Leiji Matsumoto: Galaxy Express 999
PITÄISI ehkä käydä useammin kirjastossa. Kuopion kaupunginkirjaston mangahyllystä tarttui lainaan Leiji Matsumoton Galaxy Express 999 vuodelta 1998 – palanen englanninkielisen mangan sekalaista historiaa.
Galaxy Express 999 ei toki ole ensimmäisiä englanniksi julkaistuja mangoja, ei likimainkaan. Esimerkiksi Wikipedia mainitsee yhtenä ensimmäisistä Keiji Nakazawan mangan Barefoot Gen (suomeksi Hiroshiman poika), joka käännettiin englanniksi aivan 1980-luvun alussa.
Ilmeisesti Viz Communications (nykyinen Viz Media) on kuitenkin oikeassa siinä, että Galaxy Express 999 on ensimmäinen englanniksi julkaistu Leiji Matsumoton (1938- ) manga. Kirjastosta sain käteeni ensimmäisen osan sarjasta, jota Viz käänsi kaikkiaan viisi pokkaria. Ennen pokkarijulkaisua manga ilmestyi jatkosarjana Animerica-lehdessä.
Tämä ei kuitenkaan ole se Galaxy Express 999 (Ginga tetsudou 999, 1977-1981), johon lännessäkin laajalti tunnettu ja ihailtu samanniminen televisiosarja perustui. Sitä ei tietääkseni vielä tänä päivänäkään ole julkaistu englanniksi.
Vaikka Viz esipuheissa ja kansiteksteissä sotkee tätä tosiasiaa, kyseessä on Shin ginga tetsudou 999 (”Uusi Linnunradan rautatie 999”). Ei tietoa varsinaisesti salata, mutta se löytyy vain tarkalla lukemisella. Hieman huolimattomalle jää kuva, että tämä on se varsinainen emosarja.
Linnunradan rautatien jatkosarjan Leiji Matsumoto aloitti paljon alkuperäistä sarjaa myöhemmin, 1990-luvun lopulla. Tätä sarjaa on epäsäännöllisin välein ilmestynyt kaikkiaan kaksitoista osaa, joista viisi Viz siis tuolloin lähes tuoreeltaan käänsi englanniksi.
Englanninkielinen laitos on tietenkin peilattu, kuten kaikki japanilaisten sarjakuvien käännökset olivat vielä 1990-luvulla. Useimmat peilikuvan ongelmat on siististi korjattu, mutta joitakin on jäänyt. Esimerkiksi veistä ja haarukkaa pidellään väärissä käsissä ja pikajunan keulassa olevan numeron 999 tekstilaji vaihtuu kesken tarinan.
Tetsuron ja Maetelin junamatka jatkuu.
”VARSINAISESSA” GE 999:ssä nuori Tetsuro tavoittelee äitinsä kanssa ikuista elämää mekaanisessa ruumiissa. Maassa kovin kalliita koneruumiita saa kuulemma ilmaiseksi Andromedan galaksissa, huikean Linnunradan rautatien pääteplaneetalla.
Matkan aikana äiti murhataan, ja Tetsuron matka jatkuu kostoretkenä yhdessä kauniin Maetelin kanssa. Lopulta paljastuu, että Maetelin tavoitteena on tuhota tuo mekanismien maailma.
Jatkosarjassa aikaa on kulunut, ja Tetsuro on kahlehdittuna vankina syvällä maan alla. Joku on valloittanut Maan syöttämällä ihmiset laiskoiksi kuin lihavat porsaat läävässä. Kaikki elollinen Maassa on korvattu keinotekoisella. Suurin osa ihmisistä ei piittaa, mutta joukko keinomaailmaa vastustavia ihmisiä on vetäytynyt maan alle.
Maetel ilmestyy Linnunradan rautatien mahtavalla junalla jälleen Maahan. Hän napsauttaa helposti poikki Tetsuron murtumattomasta metallista tehdyt kahleet ja vapauttaa pojan. Alkaa uusi Tetsuron ja Maetelin yhteinen junamatka. Tavoitteena on selvittää ja selättää tuo Maan mystinen uusi hallitsija, joka selvästikin pyrkii tuhoamaan kaiken ellollisen.
