Isoa mangaa pienimmille

Ritsuko Kawai: Hamtaro ja ystävät

HAMTARO taitaa olla suurikokoisin manga mitä tähän mennessä on suomeksi julkaistu. Se sopii hyvin, sillä manga on tarkoitettu pienimmälle yleisölle. Kovin suuria elämyksiä ei kuitenkaan tarjota.

On hienoa, että suomalainen Sangatsu manga ottaa myös lapset huomioon julkaistessaan japanilaista sarjakuvaa. Ritsuko Kawain manga Hamtaro ja ystävät (Tottoko Hamutaro hamu chanzu de gozaimachu) on omiaan juuri lukemaan oppineille. Aikuisen ääneen lukemana se sopii vielä paljon nuoremmillekin.

Hamtaro on tehty vielä huomattavasti pienemmille kuin Sangatsu mangan suomeksi julkaisema toinen hamsterimanga, Medetain Hamsteripäiväkirjat. Alkaessaan vuonna 2010 kuusiosainen Hamsteripäiväkirjat taisi olla ensimmäinen oikeasti pienille lapsille sopiva manga Suomen markkinoilla.

Hamsteripäiväkirjojen jälkeen varsinaisia lastenmangoja on suomennettu paria sarjaa: Sayuri Tatsuyaman Nalle Puh -mainen puputarina Happy Happy Clover ja Konami Konatan herttainen kissamanga Chi’s Sweet Home.

Nyt on vuorossa sitten Hamtaro, joka on jo vuosia ollut suomalaisillekin tuttu televisioanimaationa. Sangatsu manga on juuri julkaissut viisiosaisen Hamtaron ensimmäisen osan suomeksi. Käännös on Antti Kokkosen taattua laatua.

Manga voi näyttää myös tällaiselta.

HAMTARO on tähän mennessä suomennetuista lastenmangoista selvimmin nimenomaan lapsille kohdistettu. Muissa on paljon myös aikuista yleisöä kiehtovia elementtejä. Mutta epäilemättä Hamtaro-mangan käy kuten sen pohjalta tehdyn animenkin: se saa omat innokkaat kannattajansa myös nuorten ja aikuisten joukosta.

Lapsiyleisö on otettu huomioon Hamtaron ja ystävien ulkoasussa. Se saattaa karkottaa mangan ystäviä, mutta on varmaan omiaan houkuttelemaan pieniä lapsia.

Ensi silmäyksellä pokkari näyttää enemmän värityskirjalta kuin mangalta. Sarjakuvien lisäksi mukana on pari sivullista hamsterinkuvallisia tarroja, mikä muistetaan myös mainita kannessa. Kannessa mainostetaan myös, että tarina on ”tv:stä tuttu”.

Hamtaro on A4-kokoinen, kaksi kertaa muita mangoja suurempi. Kiiltävien kansien välissä on muutamia henkilöt ja paikat esitteleviä värisivuja. Loppu on mustavalkoista ja aika niukoin harmaasävyin tehtyä, joten mangaa voi jopa oikeasti käyttää värityskirjana.

Välillä on vaikea erottaa, onko tarkoitus näyttää eri hahmoja vai sama hahmo moneen kertaan.

VÄHINTÄÄN tusina mutta mahdollisesti jopa 86 hamsteria asuu 86-vuotiaan vaarin eläinkaupassa. Oikeastaan se ei ole ihan oikea eläinkauppa, sillä vaari pitää eläimistä niin paljon että ei raski myydä niitä kenellekään.

Hamstereilla on paljon hauskoja nimiä. Tarinan päähamsteri on hieman omahyväinen ahmatti nimeltään Hamtaro. Vaarin lisäksi hamsterien ”ydinperheeseen” kuuluu pikkuinen koulupoika Aku, koiranpentu Ten,  kilpikonna Kilpsu ja pupu. Eläinkaupassa vierailee usein myös nimettömäksi jäävä pikkutyttö.

Periaatteessa hamsterit asuvat niitä varten tehdyssä pikku majassa, mutta käytännössä ne vaeltelevat salaa ympäri vaarin taloa. Akun kanssa ne seikkailevat myös lähipuistossa, meren rannalla ja jopa vuorilla.

Seikkailut ovat yksinkertaisia ja selkeitä: Hamtaro ahmii kilpikonnan saaman kukan ja tekee kilpikonnan surulliseksi. Koira on hukannut rakkaan pyyhkeensä. Aku lahjoittaa olkihattunsa lintujen pesäksi. Rannalla kiivetään vaarallisen korkealle kalliolle.

Oikeita lasten ongelmiakin esiintyy.

VALITETTAVASTI Hamtaron seikkailut eivät nouse mainittavasti esiin niistä tuhansista lastenkirjoista, joita markkinoille suolletaan joka vuosi. Tarinat ovat ihan kivoja ja herttaisia, mutta selkeästi kulutustavaraa.

Joitain hyviäkin oivalluksia sentään on. Esimerkiksi etäisyyksien mittaaminen hamsterin askelina eli tepsuina toimii hyvin. Muutaman kerran tavoitetaan lapsen näkökulma, kuten tarinassa jossa Aku tuntee itsensä hylätyksi kun vanhemmat keskittyvät uuden vauvan hoitamiseen.

Piirrosjälkikin on ihan kelvollista, mutta siinä ei ole esimerkiksi sitä ohoh-elämyksiä tuottavaa herkullisuutta, jota on Konami Konatan Chi’s Sweeet Homeen piirtämissä kissoissa. Hamsterihahmoja on liian paljon ja ne ovat liian samannäköisiä.

Kyllä tällä viihdyttää lasta yhden automatkan tai pienen iltapuhteen verran. Mutta en jaksa uskoa että kenellekään jäisi Hamtarosta elinikäisiä muistoja niin kuin Hanhiemon iloisesta lippaasta tai Peppi Pitkätossusta.

PS. Digikameralla napsitut kuvat korvattu paremmilla 15.9.2012.