Junahullun päiväkirja

Kan Sakurai & Jun Hayase: Ekiben hitoritabi

Kan Sakurai & Jun Hayase: Ekiben hitoritabi

MIES matkustaa junalla. Jokaiselta asemalta hän ostaa mukaansa lounaslaatikon, ekibenin. Niin juna, rata kuin bentokin esitellään yksityiskohtaisesti. Hieman yllättäen näistä aineksista syntyy hyvin koukuttava sarjakuva.

Junamangasta tulee ensimmäisenä mieleen Noboru Oshiron upea sarjakuva Kisha ryokou, jossa isä ja poika matkustavat Tokiosta melkein Kiotoon asti. Matkan varrella katsellaan nähtävyyksiä ja muistellaan Japanin historiaa. Vuonna 1941 valmistunut manga kuuluu japanilaisen sarjakuvan suuriin klassikoihin. Muun muassa Osamu Tezuka sai siitä innoitusta uralleen.

Toiseksi junamangasta tulee mieleen Densha otoko (”Junamies”). Tuo verkkokeskustelusta alkunsa saanut suosittu tarina poiki muun muassa romaanin, useita mangaversioita, elokuvan ja televisiosarjan vuosina 2004-2005. Densha otoko kertoo miehestä joka rohkaistuu auttamaan junassa matkustavaa naista häirikköä vastaan – ja mitä kaikkea siitä seuraa.

Kan Sakurain ja Jun Hayasen luoma Ekiben hitoritabi (駅弁ひとり旅, suomeksi suurin piirtein ”Asemalounaita, yhden miehen matka”) on kuitenkin vielä paljon näitä syvällisemmin nimenomaan junamanga. Se kertoo Japanin junista, rautateistä ja ekibeneistä. Japanin kielen sana ekiben on koottu sanoista eki ja bento, ja se tarkoittaa nimenomaan rautatieasemilla myytäviä valmiita ateriapakkauksia.

Ekiben hitoritabi on ilmestynyt Futabashan miehille suunnatussa Manga Action -lehdessä vuodesta 2006 alkaen. Kan Sakurai on sarjan editori. Ilmeisesti hänen roolinsa mangan rakentamisessa on ollut poikkeuksellisen vahva, sillä hänen nimensä on nostettu ensimmäiseksi nimilehdelle. Jun Hayase on tehnyt lopullisen käsikirjoituksen ja kuvituksen.

Mangan perussarja päättyi viime vuonna viidentoista pokkarin jälkeen. Manga on sen jälkeen saanut kaksi erillistä jatkotarinaa, Ekiben hitoritabi – ganbaru touhokuhen ja Ekiben hitoritabi – The World. Ensimmäisessä matkustetaan vuoden 2011 Koillis-Japanin maanjäristyksen tuhoalueilla, jälkimmäisessä Taiwanissa ja Okinawalla. Viime vuonna mangan pohjalta tehtiin myös televisiosarja.

Sarjaa julkaisee englanniksi Jmanga.com, jonka sivustolla on tällä hetkellä saatavilla neljä ensimmäistä pokkaria.

Kan Sakurai & Jun Hayase: Ekiben hitoritabi

Daisuke nauttii kaikesta mitä hän matkallaan kohtaa.

DAISUKE Nakahara saa vaimoltaan 10-vuotishääpäivälahjaksi junalipun Japanin ympäri. Lahja on samalla tilaisuus pitkästä aikaa olla erillään puolisosta. Joku saattaisi pahastua moisesta, mutta Daisukelle lippu on unelmalahja.

Daisuke on aina ollut junahullu, ja vaimo on jo pitkään nähnyt hänen huokailevan aikataulujen ja matkakirjojen äärellä. Daisuke tuntee pienintä yksityiskohtaa myöten jokaisen Japanin junan ja radan, ja myös jokaisen aseman ekibenit. Hän on viimeksi tehnyt samantapaisen matkan opiskeluaikanaan, ennen naimisiinmenoa.

Lahja edellyttää myös suurta molemminpuolista luottamusta. Luottamus joutuu koetukselle heti ensimmäisellä matkaosuudella Kyushun ympäri, sillä Daisuken seuraan lyöttäytyy nuori ja viehättävä toimittaja Nana.

