Tämän päivän Tokio

Liisa Karvinen: Riisiä tiskin alta - Tarinoita nousevan auringon maasta

Liisa Karvinen: Riisiä tiskin alta - Tarinoita nousevan auringon maasta

”TÄMÄ kirja ei ole matkaopas vaan kurkistus japanilaiseen kulttuuriin ja elämäntapaan Tokion eri kaupunginosien kautta,” Liisa Karvinen toteaa tuoreessa kirjassaan Riisiä tiskin alta (Gummerus, 2012). Jos kirja ei ehkä varsinainen matkaopas olekaan, ainakin se on erinomainen matkakuumeen nostattaja.

Itse asiassa kirja on luullakseni kattavin ja ajantasaisin kuvaus nykypäivän Japanista, mitä suomen kielellä on olemassa. Aivan varmasti se on parasta taustalukemista Tokioon matkustamista suunnittelevalle; se keskittyy pääasiassa Tokion kaupunginosiin, niiden historiaan ja nykypäivään.

Karvinen kertoo kirjan esipuheessa, että hänen kiinnostuksensa Japaniin heräsi lukioiässä. Siitä lähtien hän on ollut eri tavoin tekemisissä Japanin kanssa neljännesvuosisadan verran. Karvinen on koulutukseltaan japanologi. Hän on ollut Japanissa niin opiskelijana, toimittajana kuin diplomaattinakin.

Yleisradion toimittajana Karvinen on kiertänyt Japania moneen kertaan. Viimeisin mittava tehtävä oli vuoden takaisen suuren maanjäristyksen, tsunamin ja ydinvoimalaturman raportointi. Sen lisäksi Karvinen on työskennellyt neljä vuotta Suomen Tokion-suurlähetystön kulttuurineuvoksena.

Kirja on pätevän toimittajan täsmällisyydellä koottu tietopaketti, jota ryydittävät lukuisat henkilökohtaiset kokemukset. Mukana on myös paljon sellaista aineistoa, johon tavallinen turisti ei koskaan voisi päästä käsiksi – esimerkiksi tietoa keisarillisen hovin valtajärjestelmästä ja Japanin syrjityistä väestöryhmistä.

Siitä huolimatta Karvisen lopputoteama Japanin ymmärtämisestä on nöyrä: ”Näinhän se on koko Japanin kanssa. Lopulta jää tunne, että onkohan sittenkään ymmärtänyt asioita aivan oikein.”

RIISIÄ tiskin alta on hyvin suunniteltu kirja. Se jakaa Tokion jämerästi viiteen suureen alueeseen, ilmansuuntien mukaan. Kultakin alueelta esitellään keskeiset nähtävyydet ja ostospaikat, mutta myös paljon muuta. Japanin historiaa ja kulttuuria tulee sopivina annoksina sitä mukaa kun kaupunginosista löytyy niihin liittyviä paikkoja.

Kirjan tietojen pohjalta voi vaikkapa suunnitella matkailijan päiväreittejä, joilla turisti näkee runsaasti muutakin kuin tavallisimmat turistikohteet.

Opitaan myös se, missä kannattaa mihinkin aikaan olla. Keisari Akihiton voi päästä näkemään, kun hän vilkuttaa kansalle palatsin parvekkeelta uutenavuotena ja syntymäpäivänään 23. joulukuuta. Kirsikkapuiden kukkiessa kannattaa olla Uenon puistossa ja aamuvarhaisella Tsukijin kalatorilla.

Paljon kiehtovia yksityiskohtia löytyy japanin kielestä ja japanilaisesta nimistöstä. Tiesittekö esimerkiksi että Ginza on ”hopea-alue”, joka on saanut nimensä shogunin vuonna 1612 perustamasta hopeapajasta? Tai että Roppongi tarkoittaa ”kuusi puuta”? Nimi tulee kuudesta Tokugawa-kauden daimiosta, joiden kaikkien nimissä oli puuta tarkoittava kanjimerkki.

