Obentō, o mores!

 

Mangakeittokirja

Mangakeittokirja

JAPANILAISEEN ruokaan johdattava helppo suomenkielinen perusopas on erittäin tervetullut. Juuri ilmestynyt Mangakeittokirja täyttää perustarpeen, vaikka ei kovin kunniakkaasti.

Kuten jo Mangakeittokirjan takakannessa todetaan, japanilaisessa sarjakuvassa syödään tai valmistetaan ruokaa melko usein. Mangakeittokirjan tarkoituksena on esitellä suomalaisille lukijoille japanilaisen kokkauksen perusteita ja suosituimpia arkiruokia.

Kirja on käännös vuonna 2007 ilmestyneestä japanilaisesta The Manga Cookbookista, jota kääntäjä J.L. Pii on hieman soveltanut Suomen oloihin. Soveltamista olisi saanut tehdä reilusti enemmänkin, mutta ehkä alkuteoksen julkaisija ei olisi hyväksynyt moista. Kirjan suomalainen julkaisija on Sangatsu Manga.

Kirjan on käsikirjoittanut ”The Manga University Culinary Institute” ja kuvittanut Chihiro Hattori. Mainittu kulinaarinen instituutti koostuu harrastajakokkaavasta Hattorista ja kokki ja ravitsemusasiantuntija Yoko Ishiharasta.

Hattori on kuvittanut myös Glenn Kardyn japanilaiseen kirjoitukseen opastavia Kanji de mangaa ja Kana de mangaa, jotka Sangatsu Manga julkaisi suomeksi muutamia vuosia sitten.

Mangakeittokirja

Mangakeittokirjan kuvitustyyli on perin tylsä ja eloton. Ei kai opetusmangan kuvitusta aina tarvitsisi tehdä mahdollisimman halvalla?

PERIAATTEESSA ruokaohjeet taipuvat hyvin sarjakuvina esitettäviksi. Niissä edetään työvaihe työvaiheelta, joten kokkaamisen sovittaminen eteneviin sarjakuvaruutuihin tapahtuu lähes itsestään.

Mangakeittokirja noudattaa yksinkertaista kaavaa: Kukin ohje esitellään ”hauskalla” alkukuvalla, ainesluettelolla, työvaiheet läpikäyvällä sarjakuvalla ja tarkentavilla muistiinpanoilla. Tilaa on tarjolla myös lukijan omille muistiinpanoille.

Ohjeet ovat enimmäkseen hyvin helppoja. Aloitetaan omenan leikkaamisesta kania (usagi) muistuttaviksi paloiksi ja prinssinakkien muokkaamisesta mustekalan (tako), kalmarin (ika) ja taskuravun (kani) näköisiksi. Opitaan keittämään riisi japanilaisittain ja valmistamaan siitä sushiriisiä. Siitä sitten edetään hieman vaativampiin lajeihin, kuten okonomiyakin, anko-pullien ja kotitekoisen udonin valmistukseen.

Aika laaja osio on omistettu eväspakkauksen eli bentōn valmistamiseen. Hauskannäköisten eväiden tekeminen vaikkapa koulukavereiden kadehtittaviksi onkin varmaan hyvä tapa houkutella nuoria kokkeja näyttämään taitojeen kauniin ja terveellisen ruuan parissa.

Mangakeittokirja

Ruokaohjeet taipuvat helposti sarjakuvaksi.

KIRJAN keskeinen ongelma on, että se on käännösteos. Niinpä edes kaikki kuvissa esiintyvät välineet eivät ole suomalaisille tuttuja. Läheskään jokainen ei ole koskaan edes nähnyt kaasuhellaa. Ja kun joissakin ohjeissa neuvotaan vaihtoehtona mikron käyttö, unohdetaan mainita kuumennusteho. Kaksi minuuttia 500 watin teholla on aika eri asia kuin tuhannen watin teholla…

Eniten sovitustyötä – mutta liian vähän – on tehty keskeisten japanilaisten raaka-aineiden esittelyssä. Nuorta kokkia ei kovin paljon auta se, että kombua tai misotahnaa saa vain erikoiskaupoista, tai että mirinin voi korvata sokeroimalla sakea. No, ehkä ainesten hankinta jää vanhempien haasteelliseksi tehtäväksi. Eiväthän nuoret saken hankintaan edes pääse.

