Tae Sano: Morita-san wa mukuchi
MAYU Morita ei vaan saa sanotuksi, ei vaikka kuinka haluaisi. Joskus vähäpuheisuus kääntyy voitoksi, joskus tappioksi.
Ei Mayu tahallaan ole hiljaa. Hän vain jää miettimään liian tarkkaan mitä sanoisi. Hän puntaroi ensin, mitä hän oikeastaan haluaisi sanoa. Sitten hän pohtii, miltä mikäkin vaihtoehto tuntuisi keskustelukumppanista. Ja kun hän lopulta saa avattua suunsa, joku muu on jo ehtinyt sanoa asian. Tai keskustelukumppani on ehtinyt jo poistua paikalta.
Tae Sanon neliruutuinen strippimanga (yonkoma) Morita-san wa mukuchi (森田さんは無口, ”Morita on vaiti”) on ilmestynyt Japanissa vuodesta 2007 alkaen; ensin Manga Life -lehdessä, Sitten Manga Life Momossa ja Manga Clubissa. Sarjan pohjalta tehtiin myös televisioanime viime vuonna.
Japanissa mangasarjasta on tähän mennessä koottu viisi pokkaria. Neljä ensimmäistä on julkaistu englanniksi japanilaisten mangakustantajien yhteisessä JManga.com -verkkopalvelussa.
Mangan esilehdelle on ikään kuin tunnuslauseeksi painettu hieman hämmentävä sanaryöppy: ”Silence & Reticence & Solitude & Industrious & Graceful & Peaceful!!”
Lukiolaistytöistä kertova koulukomedia on saanut jopa lukujensa nimiksi hiljaisuuksia: Silence 1, Silence 2 ja niin edelleen. Tekstiä mangassa kuitenkin riittää. Mayun monimutkaisia ajatuskulkuja seurataan tarkaan, ja muutamat hänet ystävistään ovat varsinaisia moottoriturpia.
Mayu Morita on tavallista hiljaisempi tyttö.
MAYU on saanut paljon hyviä neuvoja äidiltään Yumilta. Esimerkiksi sen, miten keskustellaan ihmisten kanssa. ”Sano tiiviisti. Mene suoraan asiaan. Muotoile sanottavasi hyvin. Ole looginen. Sano täsmälleen se mitä tarkoitat.” Mayu tottelee etenkin neuvoa huolellisesta mutoilusta, liian kirjaimellisesti.
Tämä viimeinen taitaa olla Mayun oma lisäys: ”Mutta jos mietit liikaa, aika loppuu.” Ja niinhän siinä Mayulle aina käy. Koulun kello soittaa välitunnin päättyneeksi, keskustelukumppani on lähtenyt, joku muu on tullut paikalle ja sanonut sen mitä Mayu aikoi sanoa, tai asia johon Mayun mielipidettä pyydettiin on jo ratkaistu.
Toisinaan käy myös hyvin: Keskustelukumppani tulkitsee Mayun hiljaisuuden rohkaisuksi ja tuen osoitukseksi; juuri niin kuin Mayu olisi sanonut jos olisi saanut sanotuksi. Puheen vähäisyyden vastapainoksi Mayu on nimittäin hyvä eleiden, ilmeiden ja kosketuksen kielessä.
Mayun äiti on suurisilmäinen aina hymyilevä kaunotar, kotiäiti joka pitää huikentelevaista miestään tiukassa kurissa ja nuhteessa. Mies viipyy myöhään töissä. Tuon tuosta kauluksissa on huulipunatahroja, joista jokainen on pystyttävä selittämään. Mutta joskus harvoin kun mies saa asetettua sanansa oikein, vaimo muuttuu rakastavaksi enkeliksi.