Kirjan nimi Riisiä tiskin alta – tarinoita nousevan auringon maasta viittaa Uenon puiston lähellä sijaitsevaan Ameya yokochoon (”herkkukauppiaiden markkinakuja”) ostosalueeseen. Toisen maailmansodan jälkeen siellä myytiin tiskin alta maalta salakuljetettua mustan pörssin riisiä, kun nälkäisillä tokiolaisilla oli pulaa kaikesta.

MATKAILIJAN ja Japanissa työnsä vuoksi vierailevan tarvitsema tapakulttuuri tulee sekin selväksi: Näin vaihdat käyntikorttia japanilaisen kanssa. Näin selviydyt ruuhkajunassa. Näin pystyt istumaan matalalla tyynyllä sivistyneesti hame päällä.

Japanilaiset ruoka- ja juomatavat saavat omat lukunsa. Ruoka on paljon muutakin kuin sushia. Juopottelussa on jotain yhteistä suomalaisen ryyppäämisen kanssa, mutta myös suuri ero. Japanissa ei nimittäin myydä lainkaan rähinäviinaa. Japanilainen saattaa juoda itsensä kaatokänniin, mutta hän ei häiritse sillä muita. Se on yksi niistä syistä, joiden ansiosta Japani on hyvin turvallinen maa.

Karvinen kuvaa rehellisesti myös japanilaisen kulttuurin varjopuolia. Hänen tuttavapiiristään on karuja kokemuksia koteihinsa jämähtävistä hikikomori-nuorista. Korealaistaustaisia japanilaisia on syrjitty kauan. Uutena alaluokkana tulivat 1990-luvun laman myötä työttömät ja asunnottomat. 1990-luvusta tuli Japanissa menetetty vuosikymmen, joka näyttää jatkuvan edelleen.

Suuri syrjitty ryhmä ovat burakulaiset. He ovat noin miljoonapäinen vähemmistö japanilaisia, joiden esi-isät olivat teurastajia, nahkureita, teloittajia, lapsenpäästäjiä – buddhalaisuuden ja shintolaisuuden likaisiksi kokemia ammattilaisia. Jos ihmisen burakulainen tausta paljastuu, se voi yhä estää naimisiin pääsyn tai työpaikan saannin.

Japanin valtamediassa burakulaiset ovat edelleen vaiettu aihe. Muita suurten sanomalehtien ja televisioasemien silkkihansikkain käsittelemiä aiheita ovat yakuzat, keisarillinen hallintokoneisto, äärioikeisto ja soka gakkai -liike.

LIISA Karvinen asettaa myös mangan ja animen oikeisiin mittasuhteisiinsa Japanin kokonaisuudessa. Anime mainitaan kerran, ja manga saa kymmenkunta tekstiriviä. Tietokonepeleistä ei kirjoiteta halaistua sanaa.

Sen sijaan esimerkiksi sumopainia esitellään seitsemän sivun verran. Japanin koulutusjärjestelmä ja hallintojärjestelmä saavat molemmat useita lukuja.

Lisäksi kirjassa on muutamia mangaa ja animea lähellä olevia mainintoja. Tokion lapsipornolainsäädäntöä esitellään lyhyesti. Ruuhkajunista kertovassa luvussa todetaan, että japanilainen saattaa pokkana lukea junassa pornolehteä, sarjakuvaa tai pornosarjakuvaa.

Cosplay saa pari tekstikappaletta ja söpöyden (kawaii) ihannointi kokonaisen alaluvun. Cosplayta kiinnostavampina mainitaan Elviksiksi laittautuneet enemmän tai vähemmän nuoret miehet, jotka esittelevät itseään sunnuntaisin Yohogi-puiston kupeessa.

Yksi tärkeä asia kirjasta puuttuu: kartta. Karvisen kuvausta Tokiosta olisi paljon helpompi seurata, jos kunkin pääluvun alussa olisi kartta käsiteltävästä Tokion lohkosta.

This entry was posted in Japanin historia, Japanin kulttuuri, suomalaiset Japanissa and tagged . Bookmark the permalink.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s