Suuntaa hakemassa

Namori: YuruYuri

Namori: YuruYuri

ONKO YuruYuri tehty pienille lapsille vai likaisille vanhoille sedille? Oikeastaan sillä ei taida olla suurta väliä. Yllättävän usein suosion salaisuus on siinä että ei suostu istumaan luokitteluihin.

YuruYurin tekijä Namori sai mangaeditoriltaan ohjeen tehdä irtonainen tarina. Näin hän ainakin kertoo ensimmäisen pokkarin lopussa olevilla omilla sivuillaan. Namori totteli vähän liiankin kirjaimellisesti. YuruYuri on tekijänsä ensimmäinen pitkä sarja, ja se näkyy.

Mangasta tuli niin irtonainen, että sille on vaikea hahmottaa yleisöä jolle se kelpaisi tai yleisöä jolle sen kehtaisi antaa. Ehkä tästä irtonaisuudesta kuitenkin johtuu se, että YuruYuri on yksi JManga.comin suosituimmista sarjoista. Tosin tuoreella animesarjallakin saattaa olla osansa asiassa…

Suurin osa mangan ensimmäisestä pokkarista kuluu sinne tänne haahuillessa ja suuntaa etsiessä. Jopa kustantaja Ichijinsha myöntää sarjakuvan laadun rehellisesti. Mainostekstissä todetaan, että tämä ”hieman hitaanlainen manga on täynnä puuskauksia ja alkuja”.

Ensimmäisen pokkarin loppupuolella alkaa kuitenkin näyttää siltä, että suunta jossain vaiheessa löytyy. Lukija jää odottamaan toista pokkaria suorastaan innoissaan.

Namori: YuruYuri

Juu, joo. Kivaa koulukomediaa.

VUODESTA 2008 alkaen ilmestyneestä mangasta on tähän mennessä koottu Japanissa seitsemän pokkaria. Niistä ensimmäinen on julkaistu englanniksi JManga.comissa. Mangaan liittyy myös pari sivusarjaa.

Mangan pohjalta on tehty kaksi tuotantokautta animea. Ensimmäinen pyöri Japanissa syksyllä 2011, ja toinen on parhaillaan menossa. Molemmat tuotantokaudet ovat katsottavissa englanniksi tekstitettyinä Crunchyroll-sivustolla.

Itse olen nähnyt animesta vain muutamia jaksoja. Miten sen nyt nätisti sanoisi, se oli ”not my cup of tea”. Anime on seksuaalisuudessaan paljon päällekäyvämpi kuin manga. Lisäksi animeteollisuuden sisäiset vitsit eivät oikein pure minuun. Luultavasti tunnen alaa liian huonosti.

Mangassa (tai ainakin lukemassani ensimmäisessä osassa) tytöt ovat sentään tyttöjä. Aikuisviihde jää lapsekkaan ilonpidon taustalle, mistä lukija voi halutessaan ottaa sen huomioon tai ignoroida kokonaan. Epäilen, että mangaa voi jopa lukea aivan iloisesti vaikka ei aikuisista viittauksista ymmärtäisi tuon taivaallista.

Namori: YuruYuri

Pikkuhousuissa näkyvä meduusa on mangataiteilija Namorin omakuva.

YURUYURI kertoo joukosta yläasteikäisiä, 13-14-vuotiaita tyttöjä. He näyttävät kymmenvuotiailta ja käyttäytyvät välillä kuin 16-vuotiaat, välillä kuin kuusivuotiaat. Joskus satunnaisesti he käyttäytyvät jopa niin kuin 14-vuotiaat.

Tytöt ovat perustaneet yläasteelleen huvikerhon, jonka tarkoitus on ilmeisesti lähinnä istua lörpöttelemässä ja juomassa teetä – sekä fanittaa Mirakurun-taikatyttösarjaa. Huvikerho kokoontuu luvattomasti koulun teekerhon tiloissa, koska teekerho on jouduttu lopettamaan jäsenten puutteessa.

Tarinan alkaessa kerhossa on kolme tyttöä: Akari, Kyouko ja Yui. Pian siihen liittyy neljänneksi kuvankaunis ja lähes erehdyttävästi Mirakurunia muistuttava Chinatsu, joka oikeastaan olisi halunnut liittyä teekerhoon.

Ensimmäisen pokkarin aikana tyttöjä vähitellen kertyy lisää, kunnes lukijan on vaikea hahmottaa kuka on kukin. Mangaa pitäisi ihailla melkoisesti, että tyttöjen henkilöllisyyksiin jaksaisi paneutua.

Namori: YuruYuri

Chitosen mielikuvitus lähtee laukkaamaan kun hän on ilman vahvoja silmälasejaan.

PÄÄASIASSA manga näyttää varsin herttaista yhdessä leikkimistä ja koulumaailman kilpailua tyttöjen kesken. Pikkupöksyihin ja nenäverenvuotoon perustuvat vitsit ovat rasittavan yleisiä. Chitosen ylivilkkaaseen mielikuvitukseen perustuvat tulkinnat tyttöjen välisistä suhteista toimivat mangassa hyvin. Animessa ne karkaavat typeriksi.

Muutamat gagit paljastavat turhan näkyvästi sen, että kyse on tekijänsä ensimmäisestä sarjasta. Esimerkiksi Akarin tukkalaitteen salaisuutta raottava vitsi on tuttu Azumangasta. Myöhemmin mukaan tulevista tytöistä Himawari muistuttaa kummasti Haruhi Suzumiyaa.

Koulukomedian puitteet ovat siis tavallistakin tavallisemmat. Aluksi Namori tuntuukin tempoilevan sinne tänne koulukomedian rutiinien sisällä.

Lopulta jonkinlainen oma ryhti kuitenkin löytyy, ja se löytyy sarjakuvan sisäisestä tiedostamisesta. Ensimmäinen komea roiskahdus tähän suuntaan on, kun mangan hahmot juhlivat värisivuilla animesarjan julkistamista. Henkilöt huomaavat myös, kun alkaa näyttää siltä että sarjasta voisi kehittyä pitkä, ja he iloitsevat ensimmäisen pokkarin kokoamisesta.

Kyllä tästä jotain tulee. Taidan lukea toisenkin, jahka se saadaan käännettyä.

This entry was posted in komediamanga, slice-of-life and tagged . Bookmark the permalink.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s