Runopojan painajainen

Shuzo Oshimi: TheFlowers of Evil

Shuzo Oshimi: TheFlowers of Evil

HEIKKONA hetkenä Takao Kasuga pihistää luokan upeimman tytön jumppavaatteet. Käynnistyy outo tapahtumaketju, joka muuttaa Charles Baudelairea rakastavan runopojan koulunkäynnin helvetiksi.

Jos Taiyo Matsumoton mestariteos GoGo Monsterkin oli koulukomedian vastakohta, Shuzo Oshimin manga The Flowers of Evil (Aku no hana) on samaa hyvin toisenlaisella tavalla.

Manga on ainakin pintatasolla tarina heikosta uroksesta ja hallitsevasta naaraasta. Ensimmäisen pokkarin perusteella siitä on myös kehittymässä psykologinen trilleri, joka näyttää aika todentuntuisesti murrosikäisen ahdistusta. Epävarmuus omasta seksuaalisuudesta saa hyvinkin pienet asiat tuntumaan massiivisilta perversioilta.

The Flowers of Evil on ilmestynyt Bessatsu Shounen Magazine -lehdessä vuodesta 2009. Sarjasta on Japanissa koottu tähän mennessä viisi pokkaria, ja sarja jatkuu edelleen. Sarja oli ehdolla tämänvuotisen Manga Taisho -palkinnon saajaksi, mutta Hiromu Arakawan Silver Spoon voitti kisan. Vertical julkaisi juuri sarjan ensimmäisen pokkarin englanniksi.

Tarina on lievästi omaelämäkerrallinen. Siinä esiintyvät koulu ja kaupunki ovat saaneet osittain mallia Shuzo Oshimin kotiseudulta. Mangan Nakamuralla on todellinen esikuva, joka todella on nimittänyt Oshimia paskakuoriaiseksi.

Henkilökohtaisissa inserteissään Oshimi kertoo, että Takaon tavoin hän viihtyi kouluaikanaan kirjakaupoissa ja luki Baudelairea.

 

Shuzo Oshimi: TheFlowers of Evil

Takao Kasuga on ihastunut Nanakoon (ylhäällä), mutta Nakamura (alhaalla) kietoo hänet valtaansa.

 

TAKAO Kasugan rakkain kirja on Charles Baudelairen synkkä runokokoelma Pahan kukat (Les Fleurs du mal, 1857). ”Tämä kirja on minä,” Takao toteaa. ”Pimeys kieppuu tässä kirjassa. Tämän kaupungin maalliset ihmiset eivät voi toivoakaan ymmärtävänsä sen filosofiaa.”

Takao tulee ihan kohtalaisesti toimeen luokkatoveriensa kanssa, mutta varsinaisesti hän elää kirjojen kansien välissä ja oman päänsä sisällä. Luokkatoverit ovat oikeastaan vain lauma hitaita, idioottimaisia lampaita. Paitsi tietenkin kaunis Nanako Saeki, johon Takao on ollut salaa ihastunut jo kokonaisen vuoden.

Kotona äiti motkottaa siivoamisesta ja iltamyöhään kaupungilla luuhaamisesta. Isä yrittää näyttää ymmärtävänsä murrosikäisen pojan tempauksia, laihoin tuloksin. Koko kotikaupunki tuntuu Takaosta vankilalta, jossa hän joutuu loputtomasti kärsimään synneistään.

Eräänä iltapäivänä Takao palaa kouluun hakeakseen sinne unohtuneen Pahan kukat. Kuin ohimennen hänen huomionsa kiinnittyy hyllyn vieressä lojuviin Nanakon jumppavaatteisiin, ja hetken mielijohteesta hän sieppaa ne mukaansa.

Vai asettiko luokan ”kummajainen” Nakamura (jonka etunimeä ei kerrota) jumppavaatteet Takaolle syötiksi? Ainakin Nakamura on nähnyt sieppauksen. Tyttö uhkaa paljastaa tapauksen, ja niin hän kietoo Takaon valtaansa.

Nakamura uskoo olevansa perverssi, ja sitä hän tahtoo myös Takaon olevan. Nakamuran tahto on niin vahva että Takao alkaa itsekin uskoa outouteensa. Baudelairen Pahan kukkien kansikuvan silmäkukka tuijottaa Takaota, kääntyipä hän mihin suuntaan tahansa.

Shuzo Oshimi: TheFlowers of Evil

Nakamura aikoo kuoria Takaon perversiot esiin.

NAKAMURA on aikamoinen manipuloinnin mestari. Pienillä teoilla ja eleillä hän pakottaa toiset käyttäytymään juuri niin kuin häntä sattuu huvittamaan. Mutta hän on yhtä valmis myös rajuihin tekoihin.

Nakamura pakottaa Takaon päivittäisiin tapaamisiin. Hän raastaa Takaolta vaatteet päältä ja pakottaa hänet pitämään varastettua Nanakon jumppapukua. Hän puuttuu peliin, kun Takaon ja Nanakon välit alkavat yllättäen lämmetä. Hän jopa vaatii Takaota pukemaan jumppapuvun vaatteiden alle, kun Takao on lähdössä varovaisille ”treffeille” Nanakon kanssa, saattaen Takaon täydellisen noloon tilanteeseen.

Shuzo Oshimin piirrosjälki on pääosin aika tavanomaista, mutta Nakamuran ilmeissä hänen taitonsa pääsevät oikeuksiinsa. Herttainen muuttuu pirulliseksi hyvin pienillä viivojen siirtymillä. Sen sijaan Takaon mielenliikeiden kuvaukset tahtovat mennä överiksi kurimuksineen ja kasvottomine ilmeineen.

Takao on surkimus, siitä ei pääse mihinkään. Hän on liian arka yrittämään hyvittää Saekille tekoaan. Hän on liian heikko puolustautumaan Nakamuraa vastaan. Tosin se olisikin 15-vuotiaalta aika paljon vaadittu – Nakamura pyörittää jopa luokan opettajaa oman tahtonsa mukaan.

Mutta mikä Nakamura oikeastaan on? Hän saattaa sisällään olla arka nuori, jonka oma seksuaalisuus ei tahdo löytää purkautumiskanavaa. Hän saattaa olla ”oikeasti” kieroutunut sosiopaatti. Hän saattaa olla narsistinen persoonallisuus, joka näkee muut ihmiset välineinä omien päämääriensä tavoitteluun. Hän saattaa jopa olla ihastunut Takao Kasugaan.

Ensimmäisen pokkarin päättyessä tarina on vielä aika avoin. Se saattaa lähteä etenemään mihin suuntaan tahansa. Jos Oshimi ryhtyy kehittämään Nakamuran kiehtovaa persoonallisuutta, hienoa. Toivottavasti mangasarja ei sentään juutu pyörittelemään Takaon surkeutta.

This entry was posted in seinen, shounen and tagged . Bookmark the permalink.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s