Monkey D. Luffyn esi-isät

Eiichiro Oda: Wanted!

Eiichiro Oda: Wanted!

KOKOELMA Eiichiro Odan varhaisia lyhyitä tarinoita kertoo 20 vuotta hyvin samankaltaisena pysyneestä sankarista. Se näyttää myös, että suosituinkaan mangataiteilija ei ole mestari aloittaessaan.

Sangatsu manga julkaisi joulun alla suomeksi Eiichiro Odan lyhyiden tarinoiden kokoelman Wanted! Japanissa sama kokoelma ilmestyi vuonna 1998 hieman pidemmällä nimellä Wanted! Oda Eiichiro tanpenshu (”Wanted! Kokoelma Eiichiro Odan lyhyitä kertomuksia”).

Kokoelmassa on mukana viisi lyhyttä mangaa, jotka Oda piirsi ennen käymistään nykymangoista suosituimman One Piecen kimppuun:

Wanted! (1992)
Tulevaisuuden lahja Jumalalta (Kami kara mirai no present, 1993)
Yön pirut (Ikki yakou, 1993)
Monsters (1994)
Romance Dawn (1996)

Viimeisestä tarinasta on olemassa kaksi eri versiota, joista tässä on julkaistu myöhempi. Odan omien sanojen mukaan se on versioista enemmän erilainen kuin One Piece.

Kokoelman lyhyiden esittelytekstien mukaan Eiichiro Oda (1975- ) piirteli merirosvosarjakuvia ruutupaperille jo seiskaluokkalaisena. Tosin ihan täydestä esittelytekstejä ei kannattane ottaa, sillä ne ovat enemmän Odan ”räväkkää” vinoilua kuin tiukkaa historiankirjoitusta.

Odan ensimmäinen julkaistu työ oli lännentarina Wanted! (1992). Se ylsi toiselle sijalle Osamu Tezukan mangakilpailussa. Se toi myös Odalle työpaikan Shounen Jump -lehdessä, jossa hän työskenteli useiden mangataiteilijoiden avustajana.

Oman pitkän sarjan pariin häneet johdatti lyhyt tarina Romance Dawn (1996), joka esitteli kumimies Monkey D. Luffyn hahmon. Ensimmäinen jakso One Pieceä ilmestyi 1997, ja kuten on tapana sanoa, loppu on historiaa.

Eiichiro Oda: Wanted!

Oda on alusta asti tykännyt räväköistä kohtauksista.

MANGANOVELLI Wanted! kertoo pyssysankarista nimeltä Gill Bastar. Hän on kova rehentelemään, mutta tosipaikan tullen pelkuri. Hän on kuitenkin hyvä ampumaan, joten hänen tappolistansa on pitkä ja etsintäkuulutus lupaa 11-numeroista palkkiota. Gill itse väittää kaikkien tappojen olleen itsepuolustusta. Tarinassa yhden surmatun palkkatappajan haamu pakottaa Gillin toista palkkatappajaa vastaan.

Vaikka palkittu tarina onkin, Wanted! ei ole kovin selkeä eikä jäntevä. Työssä näkyy myös Odan esittelyssään mainitsema kiire.

Gillin kaksijakoinen persoona ei oikein toimi, mutta haamuhahmo on kiva. Oman hauskan lisänsä tarinaan tuo villin lännen kaupunki, jossa osa mainoskylteistä on japaninkielisiä, osa siansaksaa.

Paljon Wanted!ia vakuuttavampi on vuotta myöhemmin syntynyt Tulevaisuuden lahja jumalalta. Siinä taskuvaras Bran saa eräänlaisen Death Noten; pienen kirjasen johon kirjoitettu aina toteutuu.

Kirjan on tarkoitus olla Jumalan rangaistus Branin paheellisesta elämästä, mutta rangaistus menee radikaalisti pieleen. Sankaritarina toimii hienosti alusta loppuun. Jumalan ja enkelin hahmot eivät ehkä miellytä kaikkia länsimaisia lukijoita.

Yön pirut kertoo kadonnutta mestariaan etsivästä vaeltavasta munkista. Vaeltajan ja kylää vainoavan hirviön kohtaaminen on kerrottu monta kertaa paremminkin. Monsters asettaa vastakkain nuoren samurain ja huijariritarin. Mukana on myös yllättävästi Taru sormusten herrasta -elokuvien nazgûlien lentäviä ratsuja muistuttava lohikäärme.

Lopulta Romance Dawn johdattaa melko suoraan One Piecen merirosvomaailmaan, vaikka Namin nimi onkin vielä Ann. Monkey D. Luffyn hahmo on lähes valmis, ja vastustaja ’Kuustaho’ Spiel on One Piecestä ylen tuttua kahelisarjaa.

Eiichiro Oda: Wanted!

Viiden Odan lyhyen tarinan sankarit muistuttavat lähes erehdyttävästi toisiaan.

MITÄÄN kovin hohdokasta mangaa Wanted!-kokoelma ei ole, mutta sillä on oma mangahistoriallinen arvonsa. Se näyttää että Eiichiro Odan mangataiteen perusteet ovat pysyneet yllättävän samoina: Oda piirtää ”räväköitä” taistelu- ja pakokohtauksia sekä toinen toistaan kahelimpia henkilöhahmoja.

Tekninen ja ilmaisullinen taito on toki kasvanut suuresti. PIirrosjälki on selkeytynyt ja tasalaatuistunut.

Tarinan kertojana Oda on kehittynyt valtavasti alkuvuosistaan. Se voi lohduttaa nuoria alalle yrittäviä: ei alussa tarvitse olla paras. Riittää että on kyllin hyvä löytääkseen jonkinlaisen markkinaraon.

Kokoelma näyttää myös, että sankariensa suhteen Oda on Osamu Tezukan tavoin hyvin säästeliäs taiteilija. Kun hyvä sankari on keksitty, miksi luopua siitä?

Kokoelman kaikkien viiden tarinan sankarit ovat niin samankaltaisia nuorukaisia, että heitä epäilemättä esittää sama ”näyttelijä”. Ulkonäkö ei muutu juuri ollenkaan. Käytöskin on samantapainen risteytys yleistä hyvää ajavaa sankaria ja itsekästä konnaa, vaikka raukkispuoli vähitellen heikkeneekin.

Antti Valkaman suomennos on hyvä, mutta ladonta tökkii Sangatsu mangalla ikävästi. Tekstejä roikkuu puhekuplien ulkopuolella ja niitä on jopa leikkautunut pois leikkausvaran mukana. Lisäksi ilmeisesti englanninkielisen tavutuksen käyttö tuottaa sellaisia tyhmyyksiä kuin ”itsepu-olustus”, ”sopiv-asti”, ”mete-oriitti”, ”vai-kka”, ”päinv-astoin”, ”kertalaak-ista”…

This entry was posted in mangan historia, shounen and tagged . Bookmark the permalink.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s