Reipashenkistä rymistelyä

Hiro Mashima/Capcom: Monster Hunter Orage

Hiro Mashima/Capcom: Monster Hunter Orage

MONSTER Hunter Orage oikein puhkuu positiivista energiaa. Se pistää vähän överiksi poikien mangan puhtaimmat ideat kilvoittelusta, toveruudesta ja luottamuksesta, mutta se ei vedä niitä lokaan.

Tässä on toinen Sangatsu Mangan kesän kotimaisista mangauutuuksista. Tämä ei ole aivan sellaista huippulaatua kuin Masashi Tanakan Gon, mutta aivan letkeää ja hauskaa rymistelyä tämäkin.

Hiro Mashiman pelipohjaista mangaa Monster Hunter Orage ilmestyi Japanissa neljä pokkaria vuosina 2008-2009. Suomeksi ensimmäinen pokkari tuli kesäkuun lopussa.

Suomalaista julkaisua ei ole mitenkään erityisesti hienostettu, mutta se on kunnollista peruslaatua. Paperi ja painojälki ovat hyviä, eikä Kim Sariolan suomennoksessakaan ole moitteen sija.

Hiro Mashima/Capcom: Monster Hunter Orage

Hiro Mashima käyttää mangassa pelimäisiä kuvakulmia.

EN LAINKAAN tunne pelejä joihin manga perustuu, joiten saatoin lukea Monster Hunter Oragen puhtaasti mangana. Pelitaustastaanhan manga ei kuitenkaan mihinkään pääse, ei hyvässä eikä pahassa. Ensimmäinen Monster Hunter -peli julkaistiin Play Station 2:lle vuonna 2004. Sen jälkeen pelisarjassa on ilmestynyt toistakymmentä osaa.

Pelitaustasta kielii esimerkiksi metsästettävien hirviöiden tähtiluokittelu vaarallisuuden mukaan. Myös päähenkilöiden (”pelaajien”) aseet on eroteltu muun muassa tuuli-, tuli- ja vesityyppisiin.

Mashima käyttää silloin tällöin hyvin pelimäisiä kuvakulmia, joissa lukija ikään kuin asetetaan tarinan henkilön asemaan. Toki se on tavallista mangassa muutenkin, mutta tässä jotenkin korostunutta. Liekö asettelu Mashiman oma idea, vai liekö sitä vaatinut mangasarjan tekemistä tiiviisti valvonut pelivalmistaja?

Mangan kannessakin lukee, tosin pienellä, ”Supervised by CAPCOM”. Lisäksi esilehdellä on varoitus mahdollisesti mangaan pettyville pelien tuntijoille: ”Monster Hunter Oragen asetelma eroaa joiltain osin alkuperäisistä peleistä.”

Monster Hunter Orage muistuttaa Hiro Mashiman muita tunnetuimpia teoksia, Ravea ja Fairy Tailia. Ehkäpä nuo yhtäläisyydet olivat alun alkaen syy siihen, että Capcom valitsi Mashiman tekemään sarjaa. Tai ehkä samantyylistä mutta vielä suositumpaa mangaa piirtävältä Eiichiro Odalta on kysytty vaivihkaa ensin, mutta hän ei suostunut…

Hiro Mashima/Capcom: Monster Hunter Orage

Yhteishenkeä melkein – mutta ei ihan – ällötykseen asti.

SHIKI Ryuuhoo on nuori ja rehvakas hirviönmetsästäjä, jonka koulutus jäi kesken. Opettaja menetti henkensä, kun hän teki virheen ruudinvalmistuksessa. Opettajalta jäi myös nuori tytär Ailee, josta niinikään varttui hirviönmetsästäjä.

Monster Hunter Oragen maailmassa hirviöiden metsästäminen on tarkkaan säädeltyä puuhaa. Siitä huolehtivat killat, joihin metsästäjän on kuuluttava.

Maailmaa kiertävä Shiki on kuitenkin etuoikeutetussa asemassa. Hän on ”sinettimetsästäjä”, jolla on lupa metsästää mitä haluaa missä haluaa, kunhan hän ilmoittaa tekemisistään killoille.

Etsiessään kiltaa johon liittyä Shiki törmää Aileehen ja tuppautuu puoliväkisin tämän metsästystoveriksi. Ensimmäisen pokkarin lopulla joukon kolmanneksi liittyy isänsä menettänyt viehättävä aseseppä Sakuya.

Kolmikon yhteisenä tavoitteena on etsiä ja surmata tarumainen hirviö, säihkelohikäärme Myo Galuna. Kuten odottaa sopii, matkalta on monta vaivaa, jotka hitsaavat joukkoa yhteen.

Hiro Mashima/Capcom: Monster Hunter Orage

Ailee heltyy kyyneliin, kun hän kuulee että myös Shiki uskoo tarunomaiseen säihkelohikäärmeeseen.

MONSTER Hunter Orage täyttää kaikki mahdolliset opettavaiset tavoitteet, joita poikien mangalla (shounen) voi perinteisesti olla. Shiki on intohimoinen toveruuden ja luottamuksen kannattaja, eikä hän epäröi näyttää suuriakaan tunteita.

Alussa kerääntyvästä kolmihenkisestä hyvisten joukkueesta kaksi on tyttöjä, joten tasa-arvosta on huolehdittu. Shiki on kyllä löyhäpäinen ja riehakas, mutta myös hyvin tarkka tovereidensa luottamuksen säilyttämisestä. Yksin selviytymään tottunut Aileekin taipuu vähitellen Shikin yltiöpositiivisuuden edessä.

Mangassa on jopa pieni hilpeä ekologinen näkökulma. Kuka tahansa ei saa metsästää hirviöitä missä tahansa, jotta luonnon tasapaino ei järkkyisi. Metsätäjien kiltojen työnä on huolehtia tuosta tasapainosta.

”Jos kaikki metsästäisivät hirviöitä miten sattuu, ne kuolisivat ennen pitkää sukupuuttoon,” tarinan pahiksen pyöreä apulainen Maru yrittää opettaa isännälleen. ”Se johtaisi ravintoketjun luhistumiseen.”

Hiro Mashima on kuitenkin rautainen sarjakuvan tekemisen ammattilainen. Niinpä manga on kaikkien edistettyjen hyvien asioiden ohella myös erinomaista viihdettä.

Hirviöiden nimet ovat hauskoja: Khezu, Delma-Ioprey, Yian Kut-ku, Rathian, Myo Galuna. Itse hirviöt ovat ainakin ensimmäisessä osassa muinaisliskojen ja lohikäärmeiden kaltaisia. Kaikkein hauskin on kuitenkin ensimmäisenä kohdattava Velocidrome, vaikka se saakin vaarallisuudesta vain yhden tähden. Se tuo mieleen niin velociraptorin kuin velodrominkin.

 

This entry was posted in komediamanga, shounen and tagged . Bookmark the permalink.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s