Koiranpentuja ja korvapuusteja

Chisato Seki & Yumi Tsukirino: Fluffy, Fluffy Cinnamoroll

ON HIENOA, että lännessäkin jukaistaan silloin tällöin mangaa myös pienille lapsille. Hirmuisen herttainen Fluffy, Fluffy Cinnamoroll tuntuu kuitenkin siltä, että se on tarkoitettu enemmän ostopäätöksiä tekeville aikuisille kuin lapsille itselleen.

Chisato Sekin suunnittelema Cinnamoroll-hahmo seikkailee Yumi Tsukirinon käsikirjoittamassa ja kuvittamassa mangasarjassa, jonka ensimmäinen osa ilmestyi vastikään englanniksi VizMedian Vizkids-tuotesarjassa. Samassa sarjassa on aiemmin nähty muun muassa Sayuri Tatsuyaman manga Happy Happy Clover, jota Sangatsu Manga julkaisee suomeksi.

Fluffy, Fluffy Cinnamoroll (Fuwa fuwa Cinnamon) kertoo joukosta söpöjä koiranpentuja, jotka asuvat Cinnamon-nimisessä kahvilassa tai sen lähiympäristössä. Mukana tarinassa on myös yksisarvisia, karusellihevosia ja muita tainomaisia olentoja.

Cinnamoroll kuuluu Sanrion tuotemerkkeihin, mutta se ei ole läheskään niin tunnettu kuin pikkukissa Hello Kitty. Cinnamoroll seikkaili Japanissa ensimmäiseksi Chisato Sekin tekemässä lasten kuvakirjassa. Hänen seikkailuistaan on tehty myös animesarja.

Tarinan tähti on pitkäkorvainen Cinnamoroll, joka ei itse asiassa ole syntyjään koiranpentu. Cinnamorollin isä on aurinko ja äiti taivas, ja hän on syntynyt pilvilapsista pienimmäksi. Hän on kuitenkin erilainen kuin sisaruksensa, ja niinpä hän päättää lähteä alas maailmaan.

Korvapuustien tuoksun houkuttelemana pilvilapsi päätyy kahvila Cinnamoniin. Ihmisiltä hän saa nimekseen Cinnamoroll, sillä hänen kierteinen häntänsä muistuttaa kovasti korvapuustia.

Mangan muutamat värisivut ovat paljon selkeämpiä kuin mustavalkoiset.

FLUFFY, Fluffy Cinnamoroll on taatusti lapsiturvallinen. Hahmot ovat hyviä ja oikeamielisiä. Pikkuisen paha Cavity-pilvikin on todellakin vain hyvin pikkuisen paha, ja Cinnamoroll päihittää hänet helposti. Pelottavat asiat rajoittuvat mystiseen oveen ja lelujen hallitsemaan ”kummitustaloon”.

Tarina etenee pääasiassa muutaman sivun mittaisina tapahtumina, joissa päädytään nopeasti pulmasta tai pelosta onnelliseen loppuun.

Tarinassa on paljon taikaa. Cinnamoroll itse on pilvilapsi, joka osaa lentää isoilla korvillaan kuin Dumbo. Hänen ystäviinsä kuuluu pilvien yläpuolella asustava yksisarvinen Cornet, joka taikavoimillaan saa karusellihevosenkin elämään.

Pihalla kasvaa Pon Pon -puu, joka hedelmien lisäksi pystyy kasvattamaan muun muassa pesäpalloja, leluautoja ja tamminkaisia. Taikakitara saa koiranpennut ymmärtämään kaikkien esineiden puhetta. Taikasuurennuslasi ei ole pelkkä katsomisväline, vaan se pystyy oikeasti suurentamaan ja pienentämään esineitä – ja koiranpentuja.

Koirien kahvipöytäaiheiset nimet ovat hauskoja: Kuten todettu, Cinnamorollilla on korvapuustin kaltainen häntä. Mocha on mokanvärinen. Cappuccinon suu on kuin kuppi cappuccinoa. Chiffonilla (joka sanana kai tarkoittaa jonkinlaista kakkua) on korvat kuin kermavaahtoa. Espresso on sivistynyt ja taiteellinen. Milk on vasta vauva ja täysin hukassa ilman tuttiaan.

Shoujomainen sivujen suunnittelu toimii huonosti lasten mangassa.

FLUFFY, Fluffy Cinnamorollin hahmot ovat hyvin selkeitä, söpöjä ja iloisia. Kuusi selvät tuntomerkit omaavaa koiranpentua ovat varmaan omiaan houkuttelemaan aika pieniäkin lapsia piirtämään itse lisää pikkukoiria. Kuvien, sivujen ja tarinan kokonaisuuksista ei voi sanoa samaa.

Valitettavasti tarinankerronta ei kuulu Yumi Tsukirinon vahvuuksiin. Aikuinenkin joutuu välillä lukemaan toisen ja kolmannenkin kerran ennen kuin tajuaa mitä lyhyissä episodeissa oikein tapahtuikaan. Jos tajuaa sittenkään. Joissakin kohtauksissa juonen ymmärtäminen on kiinni myös pienistä ja epäselvistä kuvien yksityiskohdista.

Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että shoujo-tyylinen sivusuunnittelu ei sovellu kovin hyvin pienille lapsille tarkoitettuun sarjakuvaan. Manga on kyllä äärettömän herttaista, mutta suhteellisen vaikeatajuista.

Vai onko Fluffy, Fluffy Cinnamoroll sittenkin suunniteltu ensisijaisesti houkuttelemaan isosiskoja ja vanhempia, joiden odotetaan lukevan sarjakuvaa pienimmille ääneen? Tai Cinnamoroll-tuotteita ostavia isovanhempia? Kaupallinen ”sukulaisuus” Hello Kittyn kanssa ainakin ohjaa ajatukset helposti tällaiselle uralle.

Muutamilla värillisillä sivuillaan Fluffy, Fluffy Cinnamoroll toimii paremmin kuin mustavalkoisilla. Väri selkeyttää kuvia huomattavasti. Ymmärrän kyllä, että värillisen sarjakuvan tekeminen ei kuulu japanilaiseen tapaan, ja se on kallistakin. Lasten mangassa värit olisivat silti paikallaan.