Junalla melkein Kiotoon

Noboru Oshiro: Kisha ryokou

Noboru Oshiro: Kisha ryokou

JOS pitäisi valita yksi kaikkein korkealaatuisin japanilainen sarjakuva ajalta ennen Osamu Tezukaa, se olisi varmaan tämä: Noboru Oshiron manga Kisha ryokou (汽車旅行, ”Junamatka”) vuodelta 1941.

Aamuvarhaisella tyylikkääseen länsimaiseen pukuun pukeutunut japanilainen herrasmies ja hänen ehkä noin kymmenvuotias poikansa saapuvat rautatieasemalle Tokiossa. He ovat lähdössä puoli seitsemän junalla Kiotoon laiturilta kuusi.

Poika on innoissaan ja hieman hermostunut, mutta isä rauhoittelee häntä. Rautatieasemalla juokseminen on vaarallista, ja sitä paitsi lähtöön on vielä täydet viisi minuuttia aikaa. Isä ja poika asettuvat istumaan vasemmalle puolelle, jotta he näkisivät reitin merimaisemat ikkunasta.

Monen tunnin junamatkalla isä keksii monenlaista viihdykettä pojalle. Nautitaan eväitä ja ihaillaan maisemia. Isä kertoo tarinoita Japanin historiasta ja tarustosta.

Poika tutustuu suunnilleen samanikäiseen tyttöön ja hänen äitiinsä. Herrasmiehenä isä auttaa myös tyttöä viihtymään pitkällä matkalla.

Mielenkiintoisin tuttavuus matkalla on kuitenkin työtään esittelevä animaatiotaiteilija. Hän näyttää piirroksiaan ja kertoo juurta jaksain, miten vaivalloisen ja monimutkaisen prosessin tuloksena animaatioelokuvat syntyvät.

Noboru Oshiro: Kisha ryokou

Isä kertoo tarinan taivaallisen neidon höyhenviitasta.

EMME valitettavasti saa koskaan tietää, miten junamatka päättyi. Sota-aikaisen paperinsäännöstelyn vuoksi kustantaja joutui lyhentämään Kisha ryokoun Noboru Oshiron piirtämästä 160 sivusta 128 sivuun. Niistäkin vain 121 on varsinaisia sarjakuvasivuja.

Manga julkaistiin toukokuussa 1941. Japani oli ollut sodassa Kiinan kanssa vuodesta 1937. Toiseen maailmansotaan se tuli täysillä mukaan yllätyshyökkäyksellä Pearl Harboriin joulukuussa 1941.

Isän ja pojan junamatkasta Tokiosta Kiotoon jää kertomatta runsaat sata kilometriä. Julkaistu sarjakuva päättyy yhtäkkiä, kun Nagoyaan jäävät matkustajat alkavat keräillä kamppeitaan junan pysähtyessä väliasemalle. Loput sivut eivät tiettävästi ole säilyneet.

Vain seitsemäntoista ensimmäistä sivua on täysin värillisiä. Lopuilla sarjakuvan sivuista on mustan lisäksi käytetty oranssinpunaista lisäväriä. Sarjakuva ei siis kuitenkaan ollut mustavalkoista, kuten suurin osa nykyisestä mangasta on.

Shogakugan julkaisi vuonna 2005 Creative-sarjassaan näköispainoksen sarjakuvasta. Alkuperäisteos löytyi entisöitäväksi mangataiteilija Leiji Matsumoton kokoelmasta. Tämä laitos on edelleen saatavilla esimerkiksi Japanin Amazonista.

Noboru Oshiro: Kisha ryokou

Melkein kuin Hergén kynästä.

KISHA ryokou on aika erilainen sarjakuva kuin monet aikalaisensa. Se ei ole fantastinen seikkailu kuten vaikkapa Oshiron Kasei tanken (”Tutkimusmatka Marsiin”, 1940) tai Shosei Odan ja Katsuichi Kabashiman Sho-chan no boken (”Pikku Shon seikkailut”) 1920-luvulta. Se ei liioin ole pilapiirrosta eikä lyhyttä komiikkaa.

Noboru Oshiron (1905-1998) käsikirjoittama ja piirtämä Kisha ryokou on todellinen helmi sarjakuvien joukossa. Se on herkkävireinen ja innostava kuvaus isän ja pojan yhteisestä junamatkasta. Mitään suurta ei tapahdu. Siitä huolimatta tarina on hyvin jännittävä ja imee lukijan sisäänsä.

Kisha ryokouta voisi melkein luulla Tintin luojan Hergén piirtämäksi. Niin samankaltaista yhdysvaltalais-eurooppalaisen sarjakuvaperinteen kanssa on Oshiron kynänjälki kypsimmillään. Selkeät ääriviivat ja kauniit väripinnat ovat kaikille tuttuja Tintin 1930- ja 1940-luvuilla ilmestyneistä seikkailuista, vaikkapa Yksisarvisen salaisuudesta (Le Secret de la Licorne, 1943).

Tavanomaisen sarjakuvakerronnan lisäksi Oshiro käyttää Kisha ryokoussa runsaasti kokosivun ja jopa aukeaman kokoisia kuvia. Osa niistä on sarjakuvan ja kartan yhdistelmiä, joissa selostetaan matkan etenemistä.

