Tyylikkäästi suomeksi

Osamu Tezuka: Viidakon valtias

Osamu Tezuka: Viidakon valtias

OSAMU Tezukan Viidakon valtias on tähän mennessä tyylikkäin suomalainen mangajulkaisu. Itse teos on epätasainen klassikko japanilaisen sarjakuvan maineikkaimmalta mestarilta.

Suomenkielisen mangan lukijat saavat kustannusyhtiöiltä erinomaista palvelua. Suomalaiset mangajulkaisut ovat enimmäkseen hyvälaatuisia niin ilmiasultaan kuin käännökseltäänkin. Mangaa käännetään suomeksi lähes yksinomaan suoraan japanista, ja markkinoille tulee myös teoksia joita ei ole saatavilla esimerkiksi englanniksi.

Vaikka Osamu Tezukan (1928-1989) Viidakon valtias on yksi mangan historian merkittävistä klassikoista, sitä ei tietääkseni ole koskaan julkaistu englanniksi. Saksalaiset, italialaiset ja ranskalaiset kustantajat ovat sentään hoitaneet leiviskäänsä paremmin. Nyt Sangatsu manga on tuonut sen ensimmäisen osan suomeksi, ja toinen osa on luvassa vielä helmikuun aikana.

Viidakon valtias (ジャングル大帝, Janguru taitei) ilmestyi Japanissa poikien sarjakuvalehdessä Manga shounen marraskuusta 1950 huhtikuuhun 1953. Lisäksi Tezuka teki samasta aihepiiristä parikymmentä lyhyttä lastentarinaa, jotka julkaistiin 1960-luvun puolivälissä koululaislehdissä Shougaku sannensei (“Ala-asteen kolmasluokkalainen”) ja Shougaku ichinensei (“Ala-asteen ensiluokkalainen”).

En tiedä, aikooko Sangatsu manga julkaista vain 530-sivuisen päätarinan, vai nähdäänkö suomijulkaisussa myös nuo ihastuttavat lasten sarjakuvat. Toivottavasti nähdään. Vaikka syntyessään Viidakon valtias oli teinipoikien ja lasten sarjakuvaa, nykyisin se kiinnostanee eniten aikuisia mangan lukijoita.

JANGURU taitei kuuluu Tezukan varhaiseen tuotantoon, ja se on sisällöltään aika epätasainen. Se sekoittaa varsin onnistuneesti eläinmaailmaan sijoittuvaa seikkailua, komediaa ja romantiikkaa, mutta piirrosjälki vaihtelee suuresti tarinan edetessä. Käsikirjoitusta ei ainakaan voi syyttää liiasta johdonmukaisuudesta.

Viidakon valtias on Tezukan teoksista niitä, joissa Tezuka antaa ihastuksensa Walt Disneyn tuotantoon näkyä. Eläinhahmot ovat hyvin Disney-mäisiä. Komiikka on Disneyn elokuvia muistuttavaa hulluttelua. Nähdäänpä tuttuja hahmojakin: Viidakon valtiaan egyptinrotat muistuttavat lähes erehdyttävästi hiiriä Disneyn elokuvasta Tuhkimo (Cinderella, 1950), joka valmistui juuri ennen Viidakon valtiasta.

Hahmot ovat jopa niin Disney-mäisiä, että Disney käytti mangaa ja samaan aiheeseen perustuvaa Tezukan animaatiota Kimba the White Lion aika sumeilematta hyväkseen tehdessään elokuvaa Leijonakuningas (The Lion King, 1994). Leijonakuninkaan monet hahmot ja poseeraukset ovat melko suoraan Viidakon valtiaasta.

Tosin lainailu oli molemminpuolista. Tezuka puolestaan teki omat mangaversionsa Disneyn Pinocchiosta ja Bambista.

Kuten monessa muussakin Tezukan teoksessa, Viidakon valtiaassa lainaillaan myös muita tuttuja amerikkalaisia hahmoja. Nuorukainen Kenichi käy viidakkojoessa puukkotappelun krokotiilia vastaan kuin Tarzan ikään. Lontooseen matkaavan laivan miehistönä nähdään muun muassa Tezukan vakionäyttelijöihin kuulu manzai-koomikkopari Ramune ja Kalpis, jotka muistuttavat kovasti vastaavaa paria amerikkalaisista 1940- ja 1950-lukujen Abbott ja Costello -elokuvista.

SANGATSU mangan Viidakon valtias on tyylikkäästi toteutettu kokonaisuus, jollaisen Tezukan klassikko ansaitseekin. Kovakantisen kirjan alussa on joukko hienoja värikuvia, jotka ilmeisesti ovat Japanissa aikoinaan lehtien kansina käytettyjä kuvituksia.

