Salahäät Tokiossa

Armi Kuusela-Hilario: Yli kaikkien rajojen (1954)

Armi Kuusela-Hilario: Yli kaikkien rajojen (1954)

SUOMALAISTEN rakastama Muhoksen suuri tytär Armi Kuusela meni naimisiin Tokiossa 4. toukokuuta 1953. Häätapahtumat Japanissa muodostivat melkoisen jännityskertomuksen.

17-vuotias Armi Kuusela kruunattiin Suomen Neidoksi 24. toukokuuta 1952. Suomalaisten suureksi riemuksi Armi vielä kesäkuun lopulla voitti Kaliforniassa Miss Universum -kisan, ja niin oli Suomen nimi kirjoitettu kauneuden maailmankartalle.

Armista tuli Suomen varmaankin ensimmäisen suuren julkkiskohun kohde, kun hän meni naimisiin filippiiniläisen Virgilio (”Gil”) Hilarion kanssa. Suomessa suhtautuminen liittoon hajosi lavealle: joillekin se oli laiton ja moraaliton, toisille ihana askel kohti kansainväistä Suomea.

Kuusela päätyi puolustamaan avioliittoaan ja rakkauttaan Hilarion kanssa kirjassa Yli kaikkien rajojen, jonka Nide Oy julkaisi kesällä 1954.

Kirja oli tavallaan vastaus Armi Kuuselan Kaukoidän-matkan managerin T. Kalervo Kerannon hieman aikaisemmin julkaisemalle kirjalle Kaunotar katoaa Kaukoitään. En ole Kerannon kirjaa itse lukenut, mutta kulttuurineuvos Eero Niinikosken Kouvolan Sanomiin kirjoittaman kuvauksen mukaan kirja ”kertoo varsin maltillisesti ja korrektisti, että nuoren missin tempauksissa oli pitelemistä kenellä tahansa”.

Kerannon kirjan ilmestyttyä Kuusela sai suomalaiselta kustantajalta kirjeen, jossa kysyttiin, haluaisiko hän kirjoittaa vastineen teokseen. Armin kirjoittaman mukaan se ”oli meitä kohtaan epäystävällinen kirja”.

Kuusela kertoo, että hän ei pitänyt vastinetta tarpeellisena. Sen sijaan hän lupautui kirjoittamaan kirjan ”kodistani sekä mieheni maasta ja kansasta”. Kustantaja suostui, ja niin syntyi Yli kaikkien rajojen.

Kirja on silti luonteeltaan jonkinasteinen vastine Kerannolle, erityisesti siksi että siinä on Gil Hilarion kirjoittama luku jossa ruoditaan tarkkaan ja aika vihaisesti Kerannon manageritoimintaa Kaukoidän kiertueella.

Mikä kirjassa on täysin totta, mikä tulehtuneiden välien aiheuttamaa muotoilua ja mikä parhain päin selittämistä, se ei ole minun arvioitavissani. Ei siis tässä näistä suhteista enempää. Sen sijaan Armi Kuuselan kuvaus häistä Japanissa on kertomisen arvoinen tarina.

Armi Kuusela-Hilario: Yli kaikkien rajojen (1954)

Armi Kuusela ja Gil Hilario viettivät ihanan loman Hakone-järvellä.

ARMI Kuuselan kiertomatkan Kaukoitään käynnisti filippiiniläinen lähetystö, joka saapui Suomeen pyytämään Miss Universumia mukaan Manilassa järjestettäville kansainvälisille messuille. Hänen tehtävänään olisi myös kruunata maan kauneuskuningatar ja osallistua monenlaiseen humanitääriseen toimintaan.

Matkasta päästiin sopimukseen, ja hankien keskeltä noustiin lentoon helmikuussa 1953. Kuuselan managerina matkalla oli maisteri T. Kalervo Keranto ja kaitsijana Armin isosisko Irma.

Matka sujui ilmeisesti aika lailla suunnitelmien mukaan, kunnes eräissä juhlissa Manilassa Kuusela kertoi juhlien emännälle ihailevansa filippiiniläisten silmiähivelevää tanssitaitoa ja haluavansa päästä tanssimaan filippiiniläisten nuorten miesten kanssa. Tuossa tuokiossa emäntä löysi Miss Universumin kavaljeeriksi nuorukaisen nimeltä Virgilio Hilario.

Nuoret huomasivat tulevansa loistavasti toimeen keskenään. Tilaisuutta Manilassa seurasi lomamatka Baguion vuoristokaupunkiin, jonne monet filippiiniläiset pakenevat Manilan kuumuutta kesäisin.

Baguiossa romanssi roihahti: ”Seuraavat päivät väreilivät iloa ja elämää. Pitkiä automatkoja Gilin Jaguarilla (…) Pitkiä kävelyretkiä auringonlaskun kullassa kylpevillä vuorilla (…)”

Eikä aikaakaan, kun Gil tunnusti rakkautensa. Armi ei vastannut heti, vaikka ”tietoisuus rakkaudesta välillämme oli kuin elävä olento”.

