Pieni palkkamurhaaja

Kaduho: Kill Me Baby

KOTIMAINEN yonkoma-tarjonta on saanut taas kelpo lisän. Kaduhon manga Kill Me Baby saattaa ärsyttää kukkahattutätejä, mutta ei sitä ole pakko ottaa niin tosissaan.

Kuusivuotiaan näköinen palkkamurhaaja ei välttämättä vastaa ensimmäistä mielikuvaa hilpeän strippisarjakuvan päähenkilöstä. Ei sittenkään, vaikka paljastuu että ulkonäöstään huolimatta tyttö on sentään lukioikäinen.

Punainen jättiläinen on juuri julkaissut ensimmäisen osan mangasarjaa Kill Me Baby (Kiru mii beibee) suomeksi. Luvassa on vielä ainakin kolme pokkaria lisää.

Japanissa sarja alkoi Manga Time Kirara Carat -lehdessä vuonna 2008 ja jatkuu edelleen. J.C. Staffin animesovitus sarjasta esitettiin Japanissa tämän vuoden alussa.

KILL Me Baby tyylilaji on manzai. Sarja on siis kunniakkaan japanilaisen komediaperinteen jatkaja.

Manzai on kahden henkilön vuorovaikutukseen perustuvaa komediaa. Siinä yksi on boke, hassu ja usein typerä hahmo. Toinen on tsukkomi, jonkinlainen normaaliuden ja realismin edustaja. Suurin hupi saadaan irti heidän keskinäisistä väärinymmärryksistään. Boken osana on ottaa vastaan niin henkistä kuin ruumiillistakin kuritusta tsukkomilta.

Kill Me Babyn päähenkilö on lukiolaistyttö Sonya, jolla on salainen tehtävä syndikaatin palkkamurhaajana. Sonya on ilmiselvästi ulkomaalainen, vaikka sitä ei koskaan suoraan sanotakaan. Jo yksin vaalea tukka riittää paljastamaan ei-japanilaisen taustan.

Voisi vaikkapa sanoa, että Sonyalla on hyvin matala puolustautumiskynnys. Jos hän kuulee äkillisen äänen tai joku lähestyy häntä takaapäin, välitön reaktio on lyöminen. Ja palkkamurhaajan taidot riittävät hyvinkin ankaraan kuritukseen.

Sonyan kumppanina on erittäin iskunkestävä Yasuna Oribe. Vaikka hän ei hyväksy Sonyan työtä ja joutuu tuon tuosta Sonyan itsepuolustusreaktion uhriksi, hän pysyttäytyy sitkeästi ystävänä.

Kolmas mangan henkilönä on epämääräinen ninjatyttö Agiri Goshiki, joka putkahtelee satunnaisesti esiin. Hänellä on uskomattomia ninjataitoja, mutta hänet voi yllättää myös yrittämästä myydä hyvin omituisia tuotteita.

VAIKKA idea on karunpuoleinen, Kill Me Baby toimii. Siitä ei pääse mihinkään. Sonya ja Yasuna ovat mainion pöhkö parivaljakko, jonka kohelluksesta voi saada irti loputtomasti hauskuutta.

On totta, että mangan huumori on aika väkivaltaista. Monen vitsin perustana on veren roiskuminen, jäsenten vääntäminen sijoiltaan ja ihmisten hakkaaminen sairaalakuntoon. Huumoria saadaan myös Yasunan epätoivoisista yrityksistä suojautua ja puolustautua Sonyan reaktioilta.

En silti osaa pitää sitä pahana. Herttainen ja raaka yhdistyvät mangassa jotenkin oikealla tavalla, jota en osaa kuvata muuten kuin että ”se futaa”. Tai sitten minä olen niin kieroutunut, että Kill Me Baby sen vuoksi puree minuun.

Aika suuri osa sarjan hauskuutta tulee myös Sonyan kahtalaisesta luonteesta. Vaikka hän on julma ja taitava palkkamurhaaja, hän myös pelkää hillittömästi koiria ja torakoita. Kun parivaljakko joutuu vastatusten eläintarhasta karanneen karhun kanssa, loppujen lopuksi se on Yasuna joka pelastaa tilanteen.

On kuitenkin huolehdittava, että manga ei joudu aivan nuorimpien käsiin. Ei vaikka kannet ja kuvitustyyli saattaisivat helposti houkuttella siihen.

ANTTI Kokkosen suomennokset ovat aina laadukkaita. Kill Me Babyssa okonomiyakin kääntäminen letuiksi on ehkä vähän hassua. Toisaalta letun merkitys suomalaiselle lukijalle on varmaan aika lähellä okonomiyakin merkitystä japanilaiselle lukijalle.

Kill Me Baby on sikäli harvinainen japanilainen strippisarjakuva, että lähes jokainen strippi toimii myös käännöksenä. Osittain on varmasti kyse Kaduhon mangan vitsien luonteesta, mutta epäilemättä myös Kokkosen taidolla suomentajana on osansa asiassa.

Sarjan nimi tuotti minulle aluksi hankaluuksia, sillä kannessa se esiintyy muodossa Kill Me Baby, mangan sisällä muodossa Baby, Please Kill Me. Lopulta minullekin selkeni, että mangan alkuperäinen japanilainen nimi on Kiru mii beibee. Japanissa nimen alaotsikkona on tuo Baby, Please Kill Me.

Julkaisun asu panee miettimään mangan kohderyhmää. Hahmot ja tarina ovat ensisijaisesti nuorille miehille istuvaa seineniä. Toisaalta mangaan liitetty oheismateriaali peleineen ja värityssivuineen on tehty houkuttelemaan kaikkein nuorimpia mahdollisia lukijoita. Ja kolmanneksi takakannen ikärajana lukee 12 vuotta – jota on siis syytä noudattaa.

Painotyö on teetetty Liettuassa, mikä taas kerran tarkoittaa mustetahroja sivuilla.

PS. Kuvitus lisätty 2.11.2012.