Sarjakuvassa käytetään myös poikkeuksellisia pyöreäreunaisia ja kolmikulmaisia apuruutuja. Maisema on suuressa kuvassa, sitä katselevat ihmiset pienessä apuruudussa.

Noboru Oshiro: Kisha ryokou

Melkein kuin Hiroshigen puupainokuva.

JUNAMATKASSA on paljon samaa kuin Utagawa Hiroshigen (1797-1858) puupainokuvien sarjassa Tokaidon 53 pysähdyspaikkaa (Tokaido gojuusan tsugi no uchi) 1830-luvulta.

Maineikkaassa kuvasarjassaan Hiroshige esitteli maisemia ja matkalaisia Edosta (nykyisestä Tokiosta) Kiotoon johtavalla tiellä. Matkamuistoiksi myytyjen kuvien suunnaton suosio teki Hiroshigesta yhden aikansa merkittävimmistä taiteilijoista.

Shoguni Ieyasu Tokugawan 1600-luvulla rakennuttama Tokaido (”Itäinen meritie”) oli yksi Japanin merkittävimmistä teistä ennen nykyaikaisia liikennevälineitä. Honshun saaren itärantaa seurailevan reitin varrella oli 53 levähdyspaikkaa, joissa matkustavaiset saattoivat ruokailla ja yöpyä.

Noboru Oshiron sarjakuvassa isä ja poika matkustavat samaa reittiä junalla. Ikään kuin kunnianosoituksena Hiroshigen taiteelle Noboru Oshiro on piirtänyt muutamat sarjakuvan aukeamat muistuttamaan ukiyo-e-tyylisiä puupainokuvia. Pari ruutua on suorastaan toisintoja Hiroshigen teoksista, paitsi että nykyaikainen tekniikka on vallannut keskeisen kuva-alan.

Junamatkalla isä kertoo pojalle tarinoita muun muassa Edon rakentamisesta, Toyotomi Hideyoshista ja Oda Nobunagasta. Hän kertoo myös sadun kalastajasta, joka onnistuu saamaan puolisokseen taianomaiseen höyhenviittaan pukeutuneen taivaanneidon.

Tarinoihin liittyen ja niiden lisäksi isä esittelee matkareitin nähtävyyksiä kuten Hiroshige vuosisataa aikaisemmin. Nyt maiseman ovat vallanneet mahtavat rautatiesillat, suuret valtamerilaivat, tunnelit, satamat ja kaupungit.

Kaikki nuo ovat Japanille suuria ylpeyden aiheita. Kuten ukiyo-e-taiteilijat aikoinaan, Oshiro käyttää voimakasta perspektiiviä kohteidensa mahtavuuden näyttämiseen. Suuren osan matkaa Fuji-vuoren ylväs hahmo seuraa matkalaisia.

Noboru Oshiro: Kisha ryokou

Animaatiotaiteilija todella näyttää taiteilijalta.

KERROTAAN, että nykyaikaisen mangan isähahmo Osamu Tezuka (1928-1989) innostui suuresti Kisha ryokoun lukemisesta. Noboru Oshiron junamatkan ilmestyessä Tezuka oli 12-vuotias. Tezukan tiedetään lukeneen tarkkaan Oshiron sarjakuvat. On ilmiselvää, että paljon niistä opittua on suodattunut Tezukan omaan tuotantoon.

En yhtään ihmettele Tezukan kiinnostusta. Yksi Kisha ryokoun hienoimmista kohtauksista on pojan kohtaaminen junaan nousevan animaatiotaiteilijan kanssa. Hoikka mies on pukeutunut pystykauluksiseen popliinitakkiin, baskeriin ja pyöreisiin silmälaseihin, juuri niin kuin oikean taiteilijan pitääkin.

Itse asiassa mies junamatkalta muistuttaa hyvin paljon Tezukan itselleen myöhemmin muodostamaa taiteilijahahmoa. Kun Tezuka piirsi itsensä sarjakuviinsa, hahmo oli pyöreärillinen baskeripää.

Kisha ryokoun kuvaus animaation teosta on niin yksitoiskohtainen ja kiehtova, että vieläkin tekisi mieli yrittää sitä itse; huolimatta siitä että tietokoneet ovat jo aikaa sitten korvanneet selluloidikalvot.

Taiteilija näyttää omia töitään. Hän esittelee innokkaasti kuuntelevalle pojalle, kuinka ”firumu-mangaa” eli ”filmisarjakuvaa” tehdään. Japanilaisesta animaatiosta nykyisin käytettävä sana anime keksittiin vasta hieman myöhemmin.

Selviää, kuinka animaation taustat maalataan erikseen, ja kuinka selluloidikalvolle piirretyt liikkuvat hahmot asetellaan niiden päälle. Lopulta animaatio kuvataan ruutu ruudulta filmille. Kuukausien työn tuloksena on filmikela, jonka esittäminen kestää kuusitoista minuuttia.

This entry was posted in anime, mangan historia, Osamu Tezuka, shounen and tagged . Bookmark the permalink.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s