Toinen rikos ja rangaistus

Naoyuki Ochiai: Tsumi to batsu: A Falsified Romance

Naoyuki Ochiai: Tsumi to batsu: A Falsified Romance

FJODOR Dostojevskin klassikkoromaani Rikos ja rangaistus on sovitettu mangaksi ainakin kaksi kertaa. Osamu Tezuka teki aiheesta sekavan seikkailun, lähes lastentarinan. Naoyuki Ochiain käsissä syntyi vakuuttava psykologinen trilleri.

Dostojevskin (1821-1881) vuonna 1866 ilmestynyt Rikos ja rangaistus on oikeastaan yksi kirjallisuuden historian ensimmäisistä kunnon dekkareista. Se on myös edelleen lajinsa parhaimmistoa.

Dostojevski punoi taitavan juonen köyhästä opiskelijasta, joka murhaa koronkiskurin ja ryöstää tämän rahat. Nuorukaisen silmissä koronkiskuri oli yhteiskunnan loinen, mutta silti omatunto alkaa vaivata. Kipeät perhesuhteet ja tunnontuskat muodostavat omat kuvionsa. Ja parhaiden dekkarien tapaan käydän henkien kaksinkamppailu rikosta selvittävän poliisipäällikön ja tunnontuskissaan kiemurtelevan nuorukaisen kesken.

Rikos ja rangaistus oli hyvin rakas kirja ”mangan jumalalle” Osamu Tezukalle, joka teki siitä mangasovituksen Tsumi to batsu (”Rikos ja rangaistus”) vuonna 1953. Tämä tapahtui juuri niihin aikoihin, kun nuori Tezuka päätti hylätä lääkärinuran ja ryhtyä sarjakuvataiteilijaksi. Manga on käännetty englanniksi parikin kertaa, mutta painokset ovat aikoja sitten loppuneet.

On valitettavaa, että Tezuka tarttui Rikokseen ja rangaistukseen nuoruudessaan. Silloin manga oli ensisijaisesti pikkupoikien lukemistoa, jollaiseksi suuri romaani taipui huonosti. Eikä Tezukakaan ollut vielä se mestari, joka pari vuosikymmentä myöhemmin teki Ayakon, MW:n ja The Book of Human Insectsin kaltaisia ihmismielen synkkiä syövereitä tutkivia sarjakuvia.

Puolen vuosisadan päästä Naoyuki Ochiai (1968- ) toteutti mangatarinan, joka Tezukan nuoruudessa ei vielä ollut mahdollinen. Ochiain manga Tsumi to batsu: A Falsified Romance ilmestyi japanilaisessa Manga Action -lehdessä tammikuusta 2007 maaliskuuhun 2011. Siitä koottiin kymmenen pokkaria, joista JManga.com on julkaissut englanniksi tähän mennessä kaksi ensimmäistä.

Naoyuki Ochiai: Tsumi to batsu: A Falsified Romance

Mirokun mieli on vellova suo.

DOSTOJEVSKIN romaanin rutiköyhä opiskelija Rodion Romanovitsh Raskolnikov on Ochiain mangassa japanilainen opiskelijanuorukainen Miroku Tachi. Huoneeseensa linnoittautuneella Mirokulla on suuria vaikeuksia saada itsensä opiskelemaan, vaikka hän tietää että äiti ja sisar sitä häneltä odottavat.

Koronkiskurieukko Aljona Ivanovnan tilalle Ochiai on sijoittanut nuoren naisen. Hikaru Baba on hyvin epäjapanilainen pahis, sillä hänen pahuudellaan ei näytä olevan mitään ”oikeaa” motiivia. Hän vain nauttii ihmisten kiduttamisesta ja nöyryyttämisestä. Kuten Ivanovna Raskolnikoville, Hikaru on Mirokulle yhteiskunnan syöpäläinen joka ansaitsee kuolla.

Raskolnikovia hyveen tielle ohjaavan ilotyttö Sonjan on korvannut lukiolaistyttö Risa, ilotyttö hänkin. Risa on rankasti hyväksi käytetty uhri, josta muotoutuu Mirokun suojatti, suojelija ja rikoskumppani.

Hikaru ja Miroku ovat molemmat omilla tavoillaan nyrjähtäneitä yhteiskunnan ulkopuolisia. Hikaru pyörittää lukiolaistyttöjä ilotyttörenkaassa, jossa tytöt tekevät työt ja Hikaru kerää rahat. Bisnes on kasvanut melkoiseksi, ja se voi toimia vain järjestäytyneen rikollisuuden suojeluksessa.

Miroku on hikikomori, jonka päässä velloo valtava joukko ristiriitaisia ajatuksia. Hänen suurin häpeänsä on, että hänen sisarensa on naimassa kelvottoman miehen pitääkseen perheen taloudellisesti pystyssä – ja rahoittaakseen Mirokun vetelehtimisen opiskelija-asunnossa. Mirokua vaivaa suunnattomasti oma kykenemättömyys tehdä mitään niille asioille joiden hän kokee olevan pahasti väärin.

