Jääkarhu kuin Muumimamma

Shirokuma Café

Jääkarhun kahvilan väki viettää hanamia.

KUN tarpeeksi moni oli verkossa irvaillut Jääkarhun kahvilalla, minunkin oli pakko sitä katsastaa. Kahden ensimmäisen jakson perusteella vaikuttaa siltä, että vaiva kannatti: pöljäilykomedia Shirokuma Café (しろくまカフェ, ”Jääkarhun kahvila”) on animea minun makuuni.

Jos nauroit itsesi kipeäksi sellaisille animesarjoille kuin Usavich, Higepiyo tai Kappa no kaikata, olet luultavasti otollista yleisöä myös Jääkarhun kahvilalle. Sarjassa seikkailevat lempeä jääkarhu, patalaiska panda, sakeen menevä pingviini, hyvin hidas laiskiainen sekä joukko heidän eläin- ja ihmisystäviään.

Studio Pierrotin tuottama ja Mitsuyuki Masuharan ohjaama kaksitoistaosainen animesarja alkoi Japanissa huhtikuun alussa. Kussakin osassa on kaksi kymmenkunnan minuutin mittaista tarinaa. Sarjaa voi pienellä viiveellä seurata englanniksi tekstitettynä Crunchyroll-sivustolla. Animaatio on  halpaa ja huonolaatuista, mutta tarina on ihanan pöhkö.

Anime perustuu Aloha Higan käsikirjoittamaan ja piirtämään samannimiseen komediamangaan. Manga on ilmestynyt Shogakukanin naistenlehdessä Flowers (Furawaazu) vuodesta 2006.

Mangasta on tähän mennessä Japanissa koottu neljä pokkaria: Shirokuma Café (”Jääkarhun kahvila”), Shirokuma Café ichigo-mi (”Jääkarhun kahvila – mansikanmakuinen”), Shirokuma Café mangoo-mi (”Jääkarhun kahvila – mangonmakuinen”) ja Shirokuma Café meron-mi (”Jääkarhun kahvila – meloninmakuinen”). Uusin, meloninmakuinen, valmistui juuri tämän vuoden maaliskuussa.

Shirokuma Café

Pandaäidin julma imuri pakottaa pojan liikkeelle.

ISO ja valkoinen (kuinkas muutenkaan?) jääkarhu pitää suosittua luomukahvilaa, jossa käyvät niin ihmiset kuin eläimetkin. Suosio perustuu siihen, että jääkarhu hiljaisesti mutta taitavasti ottaa huomioon asiakkaansa. Kun panda tahtoisi syötäväkseen bambua, jo seuraavana päivänä se ilmestyy ruokalistalle. Laamalle on tarjolla ruohoa juomalasissa ja ihmisille monenmoista kahvia.

Jääkarhulla on tapana kuulla tilauksia väärin, ja tuloksena on paljon pönttöpäisiä (ja kääntymättömiä) sanaleikkejä. Kun pingviini tilaa cafe mochan, jääkarhu toimittaa kagemushan (Kurosawan elokuvasta tutun varjokenraalin). Kun pingviini tahtoo toisen samanlaisen (okawari), jääkarhu tarjoaa auringonkukkaa (himawari), päivän erikoista (higawari), puunhakkuuta (makiwari) ja vesimelonin halkaisuleikkiä (suika wari).

Tarinan varsinainen päähenkilö on kuitenkin kahvilan naapurissa asuva itsestään suuria luuleva mutta aivan saamaton panda. Hän ei ehkä ihan ole hikikomori, mutta ei paljoa vaillekaan. Jos äitipandan julmaa pölynimuria ei olisi patistamassa poikaa liikkeelle, pandapoika ei varmaan saisi koskaan ryhdyttyä mihinkään.

Ainoa asia missä panda on hyvä on bambun syöminen selällään maaten. Kun hän lähtee työnhakuun, hän haluaa työn jossa tienaa rahaa tekemättä mitään.

Panda ei kelpaa apulaiseksi Jääkarhun kahvilaan, vaikka kriteerit eivät ole kummoiset. Hän onnistuu kuitenkin pääsemään osa-aikaiseksi pandaksi eläintarhaan, viihdyttämään lapsia vakituisen pandan apuna. Itse asiassa monet Jääkarhun kahvilan eläinasiakkaista ovat eläintarhan osa-aikatyöläisiä.

Shirokuma Café

Päihtynyt pingviini on noloa seuraa.

JÄÄKARHUN kahvilan eläimillä ei ole nimiä. He esiintyvät lajinimillään: Shirokuma (”jääkarhu”), Panda, Pengin (”pingviini”), Rama (”laama”), Namakemono (”laiskiainen”). Topakka pandaäiti erottuu pojastaan tietenkin olemalla Pandamama.

Alkujaksojen ehkä hauskin hahmo on laiskiainen, jonka hyyyyviiiin venytettynä äänenä loistaa Kisho Taniyama. Laiskiainen muuttaa asumaan Jääkarhun kahvilan puutarhaan, mutta ei sentään omin jaloin. Hän saa apua ihmistyttö Sasakolta, joka kantaa hänen roikkumisoksansa paikalle. Samalla Sasako pestataan kahvilan reippaaksi tarjoilijaksi.

Hanamissa laiskiainen lähtee hiiitaaaastiiii hakemaan juotavaa lähikaupasta. Hän ehtii takaisin vasta muiden jo aikaa sitten lähdettyä. Lempeä jääkarhu on kuitenkin odottanut laiskiaista kuin Muumimamma lapsiaan. Jääkarhu jää laiskiaisen kanssa ihalemaan kirsikankukkia yötaivasta vasten.

Sarjan avausmusiikki Boku ni inbiteeshon (”Minun kutsuni”) on kammottava. Hieman kuunneltavampi on Jun Fukuyaman esittämä päätösteema Bamboo☆Scramble. Fukuyama työskentelee myös pandan äänenä. Siinä tehtävässä hän yhdistää taitavasti pandan luonteeseen kuuluvaa poikamaista pirteyttä ja loputonta vetelysmäisyyttä.

This entry was posted in anime, komediamanga and tagged . Bookmark the permalink.

2 vastausta artikkeliin: Jääkarhu kuin Muumimamma

  1. Peruna-sama sanoo:

    laama on mun lemppari

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s