Narrin kuolema

 

Osamu Tezuka: Message to Adolf 2

Osamu Tezuka: Message to Adolf 2

KOLMEN Adolfin tarina jatkuu Osamu Tezukan mangan Message to Adolf muhkeassa kakkososassa. Yksi Adolfeista on valmiiksi hullu, toinen vajoaa hulluuteen. Lopuksi kaikki luonnollisesti kuolevat.

On hienoa, että Message to Adolfin kaltaisia teoksia tuodaan tänä aikana länsimaisten lukijoiden silmien eteen. Parhaan todistuksen toisesta maailmansodasta ja natsiajan mielipuolisuudesta voivat antaa he, jotka ovat itse eläneet tuon ajan läpi.

Japanilaisen ”mangan jumalan” Osamu Tezukan sarjakuva Message to Adolf (Adorufu ni tsugu, 1983-1985) on jo kolmen vuosikymmenen takaa. Se on käännetty englanniksi aikaisemminkin.

Vertical on nyt julkaissut teoksen uutena käännöksenä, joka on pakattu kahdeksi muhkeaksi kovakantiseksi kirjaksi. Mangassa on yhteensä reilusti yli tuhat sivua. Ensimmäinen osa on esitelty tässä blogissa viime syyskuussa.

Manga on edelleen hyvin ajankohtainen. Ainakin se pystyy muistuttamaan, millaiseen hulluuteen natsi-Saksan hallinto päätyi. Se kertoo myös sisältä päin Japanin roolista tapahtumissa.

Osamu Tezuka: Message to Adolf 2

Adolf Kaufmann joutuu painimaan itsensä kanssa, sillä ihmisten tappaminen ei käy luonnostaan.

MESSAGE to Adolf kertoo kolmesta miehestä nimeltä Adolf. Yksi on japanilaisen äidin ja saksalaisen isän poika Adolf Kaufmann. Toinen on Japanissa asuva juutalaisen leipurin poika Adolf Kamil. Nämä kaksi Adolfia ovat lapsuudenystäviä, jotka maailma heittää hyvin eri suunnille. Kolmas on kaikkien (toivottavasti) muistama Adolf Hitler.

Tarinaa kertoo japanilainen lehtimies Sohei Toge, joka joutuu itsekin kärsimään paljon tarinan edetessä. Juonen ytimenä on nippu papereita, joiden kerrotaan todistavan, että Adolf Hitler on sukutaustaltaan juutalainen. Natsihallinnon vastustajat yrittävät saada papereita julki. Hitler ja Gestapo tekevät kaikkensa papereiden hävittämiseksi.

Juonen kaikki osat eivät vastaa historiallista todellisuutta. Osamu Tezuka kertoo kuitenkin niin hienon tarinan, että sen totuudellisuudella ei oikeastaan ole väliä. Totuus nousee hyvästä, pahasta ja ihmisten hulluudesta.

Tezukan kuvaama Adolf Hitler on kauniisti sanottuna tasapainoton. Hän on kuola suupielissä rähisevä mielipuoli, jolla ei ole pienintäkään tajua sen enempää hallinnosta kuin sodankäynnistäkään, ja joka ei luota lähimpiinkään kätyreihinsä. Jopa kuolemassa hän on surkea rakki, jonka (Tezukan versiossa) omat koirat ampuvat.

Hitler on siis oikeastaan aika tylsä hahmo. Hän joka tekee tarinasta mielenkiintoisen on Adolf Kaufmann.

Kaufmann on lähtökohtaisesti järkevä ja tunteva ihminen, mutta hänetkin natsi-Saksa kykenee pilaamaan. Mangan toinen osa seuraa pelottavalla täsmällisyydellä Adolf Kaufmannin vajoamista yhä syvemmälle natsi-ideologiaan ja sitä myöten mielipuolisuuteen. Lopulta hän ei tunne mitään kiduttaessaan naisia ja lapsia, eikä edes oma äiti saa häneltä säälin tippaa.

Osamu Tezuka: Message to Adolf 2

Tapetun juutalaissäveltäjän viimeiset nuotit jäävät riivaamaan Adolf Kaufmannia.

