Mangateollisuuden paras lypsäjä

Hiromu Arakawa / JManga.com

Hiromu Arakawa: Hyakushou kizoku

KUKAAN japanilaisen mangateollisuuden alalla ei ole yhtä hyvä lypsäjä kuin Hiromu Arakawa. Hokkaidolaisen maatalouden puolesta pauhaava komedia Hyakushou kizoku (百姓貴族, Noble Farmer) vaikuttaa hyvin henkilökohtaiselta teokselta.

Pakko oli tietenkin heti kokeilla JManga.com-mangakauppaa, joka avattiin aailmanlaajuiselle yleisölle tämän viikon alussa. Siihen asti viime kesänä perustettua sivustoa pystyi käyttämään vain Yhdysvalloissa ja Kanadassa.

JManga.com on 39 japanilaisen kustantajan yhteinen verkkopalvelu, joka julkaisee mangaa englanniksi ja japaniksi. Tällä hetkellä JManga.comissa on myynnissä runsaat 70 mangasarjaa.

Mangaa ostetaan pisteillä, joita saa 10 tai 25 dollarin kuukausimaksua vastaan. Kympin tilauksella pystyy lukemaan kolme-neljä mangaa kuukaudessa, sekä maistiaislukuja muista.

Ei tarvinnut harkita kovinkaan kauan, kun ensimmäinen ostokseni oli selvä: Hiromu Arakawan maatalouskomedia Hyakushou kizoku.

Vaikka JManga.com luokittelee Hyakushou kizokun joseiksi eli nuorten naisten sarjaksi, se on alun perin ilmestynyt tyttöjen lehdessä nimeltä Wings (aluksi sen erikoispainoksessa nimeltä Un Poco). Ilmestymistahti on ollut varsin verkkainen.

JManga-comin englanniksi kääntämä versio on peräisin vuonna 2009 Japanissa julkaistusta pokkarista, johon on koottu aineistoa vuodesta 2006 alkaen. Sarjan toinen pokkari valmistuikin sitten Japanissa juuri tämän vuoden helmikuussa.

Hiromu Arakawa / JManga.com

Arakawa rähjää japanilaisen maatalouden puolesta.

HYAKUSHOU kizoku on kokonaan tehty pieniä ja koomisia chibi-hahmoja käyttäen. Tavallisesti tuolla tyylillä piirretään vain sarjoihin sinne tänne ripoteltavia tekijän henkilökohtaisia puheenvuoroja, joista käytetään nimitystä omake. Tässä tarinassa tyyli toimii hyvin.

Hiromu Arakawa piirtää itsensä pienenä, mustalaikkuisena ja silmälasipäisenä lehmänä. Sama hahmo on totuttu näkemään Arakawan omanakuvana myös hänen muissa teoksissaan.

Arakawahan on ylivoimaisesti parhaiten tunnettu sarjasta Fullmetal Alchemist, jolla ei juuri ole tekemistä maaatalouden kanssa. Sen sijaan Arakawan uusin sarja Silver Spoon on oikeastaan mangateollisuuden ”koulukomedia”-muotin läpi puristettu versio Hyakushou kizokusta.

En tiedä, miten tarkasti ottaen manga on Arakawan omaelämäkertaa. Joka tapauksessa tekijän henkilökohtaisen elämän osuus sarjassa on poikkeuksellisen suuri. Arakawa on viettänyt lapsuutensa hokkaidolaisen maatilan tyttärenä. Hän on myös työskennellyt seitsemän vuotta elämästään maanviljelijänä.

Kuvaus Arakawan viisilapsisesta lapsuusperheestä lienee ainakin suurelta osin tosi, vaikkakin komediallistettu. Kalsarisillaan vasikoivan lehmän avuksi rientävät vanhemmat kuulostavat jotenkin hellyttävän tutuilta.

Hiromu Arakawa / JManga.com

Maalla ei pahemmin lomaa tunneta – mutta ei mangateollisuudessakaan.

KOSKA olen itse syntynyt ja kasvanut pienellä itäsuomalaisella maatilalla, minun on helppo ymmärtää niitä asioita, joista Arakawa mangassaan paasaa. Muille kuin maataloutta itse kokeneille Arakawan raivoaminen maatalouden puolesta saattaa kyllä olla aika rasittavaa.

Japanilaisten maatalousongelmat näyttävät olevan hyvin samankaltaisia kuin suomalaistenkin. Maanviljelijän työpäivä on kohtuuttoman pitkä ja vuosi lomaton. Tuotteiden hinta ei kata viljelyn tai karjankasvatuksen kustannuksia.

