MEI Noguchin jouluinen manga Finlandia on ehtinyt kauppoihin passelisti joulun alla. Tavanomainen tyttömanga muuttuu kiinnostavaksi, kun japanilainen vaihto-oppilastyttö opiskelee tontuksi Suomessa.
Tämä olkoon blogini pakollinen jouluaiheinen postaus tänä vuonna, vaikka Finlandia onkin joulutarinaksi varsin poikkeuksellinen.
Finlandia ei tapahdu Korvatunturilla, eivätkä päähenkilöt ole oikeita pukkeja ja tonttuja.
He ovat aivan tavallisia nuoria, joita koulutetaan pukkien ja tonttujen hahmossa huolehtimaan Suomeen tulevista matkailijoista. Joulupukin muorinkin on korvannut hieman äksyn oloinen perheenäiti Tarja Kaasinen.
Sangatsu Manga on juuri julkaissut Finlandian ensimmäisen osan Antti Kokkosen suomennoksena. Japanissa Mei Noguchin manga Finrandia – Santa yousei gakkou (フィンランディア ― サンタ養成学校, ”Finlandia – Joulupukin tonttukoulu”) ilmestyi vuosina 2010-2011 Comic Avarus -lehdessä.
Jouluaiheisen mangan ilmestymisaika on paras mahdollinen, joten sille voi povata hyvä myyntiä. Saattaa olla, että kaksiosaisen mangan toiselle osalle käy ykköstä kehnommin: Kuka enää jaksaa kiinnostua joulusta sen tullessa kauppoihin helmikuussa?
Kahteen pokkariin jaettavaksi Finlandia on lyhyen sorttinen. Niinpä suomennoksen ensimmäisessä osassa on noin 130 Finlandian sivun lisäksi Noguchin muinaiseen Roomaan sijoittuva lyhyt rakkaustarina Vinculum.
FINLANDIA on siis epätavallinen joulutarina. Sen sijaan tytöille suunnatun shoujo-mangan ominaisuudessaan se on hyvin tavallinen. Jos siinä ei olisi näkökulmaa Suomeen ja jouluun, sitä tuskin olisi koskaan käännetty suomeksi.
Airi on japanilainen koulutyttö, joka on hulluna jouluun. Lapsena hän on matkustanut vanhempiensa kanssa Suomeen. Siellä hänet on pelastanut eksyksistä komea joulupukki, jota hän ei ole sen koommin nähnyt. Joulupukki on Airin salainen suuri rakkaus, jonka hän vielä joskus toivoo kohtaavansa.
Heti koulun jälkeen Airi matkustaa Suomeen. Hän tulee vaihto-oppilaaksi Finlandia-nimiseen kouluun, jossa kasvatetaan joulupukkeja ja tonttuja. Kodin Airi löytää Kaasisten perheestä, jossa on oma poika Tuure ja ilmeisesti adoptoitu Cain.
Airi yrittää kaikkensa päästäkseen töksäyttelevän ja äreän Cainin suosioon. Vähitellen jää alkaakin sulaa, ja Cain muistuttaa yhä enemmän Airin ihania mielikuvia joulupukista.
Kommelluksia aiheuttaa ennen kaikkea Airin ylettömän tehokas pyrky Cainin seuraan. Väärinkäsityksiä syntyy myös Airin kirjeenvaihdosta lapsuudenystäviensä Akin, Jurin ja Mikan kanssa. Japanilaiset tyttöjen nimet kun ovat Suomessa poikien nimiä. Ja kyllä, Airi on minusta oikeassa siinä, että joissakin asioissa paperiset kirjeet ja kortit ovat parempia kuin sähköposti.
MEI Noguchin Suomi-tietämys on itse asiassa ihan kohtuullisella tasolla, vaikka suomalainen lukija saakin monet makeat naurut. Taiteilija kertoo luomistyönsä aikana kuunnelleensa muun muassa Nightwishiä, Värttinää ja Sibeliuksen Finlandiaa.
Noguchi näyttää tietävän perusasiat suomalaisesta joulun ja pääsiäisen vietosta. Mukana on myös japanilaisille tutuimpia viittauksia Suomeen, kuten Iittalan astiat ja Nuuskamuikkusesta hieman muistuttava koira nimeltä Sunafu.
Kuva suomalaisista ihmisinä ja suomalaisten kodeista on vanhahtava mutta kohtalaisen realistinen. Myös ilmasto esiintyy asiallisesti. Fantasian vapauden piiriin voi varmaan lukea ruotsalaismallisen olkipukin, omenapiirakan leipomisen synttärikakuksi ja sohvapöytien japanilaistyylisen käytön.
Hilpeyttä herättää esimerkiksi ajatus, että kaikki Suomen järvet laitettaisiin kiinni kevättalvella, jotta lapset eivät hukkuisi heikkoihin jäihin. Olisipa hauska nähdä aidat ja vartijat jokaisella Suomen aika monilukuisista järvistä. Toisaalta ajatukselle on kerronnallinen peruste, sillä Cainin veli on kuollut kevätjäällä.
Napapiiri on Joulupukin postitoimiston leimassa muuntunut muotoon Napiiri, mutta mitäs pienistä. Suomalaiseen pääsiäiskuvastoon on sekoittunut aimo annos roomalaiskatolisuutta.
Mutta monta monta pikku erhettä saa anteeksi sillä kohtauksella, jossa japanilainen vaihto-oppilas lyö päätään Karjalan… anteeksi, ilmeisesti kuitenkin Lapin, mäntyyn. Vai kuuseen, kuvasta ei voi olla ihan varma…
Voisi tästä jotain oppiakin Suomeen ottaa. Meiltä taitaa puutua oppilaitos, joka kasvattaisi pukkeja ja tonttuja huolehtimaan turisteista. Kyllähän sellainen saisi Joulupukin virallisessa kotimaassa olla.
Itseasiassa Rovaniemellä ainakin muutama vuosi sitten oli vielä tonttu- ja joulupukkikoulut. Eivät tainneet saada kunnolla tuulta alleen, kun pikaisella googlaamisella ei löytynyt mitään ihmeellistä. Lapin ammattiopisto ja Lapin yliopisto olivat kuitenkin asialla..
Oon kuullu puhuttavan Oulun tonttulyseosta ja on Rovaniemellä vieläkin tonttuopistoja. Eivät vaan taida kuulua yleishaun piiriin (nyyh).