Tomaatinpunainen planeetta

Noboru Oshiro & Taro Asahi: Kasei tanken

Noboru Oshiro & Taro Asahi: Kasei tanken

(This article is also available in English)

MARSISSA on kohteliasta sylkeä tomaatinsiemenet kanavaan. Sieltä siemenet kelluvat tulvan myötä pelloille ja itävät uutta satoa tuottaviksi kasveiksi.

Tomaatinsiementen syöminen on erittäin epäviisasta, sillä niistä saa hirmuisen mahataudin. Kuumekin nousee niin korkealle, että potilas sytyttää ympärillään kaiken mihin koskee. Niinpä potilas suljetaan lasiseen umpioon toipumaan.

Tämä ei tietenkään ole totta. Tämä on osa loistavaa unikohtausta Noboru Oshiron (oikealta nimeltään Rokuro Kurimoto, 1905-1998)  ja Taro Asahin mangassa Kasei tanken (火星探検, ”Tutkimusmatka Marsiin”) vuodelta 1940.

Lueskelin teosta pitkästä aikaa uudelleen. Päätin kirjoittaa siitä, vaikka olenkin kertonut siitä blogissani joskus neljä-viisi vuotta sitten. Tuo vanha kirjoitus ei taida enää olla tallellakaan.

Kasei tanken ilmestyi vuonna showa 15 eli 1940 Nakamura-yhtiön kustantamana kovakantisena, värillisenä kirjana, jossa oli 160 sivua. Vuonna 2005 Shogakukan julkaisi siitä tyylikkäästi entisöiden näköispainoksen, joka oli vieläpä pakattu pahvikoteloon. Tuon näköispainoksen onnistuin aikoinaan saamaan hyllyyni.

Noboru Oshiro kuuluu japanilaisen sarjakuvan ”toiseen sukupolveen”, joka 1930-luvulta alkaen teki seikkailuja lapsille ja miksei aikuisillekin. Edellinen polvi loi vielä enemmänkin pilapiirroksia kuin varsinaisia sarjakuvia.

Vuonna 1932 sarjakuvauransa aloittaneen Oshiron aikalainen on esimerkiksi Gajo Sakamoto, jonka robottosarjakuva Tanku Tankuro on vastikään käännetty englanniksikin. Samoihin aikoihin sarjakuvaa piirsivät myös esimerkiksi Norakuro-koiran isä Suiho Tagawa ja Dankichin seikkailujen tekijä Keizo Shimada.

Noboru Oshiro & Taro Asahi: Kasei tanken

Tomaatinsiementen syömisellä voi olla katastrofaalisia seurauksia.

KASEI tankenin tähti on reipas pikkuinen poika nimeltä Tentaro. Hänen kanssaan kulkevat aina kissatyttö Nyanko ja koirapoika Pichi. Kuten lasten sarjakuvassa asiaan kuuluu, kissa ja koira pukeutuvat ihmisvaatteisiin ja osaavat puhua.

Poika, kissa ja koira lähtevät viemään lounasta tähtitornissa työskentelevälle isälleen, tohtori Hoshinolle. Tähtitornilla isä ja hänen kollegansa tohtori Tsukino esittelevät avaruustutkimuksen ihmeitä, muun muassa pitkää kiistaa planeetta Marsin pinnalla havaituista ”kanavista”.

Seuraavana yönä Tentaro näkee unta, jossa hän on eläinystäviensä kanssa päätynyt vieraaksi Mars-planeetalle. Toisin kuin tohtori-isä on väittänyt, siellä kanavat ovat oikeita veden täyttämiä uomia, ja valtavat kaupungit ovat täynnä pikkuruisia asukkaita.

Marsissa kolmikko kokee hurjia seikkailuja. He pakenevat tulvaa, osallistuvat suureen juhlaan, päätyvät sairaalaan ja lopulta pakenevat planeetalta varastamallaan avaruusaluksella. Onneksi poika herää juuri kun alus on törmäämässä maahan.

