Carl Larssonin omakuva vuodelta 1891.
PISTÄYDYIN aivan muun koulutusmatkan yhteydessä Helsingin Ateneumissa ihailemassa ruotsalaisen Carl Larssonin (1853-1919) taidetta. Hänenkin maalauksissaan näkyy huomattavia vaikutuksia japanilaisista puupainokuvista.
Carl Larsson tunnetaan ennen kaikkea valoisista ja kauniista vesivärimaalauksistaan, jotka kuvaavat kotia, perhettä, lapsia ja puutarhaa. Hänen sanotaan pyrkineen taiteessaan miellyttämään sekä kriitikoita että taidetta katselevaa ja ostavaa yleisöä. Hän myös onnistui tavoitteessaan: hän on edelleen rakastetuimpia ruotsalaisia taiteilijoita.
Lukuisissa maalauksissa esiintyvää kotiaan Larsson rakensi yhdessä vaimonsa Karinin kanssa Taalainmaan Sundborniin. Larsson kokosi siitä myös suositun kuvakirjan nimeltä Ett hem. Larssoneiden koti vaikutti merkittävästi Ruotsin ja koko Euroopan uuteen sisustusajatteluun, jonka ohjenuorina olivat valoisuus ja kepeys.
Larsson kuuluu siihen taiteilijoiden sukupolveen, jotka hakivat innoitusta taiteeseensa Ranskasta ja Pariisista. Suomesta samaan vaikutuspiiriin kuului Akseli Gallen-Kallela. Larsson asui Pariisissa vuodesta 1877 alkaen kymmenkunta vuotta.
Mammas och småflickornas rum, 1897.
JAPANILAISET puupainokuvat ällistyttivät Pariisin taiteilijapiirit 1860-luvulla. Kerrotaan, että japanilainen ukiyo-e-puupainotaide tuli Eurooppaan Katsushika Hokusain kuvien epäonnistuneina vedoksina, joita käytettiin Japanista tuotujen posliiniastioiden kääreinä.
Kuvat osuivat ranskalaisen etsaajan Félix Bracquemondin silmiin. Bracquemond innostui valtavasti eksoottisista kuvista.
Japonismina tunnettu taiteilijoiden suuri innostus Japaniin sai vauhtia Pariisin maailmannäyttelystä 1867. Japanista innostuivat ja ottivat mallia esimerkiksi Edouard Manet, Henri de Toulouse-Lautrec, Claude Monet, Edgar Degas, James Abbott Whistler ja Vincent van Gogh. Monien aikalaistensa tavoin myös Carl Larsson ihastui näkemäänsä.
Larsson otti japanilaisista puupainokuvista ideoita muun muassa puutarhan ja kukkien esittämiseen maalauksissaan. Ajatus hyvin syvän perspektiivin luomiseen asettamalla kukkia lähikuvaan maalauksen etualalle oli sieltä peräisin. Perspektiivin käsittelynhän japanilaiset olivat vasta vähän aikaisemmin matkineet länsimaisesta taiteesta!
Myös Larssonin maalausten ”luonnottoman” voimakkaat ääriviivat ovat ainakin osittain japanilaista perua. Japanilaisissa ukiyo-e-kuvissa ääriviivat saivat yleensä oman kirsikkapuisen painolaattansa. Kukin väri lisättiin kuviin omalla laatallaan. Laattoja saattoi tarvita yhteen kuvaan jopa pitkälti toistakymmentä.
Larssonin viimeisin yhteys Japaniin on itse asiassa varsin tuore. Larssonin merkittävimpiin monumentaaliteoksiin kuuluva Midvinterblot (”Keskitalven uhri”, 1915) päätyi huutokaupassa vuonna 1987 japanilaiselle keräilijälle Hiroshi Ishizukalle. Vuonna 1997 se saatiin lahjoittajien tuella ostettua takaisin Ruotsiin. Nyt mittava maalaus on Tukholman kansallismuseossa.
Namnsdag på härbret, 1898.
MILTEI sadan vuoden tauon jälkeen Helsingin Ateneumissa on jälleen nähtävissä suuri valikoima Larssonin taidetta. Ateneum järjesti hänen näyttelynsä edellisen kerran vuonna 1913. Koko taidemuseon toisen kerroksen kokoinen näyttely ”Carl Larsson – hyvän elämän jäljillä” on esillä huhtikuun 29. päivään asti.
Näyttelyssä on ennen kaikkea Larssonin kotikuvia, mutta myös monia maalarin nuoruudentöitä. Hauskin idea on yhteen näyttelysaliin koottu ”Larssonien koti”. Esineistöstä ja seinän kokoisiksi suurennetuista akvarelleista kootun tilataideteoksen on tehnyt Alexander Reichstein.
Tilateos on Ateneumissa sikäli poikkeuksellinen, että lapsilla on ihan luvan perästä oikeus leikkiä ”kodin” tavaroilla. Ja aikuisille on annettu lupa valokuvata, mikä ei kovin usein ole mahdollista. Toisin kuin alkuperäisteokset, suuret jäljennökset kun eivät hiukkaakaan kärsi edes salamavalosta.
Suosittelen näyttelyä myös kaikille Japanin ystäville. Vaikka Ateneumin näyttelyssä yhteys Japaniin jää muutaman lyhyen viittauksen varaan, jotain japanilaista – ja myös jotain mangamaista! – on aistittavissa monissa Larssonin kuvissa.
Futoi yatsu 