Tae Sano: Morita-san wa mukuchi
NELIRUUTUISTEN strippien vitseille ja koukuille on kaksi kestolähdettä. Yksi on mikä tahnsa tilanne, jossa Mayun pitäisi sanoa jotain, mutta hän ei vaan saa sanotuksi. Toinen on Mayun isän ja äidin vuoropuhelu, jossa äiti nujertaa isän totaalisesti vaikka samalla hymyilee kuin enkeli.
Tämä tuntuu aika kapealta pohjalta sarjalle, joka sentään on jo jatkunut useita vuosia. Tae Sano on ilmeisesti huomannut saman. Vähitellen vitsien aihepiirit laajenevat. Samalla lisääntyvät stripit, joissa lukijoita yritetään houkutella esittelemällä lukiolaistyttöjen paljaita sääriä.
Tapahtuu mangassa toki paljon muutakin. Yksi keskeisistä hahmoista on esimerkiksi urheilullinen Ritsuki Yamamoto, lukiokomedian vakiokaartiin pakollisena kuuluva muita hieman aikuisemman oloinen tyttö. Kaikki tytöt vuorollaan tunnustavat hänelle rakkautensa. Paitsi tietenkin Mayu, joka ei taaskaan saa sanotuksi.
Taustalla pojat ihailevat Mayua, joka on aina niin salaperäisen hiljainen. Yksi jopa tunnustaa haluavansa olla se paperipyyhe, jolla Mayu pyyhkii huulensa.
Mayua kiusaa mystinen silmälasipäinen tyttö. Rillipää tarkkailee Mayua salaa ja järjestää hänelle häijyjä yllätyksiä. Oikeasti hän on ilmeisesti ihastunut Mayuun.
Tae Sano: Morita-san wa mukuchi
MORITA-san wa mukuchi ei ole mikään kovin erityinen yonkoma. Osa vitseistä on perin laimeita – mikä osittain voi kyllä johtua käännösongelmistakin.
Hiljaisuuden perusjuoni erottaa sen kuitenkin riittävästi muista vastaavista, jotta sitä lukee ihan ilokseen. Etenkin jos lukijalla itsellään sattuu olemaan samantyyppistä ongelmaa kuin Mayulla, jotkut tilanteet tuntuvat nolon tutuilta.
Henkilökaarti on Mayu Moritaa ehkä lukuunottamatta hyvin tavanomainen. On puhelias ja aina uudelleen ihastuva Miki Murakoshi. On taitava mutta ujo Hana Matsuzaka, jonka äidin ja anopin väliset riidat kantautuvat kouluyhteisöönkin asti. On muotitietoinen Chihiro Miura. Ja tietenkin jo mainitut ”aikuinen” Ritsuki Yamamoto ja nimetön rillipää.
Piirrosjäljeltäänkin Morita-san wa mukuchi on hyvin normaalia koulukomedia-yonkomaa. Kuvitus keskittyy tyttöjen kasvoihin ja taustoja on niukasti. Mielenkiintoinen yksityiskohta ovat Mayun tyhjiksi piirretyt silmät, onhan Mayu kovin usein keskittynyt omaan sisäiseen keskusteluunsa.
Henkilöt ovat onneksi riittävän erilaisen näköisiä. Tyttöjen ja poikien erottaminen kasvonpiirteiden perusteella on vaikeaa, mutta heidät erottaa muuten: tytöillä on solmuke, pojilla on kravatti.
Opin minä muuten tästä mangasta myös yhden mielenkiintoisen japanin kielen yksityiskohdan: Tukkimiehen kirjanpitoon käytetään Japanissa nykyisin kanjimerkkiä 正 (tada), joka tarkoittaa ”oikeaa”. Vielä Edo-kaudella (1800-luvulle asti) samaan tarkoitukseen käytettiin kuitenkin merkkiä 玉 (tama), joka tarkoittaa ”jalokiveä”.
Molemmissa merkeissä on sopivasti viisi siveltimen piirtoa. Meillähän samaan tarkoitukseen käytetään viiden viivan ryhmiä, jossa viides piirretään vinoon neljän ensimmäisen yli.
Futoi yatsu 