Kuusela kieltäytyi Kerannon tavoittelemasta matkasta Singaporeen. Sen sijaan nuoret palasivat vielä ihanalle lomalla Baguioon. Huhtikuun 18. päivänä koitti kuitenkin viimein aika erota, ja Miss Universumin seurue lähti Manilasta seuraavaan kohteeseensa Hongkongiin.

Päivät Hongkongissa olivat piinaa, vaikka nuoret soittelivat ja lähettivät sähkösanomia – tietenkin häveliäästi kaitsijan välityksellä. Ja olihan varottava myös alati uteliasta lehdistöä, joka kärkkyi skandaaliuutisia kaunottaresta.

Nuoret eivät kestäneet eroa kauaa. Sähkeitse sovittiin, että kun Kuusela siirtyisi seuraavaan matkakohteeseen Tokioon, myös Gil Hilario saapuisi sinne. Sähkösanoma päätyi managerin käsiin, mutta Kerannon yritykset estää nuorta miestä tulemasta Tokioon eivät tuottaneet tulosta.

Armi Kuusela-Hilario: Yli kaikkien rajojen (1954)

Miss Universumin seurue kävelyllä Tokiossa.

”ILMASTA nähtynä Tokio näytti varhaisillan valaistuksessa karnevaalikaupungilta,” Kuusela kuvaa saapumista Japaniin. ”Lentomatkan kaineimpia näkyjä onkin lentäminen pimeässä suurkaupungin yli, jolloin alhaalla levittäytyvä maailma on kuin satumaa.”

Armi, Irma, Gil ja Gilin ystävä Bert Villanueva kohtasivat Tokion lentokentällä. Nuoret viettivät pitkän ja iloisen illan Tokion latinalaisessa korttelissa. Kuusela kertoo tuolloin olleensa varma, että hän haluaa naimisiin Hilarion kanssa. Mutta pikaisten häiden aikomusta ei vielä ollut, sillä ensin olisi muun muassa täytettävä esiintymissopimukset ja keskusteltava asiasta vanhempien kanssa.

Kiertueen velvoitteet Tokiossa alkoivat kuitenkin kauhistuttaa. Managerin lupaa kyselemättä nuoret päättivät lähteä ”maalle”, Hakonen lomakeskukseen viiden tunnin matkan päähän Tokiosta, Fuji-vuoren juurelle. ”Tuossa vuoristo- ja järviseudussa me vietimme viisi onnellista päivää.”

Hakonesta palattiin Tokion Imperial-hotelliin sunnuntaina 3. toukokuuta 1953. Kuuselan mukaan ajatus pikahäistä lähti Bertin kiusoittelusta tuona iltana. Bert ajoi asiaa, ja vähä vähältä illanvieton venyessä Armi ja Gil kääntyivät idean kannalle. Aamuyön tunteina nuoret vaihtoivat hotellia, jotta manageri ei saisi vihiä heidän aikeistaan.

Aamulla nuoret ryhtyivät etsimään viranomaisia, jotka mahdollistaisivat vihkimisen. Bert oli kauppakamarin puheenjohtaja, joten hänellä oli parhaat suhteet. Ilmeni että Japanin lait sallivat avioliiton. Tosin selvyyden saaminen vaati aikaa ja tulkkaustaitoa, sillä välillä heidän luultiin tavoittelevan koiranpitolupaa…

Kuuselan vanhemmille Muhokselle lähetettiin aikeesta sähkeet, mutta vastauksia ei ehditty saada. Viimeisenä hankkeen taakse piti vielä taivuttaa roomalaiskatolinen pappi isä Bitter. Viimeisenä monista kysymyksistään isä halusi tietää, tiesivätkö morsiamen vanhemmat asiasta. Tiesivät, vakuutettiin. Onneksi isä ei kysynyt sitä, olivatko vanhemmat antaneet suostumuksensa.

Sitten nuoret tekivät virheen. He päättivät kertoa aikeestaan myös managerille. Ei kestänyt kauankaan, kun manageri hankki Suomen konsulin yrittämään estää liitto, joka ei Suomessa olisi ollut luvallinen. Liitto näytti jo tuhoon tuomitulta, kun Gil Hilario löysi oikean vastaväitteen: ”Herra konsuli, olemme Japanissa, ja täällä pätevät Japanin lait.”

Häiden valmistelu jatkui. Konsulin puuttumista asiaan pelättiin, ja nuoret hiippailivat kirkkoon mahdollisimman salaa sivukatuja ja seinänvieriä pitkin. Hieman helpotusta toi tieto, että managerille ja konsulille oli (”vahingossa”) annettu väärä tieto vihkipaikasta.

Puoli kuudelta maanantai-iltana Armi Kuusela ja Gil Hilario vihittiin. Vain hetkinen vihkivalojen vannomisen jälkeen isä Bitterin puhelin soi. Konsulin hälyttämä paavin Tokion-lähettiläs oli vihdoin löytänyt oikean kirkon ja ilmoitti isälle, että vihkimistä ei saa suorittaa.

”Olen jo toimittanut vihkimisen”, työhönsä hyvin tyytyväinen pappi totesi.

 

This entry was posted in suomalaiset Japanissa and tagged . Bookmark the permalink.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s