Välillä painitaan maidon ylituotannon kanssa, välillä kärsitään voipulasta. Kumpaankin pitäisi pystyä reagoimaan hetkessä, vaikka maataloustuotannon muuokset vaativat vuosien tai vuosikymmenten suunnittelua. Ja eläimiinkin pitäisi jaksaa suhtautua enemmän talousjärjellä kuin tunteella.

Vaikka Arakawan lehmähahmo on rääväsuinen ja naurettava, Arakawa on selvästi ylpeä kotisaarestaan. Se on sentään jonkinlainen Japanin ruoka-aitta. Koko Japani tuottaa käyttämistään elintarvikkeista vain 40 prosenttia. Siitäkin suuren osa tuottaa Hokkaido, jonka oma omavaraisuus on useita satoja prosentteja.

Hokkaidolla on Arakawan mukaan myös Japanin suurimmat karhut ja peurat. Hokkaidolaiset saavat myös taistella villiä luontoa vastaan aivan toisella tapaa kuin muut japanailaiset – vaikka Arakawa onkin itse nähnyt karhusta vain ulosteen.

Kaikkein pahimpia petoja ovat hokkaidolaiset oravat. Ne ovat kaikesta viljelyksille tekemästään tuhosta huolimatta on niin ylettömän sööttejä, että ne on loukustakin pakko päästää vapaiksi.

Hiromu Arakawa / JManga.com

Hokkaidolaisen makuinen peruna voi kasvaa vain Hokkaidolla.

JMANGA.COMIN mangalukija on asiallisen kätevä. Siinä ei ole liikoja kilkkeitä; oikeastaan vain selauspainikkeet eteen ja taakse sekä zoomauspainikkeet. Mangan näyttävä ikkuna on iso ja selkeä, ja skannausjälki on tarkkaa.

Ostetut mangat kertyvät henkilökohtaiseen kirjastoon, josta niitä voi lukea halutessaan uudelleen. Niiden luvataan säilyvän luettavissa vaikka lopettaisi maksullisen tilauksen. Jos tunnuksensa lopettaa kokonaan, menettää myös ostamansa mangat.

Ainakin Arakawan mangan englanninkielinen käännös on asiallista, joskaan ei mitenkään hirveän elävää. Maidon ylituotantoon liittyy merkillinen käännösvirhe mangassa: Arakawan kotitilan kerrotaan joutuneen heittämään viemäriin 30 millilitraa maitoa! Olisikohan oikeampi luku esimerkiksi 30 000 litraa?

Vastaiskuna piratismille JManga.com on sikäli köykäinen, että se ei sisällä (ainakaan vielä) yhtään todella suurta suosikkisarjaa. Shounenin osuus ylipäätään on pieni. Mutta kyllä JManga.comissa laadukkaankin mangan makuun pääsee, vieläpä aika kohtuullisella hinnalla.

This entry was posted in eläinmanga, josei, komediamanga, ruokamanga, slice-of-life and tagged . Bookmark the permalink.

4 vastausta artikkeliin: Mangateollisuuden paras lypsäjä

  1. akustus sanoo:

    Minua kiinnostaisi tuossa JMangassa sen toimivuus hiukan heikommalla nettiyhteydellä — maksaisin mieluusti vaikka sen kympin kuukaudessa tukeakseni mangateollisuutta ja päästäkseni käsiksi vähän erikoisempiinkin sarjoihin, mutta jos lukeminen on yhtä toivottoman hidasta kuin, kröh, ilmaissivujen (seuraavan sivun latautuessa ehtii parhaimmillaan käydä suihkussa, ja kyllä, nettiyhteyteni on toivoton) en tiedä haluanko sittenkään laittaa rahojani moiseen.

    • Futoi yatsu sanoo:

      Tuohonpa en valitettavasti osaa arviota antaa. Käytän itse kymppimegaista yhteyttä, ja sillähän sivut tietenkin tulivat sukkana.

    • Futoi yatsu sanoo:

      Nyt pääsin kokeilemaan JManga.comia megaisella yhteydellä. Sillä nopeudella mangaselain ainakin vielä toimii täysin moitteettomasti.

  2. Solid sanoo:

    ”Kalsarisillaan vasikoivan lehmän avuksi rientävät vanhemmat kuulostavat jotenkin hellyttävän tutuilta.”

    Onneksi olen itse ollut 7-vuotias, kun lehmät lähteneet, mut kyl näitä juttua oon kuullut.

    Jmangaan tulee kyllä laitettua penni jos toinen, kunhan tässä duunia saa. Shounen-puoli ei pahemmin säväytä, mutta seinen-sarjoista löytyi tsekkaamisen/maksamisen arvoisia sarjoja. Jollei ole hyvin kranttu sarjojensa suhteen, niin kyllä sieltä pitäisi luettavaa löytyä.🙂

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s