Harmillisesti ulkoasun suunnittelijan nimeä ei mainita. Erityisen herkullinen yksityiskohta on kiiltolakalla mustiin kansiin painettu seepralauma. Paperi ja painojälki ovat hyviä. Sivukoko on passeli: ei liian iso kuten monissa amerikkalaisissa loistopainoksissa, mutta riittävän iso jotta mangaa on helppo lukea.

Tyylikäs kokonaisuus tietenkin nostaa hintaa. Lähes kahdenkympin hintainen teos onkin vain kirjakauppojen levityksessä. Toivottavasti kirjastot hankkivat riittävästi Viidakon valtiaita, jotta myös pienellä budjetilla mangasta nauttivat pääsevät osille.

Jannika Riikosen suomennos on hyvää laatua, vaikka Tezukan tekstillä olisi ehkä pystynyt irrottelemaan vieläkin enemmän. Suuri kieli- ja kirjoitusvirheiden määrä kielii taas kerran kiireestä ja oikoluvun unohtamisesta.

Suomennoksessa on pari vekkulia musiikillista oivallusta. Kun aavikkorotta Jack laulaa alkuteoksessa japanilaisten kalastajien kansanlaulua Sooran bushi, suomennoksessa hän hoilaa Kalastaja Eemelin valssia.

Kun Higeoyaji ilmaisee koti-ikävää laululla Hanyuu no yado (”Vaatimaton majani”), suomennoksessa kappale on ”Tiedän paikan armahan…”.

Hanyuu no yado on tunnettu Japanissa jo 1800-luvun lopulla, ja se esiintyy muun muassa Isao Takahatan hienossa animaatioelokuvassa Tulikärpästen hauta (Hotaru no haka, 1988). Alun perin kappale on amerikkalaisen Henry Bishopin sävellys Home, Sweet Home, jolla Amerikan sisällissodan sotilaat lievittivät koti-ikäväänsä.

VIIDAKON valtias on mangaa suomeksi lukeville ensimmäinen tilaisuus tutustua ”mangan jumalan” Osamu Tezukan sarjakuvissa toistuvasti esiintyviin vakionäyttelijöihin ja muihin jippoihin. Pari niistä tosin puuttuu tästä teoksesta: Tezukan omaa cameoroolia en ole ainakaan löytänyt, eikä liioin pitkänenäinen Spider-ukko näyttäydy.

Tässä pieni kuvakavalkadi tyypillistä Tezukaa Viidakon valtiaasta.

Osamu Tezuka: Viidakon valtias

Possua tai myrkkysientä muistuttava ”paikattu kurpitsa” Hyoutan-tsugi on Tezukan kaikkein sitkeimmin toistuva koominen ilmestys. Yleensä se myötäilee tarinan henkilöiden tunteita.

Osamu Tezuka: Viidakon valtias

Viiksisetä Higeoyaji on mukana Tezukan mangoissa heti ensimmäisestä Shin takarajimasta lähtien. Hän on herttainen mutta lyhytpinnainen setämies.

Osamu Tezuka: Viidakon valtias

Kenichi saa Tetzukan teoksissa yleensä reippaan nuorukaisen roolit.

Osamu Tezuka: Viidakon valtias

Ham Egg on surkea pikkuroisto, joka yrittää piilotella natsitaustaansa.

Osamu Tezuka: Viidakon valtias

Laiska nautiskelija Kutter saa niin ikään useimmiten vähäisiä roiston rooleja.

Osamu Tezuka: Viidakon valtias

Kun tarvitaan merkittävää pahista, kuvaan astuu Acetylene Lamp. Hänen tuntomerkkinsä on korvan taakse ajoittain ilmestyvä kynttilä.

Osamu Tezuka: Viidakon valtias

Viidakon valtiaassa nimellä professori Plus esiintyvä konkkanokka tunnetaan paremmin mangasta Metropolis nimellä herttua Red.

Osamu Tezuka: Viidakon valtias

Kalpis ja Ramune ovat koominen parivaljakko. He muistuttavat kovasti Abbottia ja Costelloa.

Osamu Tezuka: Viidakon valtias

Tezuka oli innokas Walt Disneyn tuotannon ihailija. Eivätkö Viidakon valtiaan rotat olekin hieman tutun näköisiä?

Osamu Tezuka: Viidakon valtias

Monimuotoiset ruudut ja ruuturajojen rikkominen ovat Tezukan sarjakuville tyypillisiä. Tässä Higeoyaji konkreettisesti särkee ruutujen rajoja.

This entry was posted in eläinmanga, komediamanga, mangan historia, Osamu Tezuka, shounen and tagged . Bookmark the permalink.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s