Vaikka vähän mainoksen puolelle meneekin, vinkkinä voisi mainita, että helsinkiläisellä Tokyokanilla on verkkokauppa, joka toimittaa japanilaisia ruoka-aineita ja välineitä kaikkialle Suomeen.

Kaikesta yksinkertaisuudesta huolimatta ruokaohjeissakin on lipsahduksia. Esimerkiksi soboro-bentoon valmistuksessa teriyakikastike vaihtuu kesken ohjeen soijakastikkeeksi. Kenelle aukeaa ensi lukemalla, mitä tarkoittaa lihan reunan kiinnittäminen pitkittäin hammastikulla? Kalorimäärä ohjeissa sentään sanotaan, mutta kyllä nykyaikaisessa keittokirjassa pitäisi olla mukana myös hieman tietoa ravintoainekoostumuksesta.

Mangakeittokirja

Mangakeittokirjan sankarikolmikko: reipas tyttö, tomppeli poika ja vielä tomppelimpi maskotti. Tylsää!

KIRJAN paras oivallus on muovipussien luova käyttö helpottamassa monia valmistusvaiheita, kuten keitetyn riisin muokaamista hampurilaisen ”sämpyläksi”. Japanilaisilla näyttää olevan käteviä minigrip-tyylisiä muovipusseja, joissa on kaksi sulkijanauhaa varmistamassa kiinnipysymistä.

Kuvitus on valitettavasti sitä sielutonta ja elotonta tyyliä, jota ikävän usein käytetään opetusmangoissa ja mangatyylisissä mainoksissa. Suuret räpsysilmätkin näyttävät suoraan piirto-ohjelman mallikirjastosta kloonatuilta.

Voin kuvitella, että Mangakeittokirja löytyy aika monen nuoren manga- tai ruokaharrastajan joululahjapaketeista. Japanilainen ruokahan uhkaa suorastaan syrjäyttää pizzan ja pastan suomalaisten kotikokkien suosikkina.

Ja mikä ettei, Mangakeittokirja on niin ehdottomasti viaton mangateos, että vanhemmatkin uskaltavat sen nikottelematta ostaa. Vielä alle kymmenvuotiaalle kokille Mangakeittokirja on ihan okei. Ehkä kirjasta voi jopa innostua.

Edistyneemmille ruuanlaittajille on tarjolla paljon parempiakin japanilaisen keittiön oppikirjoja.

Veli Holopainen

Omat ensimmäiset mustekalanakkini eivät vakuuta. Etenkään kun veitsi oli tylsä, eikä kaapissa ollut siemeniä silmiksi.

 

This entry was posted in Japanin kulttuuri, opetusmanga, ruokamanga and tagged , . Bookmark the permalink.

4 vastausta artikkeliin: Obentō, o mores!

  1. arua sanoo:

    No paras keinohan on tökkiä veitsellä silmät ja suut, sekä pitää huolta siitä että viillot ovat hieman erilaisia. Tuloksena on nakkeja, joilla jokaisella on persoonallinen ilme (ja osa voi olla hieman tuskaisen tai hullun näköisiä)

  2. Zlrainbow sanoo:

    Sain kaverilta synttärilahjaks. Sinänsä tyhmiä ohjeita kun raaka-aineissa ei kunnolla kerrota mistä ne ainekset on tehty. Ja korvaaviin vaihtoehtoihin vois kiinnittää enemmän huomioita, ei ollu paljon vaihtoehtoja. Mutta siis ton ”kokin” siis sen tytön jalat, ihan hirveet! Voin kuvitella kirjan kuvittajan vetämässä paintissa kahta suorakulmiota peräkkäin jaloiks, ja noihan on mangajaloiks tosi läskit! Ja eihän kenelläkän oikeestikaan noin pötkylöitä jalkoja oo. Kyl tosi fiksuu valittaa näin pitkään jaloist mut joo😀 Mut joo alle kymmenvuotiaalle ehkä ihan hyvä kirja, tosin se ”helppo resepti” merkintä oli kahessa reseptissä (omenoissa ja naruto-kääröissä) joten nakithan on tosi vaikeita tehä…😀

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s