Tutkimusmatka Marsiin ei yhtään häpeä länsimaisten aikailaistensa rinnalla – sellaisten kuin vaikkapa Al Cappin Li’l Abner, Hal Fosterin Prinssi Rohkea tai Hergén Tintti. Se on täysipainoista, sujuvasti kerrottua ja taitavasti kuvitettua sarjakuvaa.

Paitsi hilpeää seikkailua, sarjakuva on myös hyödyllistä. Tentaro oppii muun muassa, miksi Marsin pinnalla näyttää olevan kanavia ja miksi kissalla on viikset.

Tieteellisiä tutkimuslaitteita esitellään ylpeästi ja asiantuntevasti. Sen verran unijakson ulkopuolellakin lipsahdetaan science fictionin puolelle, että tohtori Hoshinolla on käytettävissään suuri Marsin ilmakehää ja painovoimaa jäljittelevä tutkimuskammio.

Noboru Oshiro & Taro Asahi: Kasei tanken

Marsilaiset ja heidän vieraansa pakenevat tulvaa.

OSAMU Tezuka saa useimmiten kunnian japanilaisen tarinamangan keksimisestä. Noboru Oshiron teoksia lukiessa huomaa, että hän teki tässä suhteessa ainakin yhtä uraauurtavaa työtä.

Jos Kasei tanken, Kisha ryokou (”Junamatka”, 1941) ja Yukaina tekkousho (”Hauska terästehdas”, 1941) eivät ole tarinamangaa, mikä sitten? Kuten muutkin Oshiron teokset, tutkimusmatka Marsiin on hyvin jäntevästi punottu tarina, ei mikään kohtauksesta toiseen höseltävä episodikomedia.

Oshiro käytti myös monia niistä tehokeinoista, jotka nykyisin lasketaan mangan ominaispiirteiksi. Kun Oshiron avaaruusalus kiitää Marsista Maahan, se päästelee suurin katakanoin kirjoitettuja äänitehosteita: dadadada, pipipipi, gerongeron ja shushu. Kun alus räjähtää, ba-ban on mahtava.

Ruutujen koko ja muoto vaihtelevat tarinan tarpeiden mukaan, ja siellä täällä vilahtelee vauhtiviivoja. Pari merkittävää eroa nykymangaan kuitenkin on: Oshiro teki sarjakuvansa kokonaan värillisinä ja käytti huomattavan paljon tekstiä.

Noboru Oshiron piirrosjälki muistuttaa pari vuotta nuoremman belgialaisen Hergén (oikealta nimeltään Georges Remi, 1907-1983) sarjakuvia. Kasei tankenissa samankaltaisuus ei vielä ole aivan niin suuri kuin Kisha ryokoussa.

Keskinäinen vaikutus ei ole kovin todennäköistä. Luultavampaa on, että Hergé ja Oshiro ovat samojen sarjakuvallisten vaikutteiden kasvatteja.

Hakematta tulevat mieleen yhdysvaltalaisen George McManusin Vihtori ja Klaara (Bringing Up Father) sekä Winsor McCay ja hänen Pikku Nemonsa seikkailut 1900-luvun alusta. Kasei Tankenin uniseikkailu Marsissa ei sentään ole yhtä surrealistinen kuin monet Nemon matkat Slumberlandiin.

Noboru Oshiro & Taro Asahi: Kasei tanken

Pyöreällä avaruusaluksella on hienoja äänitehosteita.

HIEMAN yllättävä seikka Kasei tankenissa on, että se ei ole lainkaan imperialistinen, isänmaallinen tai sotaisa. Vuonna 1940 Japani oli sentään sotaa käyvä maa. Myös sarjakuva ja animaatio alistettiin paljolti sotapropagandan välineiksi. Noboru Oshiron sarjakuvataide säästyi tältä.

Tarinassa on jopa pilkahdus työväenaatetta. Unijakson Mars nimittäin kuvataan selvästi luokkayhteiskuntana. Isopäiset marsilaiset päätyvät tiedemiehiksi ja johtajiksi. Pienipäiset saavat huolehtia ruumiillisesta työstä.