Linnunradan pikajuna, mallinumeroltaan C6248, on saanut paljon uusia ominaisuuksia. Virkapukuunsa edelleen piiloutunut konduktööri esittelee esimerkiksi upean keittiön, joka on ainoa laatuaan koko maailmankaikkeudessa. Se pystyy avaruudessakin valmistamaan minkä tahansa tilatun ruuan, siten että se on täsmälleen samanlainen kuin aidoista raaka-aineista valmistettu ruoka on.
Junan ja ihmisten välisestä kommunikaatiosta huolehtii haltijatar Kanon. Hän on vain junan sisällä elämään pystyvä lämmin, inhimillinen ja kaunis olento. Ominaislaadultaan hän on ”eldritch electrical faerie”. Kuten itse juna ja konduktööri, myös hän on valmis kiertämään ja venyttämään kaikkia sääntöjä matkustajien hyvinvoinnin vuoksi.
Pikajuna on täynnä uutta tekniikkaa.
LEIJI Matsumoto oli jo 1990-luvulla yksi arvostetuimmista mangataiteilijoista, ja hän on sitä edelleen. Lännessä hänet tosin tunnetaan paremmin animaatioista kuin mangoista. Galaxy Express 999:n yli satajaksoisen televisioanimaation ja muutaman elokuvan lisäksi tunnetuin animaatio on varmaan Star Blazers (Uchuu senkan Yamato, nykyiseltä englanninkieliseltä nimeltään Space Battleship Yamato).
Matsumoto teki ensimmäisen julkaistun mangansa jo 15-vuotiaana. Lyhyellä tarinallaan Mitsubachi no bouken (”Mehiläisen seikkailut”) hän voitti Manga shounen -lehden mangakilpailun vuonna 1953. Nykyisin Matsumoton tunnetaan myös mangan historian taltioijana.
Taattua Matsumotoa on myös tämä Galaxy Express 999 -jatkosarja. Naiset ovat kauniita, salaperäiset olennot ovat salaperäisiä ja avaruuden ihmeet ovat ihmeellisiä. Tarina on kutkuttavan jännittävä, ja ensimmäiseen osaan on koottu kiitettävän paljon selvitettäviä salaisuuksia. Ja kapteeni Harlockin palaa. Pitäisi vain jostain saada käpäliinsä seuraaviakin pokkareita.
Englanninkielisen laitoksen kansien ja esilehden mainosteksteissä käytetään ilmen selittelyjä pelkästään nimeä Galaxy Express 999. Vain yhdessä kohtaa vilahtaa, että kyseessä on ”uusi jatko”. Yhdessä alaviitteessä kääntäjät suoraan myöntävät Tetsuron puheita selittäessään, että on olemassa aikaisempi sarja: ”Mitä tulee Tetsuron mainitsemaan ’viime matkaan’, katso ensimmäistä, toistaiseksi vain tuontitavarana saatavilla olevaa GE 999 mangasarjaa.”
Editori Thrish Ledoux myöntyy jälkisanoissaan niin pitkälle, että kyseessä on ”uusi versio” Galaxy Express 999 -mangasta, joka ”parhaiten kuvaa Matsumoton tuotannon syvästi liikuttavia inhimillisiä teemoja”. ”Uusi versio” esitellään, ikään kuin se olisi se alkuperäinen manga, joka sijoittuu jatkoksi aiheesta tehdyille elokuville.
Ehkäpä markkinamiehet ja kääntäjät olivat eri mieltä siitä, miten ”alkuperäisenä” manga pitäisi esitellä. Liikuttavaa peittelystä tekee erityisesti se, että Ledoux suurieleisesti irvailee tekstissään Rintaron ohjaaman Bonjour Galaxy Express 999 -elokuvan englanninkielisellä versiolla. Roger Cormanin vuonna 1980 ohjaama käännös oli pahoin silvottu ja lyhennetty.
Futoi yatsu 