Sanpei Shirato: The Legend of Kamui
KAMUI on klaaniaan pakeneva nuori ninja, joka tahtoisi vain elää vapaana väkivallasta ja tappamisesta. Mutta menneisyys ei päästä häntä otteestaan. Kamuista kertoo yksi japanilaisen sarjakuvan historian rakastetuimmista legendoista.
Tässä on vielä yksi vuosimallin 1998 mangahelmi Kuopion kaupunginkirjaston kokoelmasta. Kamui on Sanpei Shiraton maineikas ninjahahmo, joka nousi opiskelijanuorten kapinan keulakuvaksi 1960-luvun Japanissa. Vain pieni osa laajasta mangakokonaisuudesta on julkaistu englanniksi.
Kamui-den (”Kamuin legenda”) oli aikuistuville lukijoille tehty verinen, eroottinen ja realistinen manga, ja se todella otti yleisönsä. Ensimmäinen pitkä sarja ilmestyi Garo-lehdessä vuosina 1964-1971. Jatko-osien myötä manga lopulta päättyi vasta noin 15 000 sivun jälkeen 1990-luvulla.
Englanniksi käännetty osa on keskeltä tarinaa, 1980-luvun jatkoa Kamuin legendalle. Viz Communicationsin vuonna 1987 aloittama käännös The Legend of Kamui oli yksi varhaisimmista englanninkielistä mangoista. Toren Smithin, Stephen D. Sullivanin ja Satoru Fujiin kääntämänä sitä julkaistiin 32-sivuisina lehtisinä toukokuusta 1987 marraskuuhun 1988, yhteensä 37 lehtistä.
Vuonna 1998 lehtisistä koottiin kirjasarja The Legend of Kamui – Perfect Collection. Kuopion kaupunginkirjastosta löytynyt sarjan ensimmäinen osa sisältää kuuden lehden sarjakuvat.
Se on ensimmäinen puolisko Kamuin legendan tarinakaaresta Sugarun saari. Vuonna 2009 Yoichi Sai ohjasi samasta tarinasta näytelmäelokuvan Kamui gaiden (”Kamuin legenda jatkuu”), jonka pääosaa näytteli nuori Kenichi Matsuyama. Sanpei Shiraton alkuperäiseen mangaan verrattuna elokuva oli laimea ja tahattoman koominen yritelmä.
Kamui kohtaa myös klaaniaan pakenevan ninjanaisen.
KAMUIN legenda kertoo nuoren miehen vapaudenkaipuusta, jota ympäröivä yhteiskunta estää toteutumasta. Kamui on hieman juro, lempeä ja hyväntahtoinen nuorukainen, mutta hän ei saa olla oma itsensä. Salaisuuksiensa paljastumista pelkäävä ninjaklaani jahtaa häntä armotta, ja Kamui joutuu aina taistelemaan elämästään.
Tarinakaari Sugarun saaresta alkaa, kun Kamui joutuu todistamaan toisen paenneen ninjan taistelua hengestään. Naisninja Sugaru pelastuu täpärästi, osittain Kamuin avustuksella. Mutta Sugaru ei luota Kamuihin vaan luulee Kamuinkin olevan peräänsä lähetetty tappaja. Sugaru yrittää tappaa Kamuin, ja Kamui pakenee henkihieverissä.
Seuraavaksi lähtee käyntiin tarinan toinen pääjuoni. Kamui kohtaa kalastaja Hanbein, joka on juuri tappanut Tsun linnan ruhtinaan uljaan hevosen nimeltä Ichijiro. Hanbei haluaa hevosesta vain sen harvinaisen valkoisen kavion, sillä hän uskoo voivansa tehdä siitä taikavoimaisen vieheen. Kamuin avulla Hanbei onnistuu pakenemaan ruhtinaan sotilaita.
Kamui ei ole yhtä onnekas. Lähes kuolleena hän lopulta ajautuu kalastajakylän rantaan. Nyt on Hanbein vuoro auttaa Kamuita. Hän ottaa pojan kotiinsa, jossa tarinan juonet palaavat yhteen: Hanbein vaimo on itse asiassa piileskelevä pakolaisninja Sugaru.
Hanbei ja hänen tyttärensä hoitavat Kamuin kuntoon, ja Kamuista tulee Hanbein kalastustoveri. Hevosen kaviosta veistetyn vieheen avulla he saavat valtavan saaliin aurinkoahvenia.
Kalastaja teloo ruhtinaan uljaan hevosen, sillä kalastajalle hyvä viehe on hengentärkeä.