Selittävä tekijä on varmaankin mangan käsikirjoittaja Taro Asahi; salanimen takaa löytyy tunnettu runoilija ja taiteilija Hideo Oguma (1901-1940). Hokkaidon Otarussa syntynyt Oguma muutti vuonna 1929 Tokion Ikebukuron länsipuoliselle hökkelialueelle, jonne oli kerääntynyt nuorten kuvataiteilijoiden ja kirjailijoiden keskittymä.

Teräväkielinen vasemmistorunoilija kannatti suvaitsevaisuutta ja vastusti sotaa. Elämänsä parina viimeisenä vuotena Oguma toimi Kasei tankeninkin julkaisseen Nakamura-kustannusyhtiön neuvonantajana.

Oguma kuoli vain 39-vuotiaana keuhkotuberkuloosiin vuonna 1940. Vuonna 1967 Hokkaidon Asahikawaan pystytettiin muistomerkki hänen runoudelleen. Seuraavana vuonna perustettiin hänen nimeään kantava vuoden runoilijan palkinto.

Muutamia Hideo Oguman runoja on julkaistu suomeksi turkulaisen Tuli&Savu -lehden numerossa 1/2007. Runot on suomentanut Miika Pölkki. Englanniksi Ogumalta on julkaistu valikoima Long, Long Autumn Nights (University of Michigan Press, 1989). Aozora bunko -verkkopalvelussa on useita Oguman runoja ja muita tarinoita japaniksi.

Noboru Oshiro & Taro Asahi: Kasei tanken

Tohtori Hoshino ja hänen perheensä.

TUTKIMUSMATKAA Marsiin voi lukea myös pienenä elämysmatkana seitsemän vuosikymmenen takaiseen Japaniin. Vaatetuksesta voi panna merkille, että miehet käyttävät jo länsimaisia pukuja, naiset sen sijaan pukeutuvat perinteisemmin. Tohtorisperheessä huonekalut ovat pääasiassa länsimaista tyyliä.

Erityisesti sarjakuvan kielessä on joukko mielenkiintoisia eroja nykyjapaniin verrattuna. En tunne japanin kieltä niin hyvin, että osaisin varmaksi sanoa, mitkä erot ovat murreperäisiä, mitkä johtuvat kielen vanhahtavuudesta.

Sarjakuvan tekstissä käytetään säännöllisesti kahta hiragana-tavumerkkiä, jotka ovat jääneet pois kirjoitetusta japanista toisen maailmansodan jälkeen: ゐ (wi) ja ゑ (we). Nykyisin niiden paikalla on useimmiten vokaalit い (i) ja え (e).

Esimerkiksi sana いる (iru, ”olla”) kirjoitetaan mangassa välillä nykyisessä muodossaan, välillä ゐる (wiru). Samaten ずいぶん (zuibun, ”erittäin”) kirjoitetaan ずゐぶん (zuwibun). Vastaavasti え (e, ”kuva”) on muodossa ゑ (we).

Toistomerkkejä käytetään minun mielestäni enemmän kuin nykyisin on yleisesti tapana. Niitä käyttäen voi esimerkiksi nauraa ヘヽヽヽ (hehehehe) tai  ホヽヽヽ (hohohoho). Voi myös kirjoittaa sanan ときどき (tokidoki, ”toisinaan”) muotoon とき ja laittaa perään dakutenilla varustetun kunojiten-toistomerkin. Tähän en valitettavasti saa hiraganatekstiä, sillä kunojiten on niin korkea että se toimii vain pystysuorassa kirjoituksessa.

Monet muutkin sanat ovat hieman eri muodossa kuin nykyisin. Esimerkiksi ありがとう (arigatou, ”kiitos”) on vanhahtavassa muodossa ありがたう (arigatau) ja さようなら (sayounara, ”näkemiin”) on muodossa さやうなら (sayaunara).

Sana におい (nioi, ”tuoksu”) kirjoitetaan におひ (niohi) ja びょういん (byouin, ”sairaala”) kirjoitetaan びやうゐん (byauwin). Itse planeetta Marsin nimi かせい (kasei) kirjoitetaan くわせい (kuwasei).

This entry was posted in Japanin historia, japanin kieli, mangan historia, Osamu Tezuka, scifi ja fantasia, shoujo and tagged . Bookmark the permalink.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s