Vähän luksusta

Moto Hagio: The Heart of Thomas

Tehty ihailtavaksi?

PAINETTU manga taitaa olla muuttumassa ylellisyystuotteeksi. ”Kulutusmangan” markkinat ovat siirtyneet verkkoon. Yhä useampi länsimainen kustantaja luopuu paperituotteista. Toinen vaihtoehto on tuoda myyntiin komeita loistopainoksia, jollaisen ostaa vain jos sen todella haluaa kirjahyllyynsä.

Viimeksi Digital Manga Publishing ilmoitti, että se keskeyttää painettujen mangasarjojen tuotannon ainakin kesäkuuhun asti. Yhtiö aikoo keskittyä verkkotuotteisiin.

Paperille DMP painaa vain Kickstarterin joukkorahotuksella kustannetut Osamu Tezukan kolme klassikkoa: Unico, Triton of the Sea ja Atomcat. Niistä on tulossa värillisiä ja muhkeita teoksia, luultavasti vielä hienompia kuin viime vuonna niinikään Kickstarterilla rahoitettu Barbara.

Suomeenkin on saatu aivan käännetyn mangan alkuvuosien jälkeen ensimmäinen manga, joka yksiselitteisesti pyrkii lehtikioskimarkkinoiden sijasta kirjamarkkinoille. Sangatsu Mangan julkaisema kovakantinen Tezukan Viidakon valtias on myynnissäkin vain kirjakaupoissa.

Hilkkua vaille yhdeksäntoista euron hinta ei ole aivan päätä huimaava, mutta ero reilusti alle kympin myytävään kioskimangaan on silti merkittävä. Viidakon valtiaan kulttiasema johtanee siihen, että sen potentiaaliset lukijat ovat aikuisemia (ja varakkaampia) kuin mangan lukijat keskimäärin. Hinta, tuotteistus ja myyntikanavat vievät samaan suuntaan.

Verkkotuote sopii hyvin huonosti hypisteltäväksi, ihailtavaksi ja näyttävästi kirjahyllyyn asetettavaksi.

SYY painetun mangan markkinoiden kutistumiseen on ilmeinen, ainakin sen perusteella mitä olen seurannut omaa lukukäyttäytymistäni. Verkkomangaa tarjotaan nyt laillisestikin hyvin monesta tuutista. Sitä voi lukea niin tietokoneella, tabletilla kuin kännykälläkin. Verkkomanga on myös aika halpaa. Parisataa mangasivua saa yleensä luettavakseen eurolla tai parilla.

Paperisen pokkarin ostaminen edes bussi- tai junamatkalle ei enää oikein ole mielekästä. Joka hetki mukana on joka tapauksessa vähintää yksi mangan lukemiseen soveltuva laite. Lentoon pokkaria voi vielä harkita, koska lentomatkalla ei kuitenkaan saa koko ajan käyttää elektronisia laitteita.

Verkossa luen itse mangaa säännöllisesti vain JManga.comissa ja Comixologyssä. Satunnaisesti käytän muitakin palveluja. Vaikka olen muutoksessa aika hidas oppija ja lisäksi jääräpäinen luvattomien skannien levityksen vastustaja, minunkin mangalukemisestani roimasti yli puolet tapahtuu jo verkossa.

Ainakin minun mangaelämässäni paperinen manga on menettänyt ”alkuperäistä” käyttötarkoitustaan: harmitonta ja kätevästi mukana kulkevaa viihdettä silloin kun viihdettä tarvitaan.

Jos mangakustantajat aikovat pitää painotuotteet markkinoilla, niille on keksittävä muita tarkoituksia. Esimerkkiä ei tarvitse hakea kovi kaukaa: Siitä ei ole montakaan sataa vuotta kun nahkakantinen kirja saattoi maksaa enemmän kuin työmiehen vuosipalkan. Koko ajan siitä lähtien kirjoja on tehty paitsi lukemiskulutukseen, myös omistettaviksi ja ihaitaviksi.

Tähän markkinarakoon on viime vuosina tullut runsaasti tarjontaa muun muassa Yen Pressiltä, VizMedialta, Verticalilta, Drawn & Quarterlyltä ja Fanfare/Ponent Monilta. Fantagraphics on keskittynyt pelkästään komeisiin klassikoihin.

EN OLE markkinoiden asiantuntija, joten en voi kirjoittaa juuri muusta kuin omasta kokemuksestani. Viimeaikaiset mangahankintani kielivät selvästi ylellistymisestä. Viimeksi tulleessa mangapaketissani oli kaksi teosta, Moto Hagion The Heart of Thomas ja Kaoru Morin Anything and Something.

Yen Pressin julkaisema Morin sekalaisten töiden kokoelma on tyylikkäästi koviin kansiin pakattu teos, joka edustaa ylellisyyden keskikastia. Paperi on sentään hyvin arkista laatua.

Sen sijaan Fantagraphicsin juklaisema The Heart of Thomas on iso, jämerä ja raskas. Se on ilmiselvästi tehty kirjahyllyn ja kahvipöydän komistukseksi. Toki komeassa paketissa on myös sisältöä – The Heart of Thomas on oikeasti merkittävä mangaklassikko.

Kelataan hankintojani taaksepäin: Osamu Tezukan Barbara, Henry Kiyaman The Four Immigrants Manga, Tezukan A Message to Adolf, Moyoco Annon Sakuran, Shigeru Mizukin NonNonBa, Tezukan Buddha, Yoshihiro Tatsumin Fallen Words, Hirohiko Arakin Rohan at the Louvre…

Kaikki mangoja jotka haluan paitsi lukea myös omistaa. Olen toki ostanut myös halpoja pokkareita, jotka päätyvät yleensä lukemisen jälkeen divariin, mutta entistä vähemmän. Ja kuten sanottu, valtaosa ”kulutusmangastani” tulee jo verkosta.

Manga tietenkin elää samoilla markkinoilla kuin muukin sarjakuva. Sama ylellistyminen näkyy yhä upeampina teoksina myös länsimaisessa sarjakuvatarjonnassa. Jopa Aku Ankan taskukirjoihin on ilmaantunut vuosi vuodelta lisää luksusta.

This entry was posted in Uncategorized. Bookmark the permalink.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s