SUGARU ei edelleenkään luota Kamuihin. Hän yrittää tappaa Kamuin ansoin, asein ja kaikin ninjakeinoin. Samaan aikaan Hanbein ja Sugarun tyttäret ihastuvat Kamuihin.
Joku naapurustosta kavaltaa Hanbein ruhtinaan sotilaille, ja Hanbei saa teloitustuomion ruhtinaan hevosen tappamisesta. Ei liene sattumaa, että Sanpei Shirato piirsi Hanbein tuomiolle ristiin sidottuna, hyvin kristillisen oloisena vallanpitäjien uhrina.
Tietämättä Hanbein kohtalosta Kamui on juuri lähdössä kalastajakylästä, välttyäkseen jatkuvasti taistelemasta Sugarun kanssa. Sugaru lähtee kuitenkin hänen peräänsä ja yrittää tappaa hänet. Antautumalla lävistettäväksi Kamui lopulta voittaa Sugarun luottamuksen. Samalla hetkellä Hanbein ja Sugarun tytär Sayaka tuo viestin Hanbein pidätyksestä.
Sugaru ja Kamui ryhtyvät yhdessä hurjaan pelastusoperaatioon. Vauhkoontuneen härkälauman tuella Hanbei pelastetaan, ja perhe pakenee merelle.
Heidät poimii kyytiinsä merirosvolaiva, jonka väki vaikuttaa ystävälliseltä. Mutta merirosvot ovat jotain muuta kuin miltä he näyttävät. Kamuin ja Sugarun ninjamenneisyys on jälleen saamassa heidät kiinni. Tarina jatkuu Perfect Collectionin toisessa osassa…
Hevosen kaviosta tehty viehe tuokin huiman kalansaaliin.
EI OLE mikään ihme, että Kamuin legenda villitsi japanilaiset nuoret 1960-luvulla. Sanpei Shiraton (1932- ) siveltimenjälki on edelleen upeaa katseltavaa, ja nuoren ninjan seikkailut ovat henkeäsalpaavan jännittäviä. Omana aikanaan sarjakuva oli aivan ennennäkemättömän rajua.
Sanpei Shirato aloitti uransa kamishibai-kuvittajana. Kamishibai eli ”paperiteatteri” oli kadun kulmissa kuvin ja sanoin esitettyä pienimuotoista teatteria. Se oli Japanissa suosittua 1930-luvulta 1950-luvulle, ennen television tuloa.
Samasta taustasta nousi Shiraton ohella muitakin dramaattisen gekiga-mangan taitajia, muun muassa Kozure ookami (Lone Wolf and Cub) -mangasta tunnettu Kazuo Koike.
Shiraton Kamui den on todellinen klassikko mangojen joukossa. Kamuin legendan taistelukohtaukset ovat huikeaa ninja-akrobatiaa (joka tosin näytelmäelokuvaksi käännettynä pakostakin muuttui koomiseksi sätkimiseksi).
Itse sankari on lähes androgyynisen kaunis nuorukainen, johon kaikki naiset rakastuvat. Vaikka hän tahtoisi hyvää, hänen elämänsä on yhtä taistelemista. Häntä pitää elossa vain ylivoimainen taistelutaito.
Merirosvot hävittävät surmattujen vihollisten ruumiit syöttämällä ne haille.
KAMUIN legenda oli juuri sitä, mitä lasten ja nuorten mangasta ohi aikuistunut 1960-luvun yleisö kaipasi. Se oli dramaattista, todellista ja vapauttavaa. Sen maailma oli täynnä köyhyyttä, alistamista ja riistoa, mutta ennen kaikkea kamppailua niitä vastaan.
Vaikka tarina tapahtui 1700-luvun Japanissa, se kertoi kuin suoraan opiskelijanuorten omasta vapaudenkaipuusta.
Ja Shiraton rosoinen piirrostyyli oli kaukana Osamu Tezukan ja kumppaneiden siloisista mangakuvista. Malliesimerkki oli ensimmäisen Garon numeron kansi, jonka Shirato piirsi. Siinä punainen veri roiskui ja jäsenet lentelivät.
Sanpei Shiraton aikaisempi, yhtä lailla ellei vielä enemmän nuoria innostanut mangasarja oli Ninja bugeicho, jota julkaistiin vuosina 1959-1962.
Sugarun saaren tarinasta valmistui näytelmäelokuva vuonna 2009, mutta mangan kaltaiseen lentoon se ei päässyt.
Futoi yatsu 