Naoyuki Ochiai: Tsumi to batsu: A Falsified Romance

Hikaru on paha silkkaa pahuuttaan.

ERÄÄNÄ iltana Miroku yhyttää kaupungilla nuoren Risan, joka osoittautuu ilotytöksi. Sattumalta Miroku pääsee näkemään, kuinka julmasti Hikaru rankaisee ja pakottaa Risaa oksettavaan työhönsä tyttöringissä. Hikaru on taitava manipuloija, jota Risa luulee suorastaan ystäväkseen. Mutta selän takana Hikaru nauraa hohottaa Risan kärsimyksille.

Miroku alkaa tarkkailla Hikarun ja hänen käskyläistensä toimintaa, aluksi näkymättömissä. Sitten hän ujuttautuu Hikarun seuraan naamioituneena kirjailijaksi, joka haluaisi kirjoittaa tosipohjaisen romaanin Hikarusta ja hänen tekemisistään.

Vähä vähältä paljastuu Hikarun koko pahuus. Hänen liiketoimintansa osoittautuu valtavaksi verkostoksi.

Mirokun päässä alkaa itää ajatus: ”Olisiko sellaisen loisen hävittäminen oikeastaan rikos?” Mutta onko Mirokusta toteuttamaan murha-aie? Moraali ei ehkä häntä siitä estä, mutta ehkä saamattomuus ja pelkuruus. Etenkin kun myös Hikarun taustalla toimivat yakuzan roistot alkavat pyöriä Mirokun ympärillä.

Miroku on jo hylännyt ajatuksen, kun Risa on tulee Mirokun luokse. Hän on rohkaissut mielensä ja tahtoisi irtautua Hikarun otteesta. Siihen hän sinisilmäisesti pyytää Mirokun apua, tajuamatta Mirokun sekavaa tilaa.

Kohtaaminen Risan kanssa työntää Mirokun kynnyksen yli. Hän ujuttautuu Hikarun asunnolle, ja lähes tiedottomassa mielentilassa hän rajusti silpoo Hikarun keittiöveitsellä. Toinen pokkari päättyy, kun Risa odottamatta ilmestyy teon silminnäkijäksi. Risa luulee Mirokun tehneen murhan hänen takiaan, mutta moinen ajatuskin kauhistuttaa Mirokua.

Naoyuki Ochiai: Tsumi to batsu: A Falsified Romance

Risa on heikko uhri, jota kaikki käyttävät hyväkseen.

NAOYUKI Ochiai piirtää paljon lähikuvia Mirokun ja Hikarun kasvoista. Vääristymät kuvaavat synkkien hahmojen mieliä niin tehokkaasti, että niitä tekee pahaa katsoa. Vielä niitäkin kammottavammat ovat Risan suurisilmäiset, riivatut kasvot, jotka voisivat tulla suoraan kauhuelokuvista.

Käsikirjoituksessaan Ochiai tekee kunniaa Dostojevskin hienolle työlle. Tarinan tapahtumien kulku on eräänlaisessa sivuosassa, ja sarjakuva keskittyy mielten liikkeisiin.

Miroku ja Hikaru arvioivat toisiaan armottoman suoraan. Hikarulle Miroku on nuori kirjailijanalku ilman omaa elämää. Miroku vain yrittää teksteissään jäljitellä inhimillisiä tunteita. Yhtä suoraan Miroku latelee Hikarulle tämän pahoja tekoja, mutta Hikarua ne eivät kosketa hiukkaakaan.

Hikaru saa julmuudesta lähes jumalallisen voiman tunteen. ”Miksi? Ei mistään syystä. Kun näen (Risan) kaltaisia arkoja ja heikkoja ihmisiä, minä vain haluan kiusata heitä. Minusta tuntuu hyvältä kun saan heidät itkemään. Kun riistän heiltä jotakin erityistä tunnen olevani elossa … Se on kuin huume. En pysty lopetttamaan.”

Vaikka Miroku vakuuttaa itselleen, että Hikaru ansaitsee kuolla, hänen motiivinsa ei ole pahan hävittäminen tai hyvän puolustaminen. Hänelle Hikarun tappaminen on ennen kaikkea hänen oma tekonsa. Murha on todiste siitä, että hän on elossa ja ohjaa itse omaa elämäänsä.

Jos tarina jatkuu kahden ensimmäisen pokkarin intensiteetillä, luvassa on hyvin kutkuttava kujanjuoksu murhan peittelemiseksi ja selvittämiseksi.

This entry was posted in Osamu Tezuka, seinen and tagged . Bookmark the permalink.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s