Kirjastomaista jääräpäisyyttä vuodelta 2003, kun peilaamaton manga oli vielä uutta: Vasemmalla TokyoPopin ”alkuperäisen japanilaisen mangan” kansi kokonaisuudessaan, oikealla Kuopion kaupunginkirjaston versio ”takakannesta”.
COWBOY Bebop oli yksi länsimaisten animeharrastajien suurimmista suosikeista 2000-luvun vaihteessa. Tarinan alkupuolen vaihtoehtoisella tavalla kertova manga Cowboy Bebop: Shooting Star oli pienimuotoinen ja vain osin onnistunut yritys vangita animen rentoutta sarjakuvaan.
Mangan alkuperäisidean lähteeksi kannessa mainittu Hajime Yatate on Sunrise-tuotantoyhtiön porukan kollektiivinen nimimerkki. Ensimmäiseksi 26-jaksoisena televisioanimena (1998-1999) materialisoituneen Cowboy Bebopin ideoi tuotantoryhmä, jota vetivät ohjaaja Shinichiro Watanabe, käsikirjoittaja Keiko Nobumoto, hahmosuunnittelija Toshihiro Kawamoto, mekaniikkasuunnittelija Kimitoshi Yamane ja säveltäjä Yoko Kanno.
Mangan Cowboy Bebop: Shooting Star käsikirjoittaja ja kuvittaja on Cain Kuga, joka sai varsin vapaat kädet käsitellä Cowboy Bebopin tarinaa omalla kulmikkaalla tavallaan. Manga rykäistiin markkinoille hyvin nopeasti, televisiosarjan vielä ollessa pahasti kesken.
Kadokawa Shoten julkaisi Cowboy Bebopista samoihin aikoihin Shooting Starin kanssa toisen mangasarjan nimeltä Cowboy Bebop: A New Story. Vuosina 1999 ja 2000 ilmestyneen tarinan kuvitti Yutaka Nanten. Idean pohjalta kirjoitettiin myös ainakin yksi kevytromaani.
Vuonna 2001 Shinichiro Watanabe ohjasi aiheesta vielä animaatioelokuvan Cowboy Bebop: The Movie (Gekijoban Kauboi Bibappu: Tengoku no Tobira), joka levitettiin näyttävästi myös länsimaisille markkinoille. Animesarjan ja elokuvan suosion innoittamana TokyoPop julkaisi molemmat mangasarjat englanniksi vuonna 2003.
Cain Kuga piirtää kulmikkaita hahmoja, mutta heidän persoonallisuutensa jäävät ohuiksi.
SPIKE Spiegel on entinen mafioso ja Jet Black on entinen poliisi. Bebop-aluksella ympäri aurinkokuntaa seilaavat kaksi levotonta cowboyta elättävät itsensä metsästämällä rikollisia, joista on tarjottu kiinniottopalkkio. He ovat hyviä työssään, mutta hyvin huonoja pitämään rahoistaan kiinni.
Shooting Star kertoo animesarjasta poikkeavan tarinan siitä, miten Bebopin koko miehistö kerääntyi yhteen. Nuori datavelho Ed lyöttäytyy puoliväkisin seuraan auttamalla Spikea ja Jetiä tietokoneiden käyttäjiin hypnoottisesti vaikuttavan viruksen levittäjän kiinniottamisessa.
Kyberneettisin osin lisä-älyä saanut datakoira Ein on yksi palkkionmetsästäjien kohteista, mutta se jää kyytiin koska se pitää enemmän Edistä kuin entisistä isännistään. Viimeisenä mukaan lyöttäytyy suuren rikollisorganisaation panttivangiksi joutunut hatarapäinen rikkaan perheen tytär Faye Valentine.
Maailma on sama kuin animessakin. Eletään avaruusmatkailun aikaa 2000-luvun ensimmäisen vuosisadan loppupuolella. Avaruusmatkailun mahdollistavan portin rakentamisessa tapahtunut virhe on tuhonnut maapallon lähes elinkelvottomaksi, ja ihmiskunta on levinnyt avaruussiirtokuntiin.
Hajanaista yhteiskuntaa hallitsevat lähinnä rikollisjärjestöt. Poliisin tointa hoitavat palkkiotietoja markkinoiva tv-show sekä tuhannet palkkionmetsästäjät.
