arki on ihan tavallista koulukomediaa. Mutta ei koskaan kovin pitkään.

Yuuko Aioi on ”reipas” lukion ekaluokkalainen. Hän on siis laiskuri joka kopioi läksynsä kaverin vihkosta. Hänen ystävänsä Mio Naganohara on ”normaali”. Siis se joka tekee läksyt ja on ”salaa” pihkassa hienostelevaan ja pukilla ratsastavaan Kojiro Sasaharaan. Kaikkihan sen tietävät.

Heidän luokkatoverinsa Nano Shinonome on robotti. Hän haluaisi kiihkeästi käydä tavallisesta lukiolaistytöstä, mutta haavetta haittaa muun muassa silmäänpistävä vetoavain selässä. Nanon tekijä on Proffa, joka rakastaa raakaa pilantekoa Nanon kustannuksella.

Niin, ja sitten on tietenkin vielä muun muassa rehtori joka painii peuran kanssa sekä opinto-ohjaaja joka ei koskaan saa sanottua asioitaan oppilaille.

Aika normaali koulukomedian henkilökaarti siis. Keiichi Arawi saa kuitenkin tästä joukosta paljon irti komediamangassaan Arki (Nichijou), jota Punainen jättiläinen on juuri alkanut julkaista suomeksi. Japanissa mangasarjaa on julkaistu vuodesta
2006 alkaen, ja tähän mennessä sitä on koossa seitsemän pokkaria.

Nichijou on sikäli aika varma nakki suomennettavaksi, että sen viime vuonna pyörinyt televisioanime oli hyvin suosittu myös suomalaisten harrastajien keskuudessa. Anime ja manga tunnetaan englanniksi nimellä My Ordinary Life, mutta kaavailtu englanninkielinen käännös ei ole toteutunut.

Keiichi Arawi: Arki

Nanon ei ole helppo näyttää tavalliselta lukiolaistytöltä.

AINA välillä Arki on tosiaan ihan perinteistä japanilaista koulukomediaa. Siinä eivät kuitenkaan ole pääosissa nolosti vilahtavat pikkuhousut, punastuttavat törmäykset käytävillä tai salaiset pihkaantumiset. Arjen henkilöt eivät nimittäin useinkaan tee pitkään sitä mitä heiltä odottaisi. Eikä tarinakaan usein jatku siihen suuntaan kuin lukija odottaisi.

Kiltin näköinen proffa osoittautuu aika kammottavaksi. Hän tekee Nanolla pöhköjä kokeiluja; esimerkiksi istuttaa käsivarteen hernepyssyn ja kääretorttuautomaatin, otsaan käkikellon ja päälaelle leivänpaahtimen. Hän myös nauttii suunnattomasti Nanon tuskasta tämän yrittäessä turhaan muuttua oikeaksi koulutytöksi.

Kalju ja arvovallaton rehtori muuttuu yhtäkkiä sankariksi: Entä jos hän lohkookin huonoja puujalkavitsejä aivan tietoisesti? Ainakin hän käy yhä uudestaan epätoivoiseen kamppailuun pihalla astelevan peuran kanssa, kunnes hän onnistuu kukistamaan vastustajansa.

Nörtähtävästä mallioppilaasta Mai Minakamista paljastuu paitsi yllttäviä taitoja, myös suorastaan sadistisia piirteitä. Hän myös vastaa (väärin!) samalla kielellä, kun Yuuko yrittää herättää koulutoveriensa malaijinkielisellä tervehdyksellä.

Kaikkein tavallisin komediahahmo on loppujen lopuksi hienostelija Kojiro Sasahara. Hän nauttii käytävälounaansakin viinilasin kanssa ja käyttää vessassa käydessään housujen nostamiseen miespalvelijan apua. Kouluun käveleminen ei lainkaan sovi hänen arvolleen, joten hän ratsastaa pukilla. Pukki viettää päivänsä pysäköitynä koulun pyörätelineelle.

Keiichi Arawi: Arki

Arjen kerrontatapa vaihtuu tuon tuosta.

ARKI on vahvimmillaan sanattomissa kohtauksissa. ”Rutiini 9”, jossa Yuuko rakentaa korttitaloa kotatsun päälle, on aivan loistava ilmeiden ja eleiden jatkumo. Vähin vuorosanoin on toteutettu hieno ”Rutiini 12”, jossa Yuuko kamppailee lounasrasiansa viimeisestä nakinpalasta.

Vahvuus on myös se, että manga muuttaa koko ajan tyyliään, kerrontatekniikkaansa ja juonikuvioitaan. Olen lukenut vain suomennetun ensimmäisen pokkarin, joten en tiedä jatkuuko vaihtelu myöhemminkin. Jos jatkuu, on hämmästyttävää että sarja on kestänyt japanilaisena lehtijulkaisuna jo viisi vuotta. Tavallisestihan lehtisarjat perustuvat tuttuun ja turvalliseen annokseen saman toistoa joka numerossa.

Toisaalta, jos on tarpeeksi hauskaa, ei kai tarvitse joka kerta olla samalla tavalla hauskaa?

Antti Kokkoselta on totuttu saamaan laadukasta suomennosjälkeä, ja niin nytkin. Sitä en tiedä, onko jakoavaimen nimittäminen meisseliksi tai vetoavaimen nimittäminen ruuviksi suomentajan kädenjälkeä, vai ovatko lapsukset/vitsit jo alkuteoksessa. Mangan lukujen suomenkielisenä nimityksenä käytetty ”Rutiini” toimii hienosti.

Olen oikein iloinen siitä, että Punainen jättiläinen on uskaltanut suomentaa Nichijoun nimen. Yksinkertainen otsikko Arki saattaa houkutella mangan pariin sellaisiakin lukijoita, jotka eivät kioskilla tai kaupassa koskisi julkaisuun nimeltä Nichijou.

Loppuun vielä Kojiro Sasaharan toteamus, jolla hän selittää opinto-ohjaajalle kauluksensa romanttista röyhelöä: ”Tämä arki jota me vietämme päivästä päivään saattaakin olla sarja ihmeitä.”

This entry was posted in komediamanga, slice-of-life and tagged . Bookmark the permalink.

Yksi vastaus artikkeliin: Arjen ihmeitä

  1. arua sanoo:

    Luin tänmän myös ja tykkäsin, en tosin voi juurikaan vertailla muihin vastaaviin sarjoihin. (Joku taisi mainita että Arki on liian samanlainen kuin muut vastaavat…?) Minullakin pistivät silmään nuo pari käännösjuttua, mutta todella vaikea arvata olivatko ne alkuperäisversiossa. No, suomennos oli joka tapauksessa hyvä.
    Varsinkin kun turhat tuplaäänitehosteet oli uskallettu jättää pois silloin kun se oli mahdollista. Ovat komediantappajia…

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s