Nana on kirjoittamassa matkakertomusta Japanin eteläisimmältä pääsaarelta, ja Daisuken mittavat tiedot matkareitistä ovat hänelle korvaamattoman arvokkaita. Daisukella ja Nanalla synkkaa loistavasti; pian lukija huomaa jännittävänsä, miten Daisuken uskollisuuden kanssa käy.

Matkaa ei tehdä nopeilla luotijunilla. Aina kun mahdollista, Daisuke liikkuu pienillä ja hitailla junayhteyksillä, joiden reitit kiertelevät upeiden maisemien keskellä.

Siinä sivussa lukijalle valutetaan valtava määrä tietoa junien tekniikasta ja historiasta. Epäilen, että tässä näkyy mangan editorin Kan Sakurain rooli: hän on luultavasti kerännyt kaikki mangassa esiintyvät yksityiskohdat.

Jokainen radan varrella näkyvä hieno silta, viehättävä joki, maineikas vesiputous ja kuuluisa vuori esitellään tunnontarkasti. Ja tietenkin jokainen ekiben. Silloin tällöin perehdytään myös muihin nähtävyyksiin; sellaisiin kuin vanhan hollantilaisen kaupungin mallilla rakennettu Huistenboschin teemapuisto, tai kivi jonka luona 600-luvulla elänyt prisnessa Sayo odotti rakkaintaan.

Kan Sakurai & Jun Hayase: Ekiben hitoritabi

Jokainen ekiben esitellään yksityiskohtaisesti ja nautitaan suupala suupalalta.

EKIBEN hitoritabi on niin kaukana actionmangasta kuin mikään voi olla. Ehkä suurin syy mangan viehätykseen on Daisuken valtava positiivisuus. Hän iloitsee jokaisesta junasta ja jokaisesta asemasta. Jokainen suupala jokaisessa ekibenissä on vähintään herkullinen, ellei suorastaan täydellinen.

Toinen viehätyksen syy on se, että Daisuken matkallaan käyttämät hitaat junat ovat osa katoavaa perinnettä myös Japanissa. Tässä on taltioituna historiaa, josta osa ehtinyt hävitä jo niinä muutamina vuosina jotka mangan julkaisemisesti ovat kuluneet.

Jun Hayasen tarkkaan piirtämät junat ja asemat ovat kaunista katseltavaa. Upeiden maisemien kohdalla tuli useamman kerran mieleen, että joskus mangaa olisi syytä julkaista värillisenä.

Ekiben hitoritabin viehätys on myös tuhansissa pienissä yksityiskohdissa, joita Daisuke Nakahara matkansa varrella kokee ja muistaa. Mitä juniin, rautateihin ja ekibeniin tulee, Daisuke on todellinen trivian aarreaitta – vaikka hän ei tykkääkään siitä että hänen tietojaan kutsutaan triviaksi.

On väistämätöntä, että Ekiben hitoritabi menettää jotain olennaista kotimaansa ulkopuolella. On helppo kuvitella, miten sarjan japanilaiset lukijat ovat kärsimättöminä odottaneet oman lähiaseman ja sen erikoisherkkujen vuoroa. Olisi varmasti riemastuttavaa lukea vastaavaa tarinaa Suomen rautatieverkon kiehtovista yksityiskohdista.

Yllättävästi Ekiben hitoritabi jaksaa kuitenkin kiinnostaa myös suomalaista lukijaa. Tai siis ainakin minua. En ole junahullu, en ole pikalounashullu, mutta siitä huolimatta. Ruokahullu sentään jossain määrin olen.

Manga on melkein Japanin rautateiden ja bentokioskien mainos. Kunkin luvun lopussa on jopa mainittu yritykset, joille ollaan kiitollisia luvun sisältämästä aineistosta. Kaikki Daisuken kohtaama on ihanaa. Daisuke on kuitenkin reaktioissaan niin tavattoman vilpitön, että lukijalle ei lopulta jää mainoksen makua suuhun.

Kan Sakurai & Jun Hayase: Ekiben hitoritabi

Joskus toivoisi, että mangaa julkaistaisiin värillisenä.

This entry was posted in ruokamanga, seinen, slice-of-life and tagged , . Bookmark the permalink.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s