Tietokonenero Ed ja datakoira Ein tykästyvät toisiinsa.
COWBOY Bebop valloitti länsimaisen animeyleisön letkeällä palkkasoturimeiningillään. Musiikkia myöten sarja oli myös niin paljon monia animeja länsimaisempi, että aikaisempaa suurempi joukko länsimaisia katsojia nieli sen vaivattomasti. Oma osansa suosiossa oli kauniilla Faye Valentinella, josta tuli cosplay-harrastajien lemmikki.
Cain Kuga on onnistunut vangitsemaan jotain letkeydestä myös Shooting Stariin, mutta manga on tehty selvästi nuoremmalle yleisölle kuin anime. Vaikka sisältö on selvää poikien mangaa (shounen), Kuga käyttää ilmaisukielessään myös tyttöjen shouneniin enemmän liitettyjä kukkasia ja lapsenomaisia chibi-hahmoja. Näiden tyylilajien sekoittaminen ei käsittääkseni ollut vielä kovin tavallista 1990-luvulla.
Kugan piirrosjälki on hyvin kulmikasta ja omalla tavallaan viehättävää. Valitettavasti novellimaiset luvut osoittautuvat liian ahtaaksi ympäristöksi Kugan tarinoiden kertomiselle. Vaikka luvut ovat noin neljänkymmen sivun mittaisia, Kuga joutuu loikkimaan juonessa eteenpäin aika kömpelöillä tavoilla. Tapahtumia jää huitaisten kerrotuiksi ja perustelemattomiksi.
Joko taito tai sivumäärä ei liioin riitä henkilöhahmojen kehittelemiseen. Erityisesti Spike Spiegel jää hyvin ohueksi ja irralliseksi. Parhaiten Kuga onnistuu poikatyttö-datanero Edin kuvauksessa.
Saattaa myös olla, että Kuga luotti hahmojen olevan joka tapauksessa lukijoille perin juurin ennestään tuttuja. Ehkä heihin ei tuona aikana kannattanut edes yrittää tuoda uusia piirteitä.
Spike ja Jet esiintyvät myös chibeinä.
COWBOY Bebop -tuoteperheen tyyliin kuuluvat runsaat viittaukset länsimaiseen viihdeteollisuuteen. Esimerkiksi Cowboy Bebop -elokuva sai sekä japanilaisen nimensä (”Knockin’ on Heaven’s Door”) että yhden päähenkilöistään Bob Dylania mukaillen. Televisiosarja muistetaan puolestaan ennen kaikkea blues- ja jazzvoittoisesta musiikistaan.
Tätä perinnettä jatketaan myös Shooting Starissa. Sen lukujen nimet ovat peräisin edellisten vuosikymmenten elokuvista. Ykköspokkarin luvut ovat You Only Live Twice, The Kid Stays in the Picture, Dog Day Afternoon, The Sting ja Funny Girl. Kakkospokkarissa nähdään The Man Who Would Be King, Midnight Cowboy, The Great Escape, In Cold Blood ja The Hustler.
Elokuvien nimillä on jonkinlainen side kunkin luvun juoneen, mutta mitään varsinaista sisällöllistä yhteyttä elokuviin ei ole.
Suomeksi nuo elokuvat tunnetaan nimillä Elät vain kahdesti (Lewis Gilbertin ohjaama Bond-seikkailu vuodelta 1967), The Kid Stays in the Picture (Nanette Burstein & Brett Morgen, 2002), Hikinen iltapäivä (Sidney Lumet, 1975), Puhallus (George Roy Hill, 1973), Funny Girl (William Wyler, 1968), Seikkailujen sankarit (John Huston, 1975), Keskiyön cowboy (John Schlesinger, 1969), Suuri pakoretki (John Sturges, 1963), Kylmäverisesti (Richard Brooks, 1967) ja Suurkaupungin hait (Robert Rossen, 1961).
Saattaa olla, että alkuperäisessä japaninkielisessä mangassa The Kid Stays in the Picture on ollut jokin muu elokuva, sillä manga ilmestyi ennen elokuvaa. Tosin tuottaja Robert Evansin samanniminen omaelämäkerta, johon elokuva perustui, valmistui jo 1994.
Futoi yatsu 