JAPANILAISILLA oli oikeastaan aika hankala asema natsi-Saksan kuvioissa.

Saksalaisten näkökulmasta japanilaiset olivat samaa roskasakkia kuin juutalaiset, mustaihoiset tai romanit. Lopulta Adolf Kaufmannkin on sitä mieltä, että heidät pitäisi hävittää kuin torakat. Japanilaisen ainoa mahdollisuus olisi palvella Saksaa niin hyvin että hän ehkä voisi saada ”kunnia-arjalaisen” aseman.

Toisaalta Saksa tarvitsi Japania. Ennen kaikkea Japanin olisi haluttu käyvän yhtä aikaa Neuvostoliiton kimppuun, mutta tässä Japani petti Saksan toiveet.

Ja kolmanneksi, japanilaiset halveksivat kiinalaisia, mantshurialaisia ja korealaisia vähintään yhtä paljon kuin saksalaiset japanilaisia.

Kuten Saksassakin, myös Japanissa oli ihmisiä jotka haaveilivat kansojen välisestä rauhasta ja yhteisymmärryksestä. Sodan oloissa heidän kuitenkin savustettiin esiin, heitä kidutettiin ja heidät murhattiin.

Kun Adolf Hitler kuolee, kaksi muuta Adolfia jatkavat vielä. He kohtaavat lopulta uudestaan 1970-luvulla Lähi-idässä, jossa sama kansojen välinen viha on syntynyt uudestaan juutalaisten ja palestiinalaisten välille. Siellä kaksi lapsuudenystävää taistelevat vastakkaisilla puolilla.

Lopussa vain lopen uupunut Sohei Toge jää seisomaan hautapaaden eteen.

Osamu Tezuka: Message to Adolf 2

Kaksi Adolfia kohtaavat uudestaan 1970-luvun Lähi-idässä. Molemmat ovat tehneet hirmutekoja.

MESSAGE to Adolf on Tezukan kypsimpiä ja vakavimpia teoksia. Se on myös varsin suorasukainen sodan, väkivallan ja syrjinnän vastainen julkilausuma. Japanilaisena toisen maailmansodan kuvauksena se asettuu hienosti Shigeru Mizukin yhtä vahvan mutta vuosikymmentä aikaisemman mangan Onward Towards Our Noble Deaths (Souin gyokusai seyo!) rinnalle.

Esimerkiksi vastikään suomeksi saatu Viidakon valtias (Janguru taitei) on nuoren Tezukan poukkoilevajuoninen seikkailu 1950-luvulta. Sen sijaan tässä teoksessa 1980-luvun aikuinen Tezuka pitää langat tarkasti käsissä. Vaikka mangassa on yli tuhat sivua ja päähenkilöitäkin pilvin pimein, kaikella on jämäkkä tarkoituksensa.

Message to Adolf kertoo myös monia mielenkiintoisia yksityiskohtia Japanin historiasta. Itselleni jäi mieleen erityisesti aiemmin Japanissa lähes tuntemattoman leivän yleistyminen, kun riisin säännöstely kävi hyvin tiukaksi.

Tietenkin Japanin historian pysäyttävimpiin hetkiin kuuluu sodan päättänyt keisari Hirohiton puhe kansalle keskipäivällä 15. elokuuta 1945. Siinä antautui kansa, joka oli valmistautunut taistelemaan viimeisen veripisaraan asti.

Näinkään vakavassa teoksessa Tezuka ei malttanut olla pelleilemättä. Ykkösosassa nähtiin Tezukan oma cameorooli taksikuskina.

Kakkososassa Hyoutan-tsugi näyttäytyy muutaman kerran. Se putkahtaa esiin muun muassa salakuuntelijana Tokion sotilaspoliisin päämajan roskakorista. Sohei Togen rooli on edelleen osittain koominen, ja polkupyörävarkaissa käydessään hän jopa saa peräänsä Tezukan hilpeän Spider-hahmon.

Osamu Tezuka: Message to Adolf 2

Hyoutan-tsugi putkahtaa roskakorista.

MESSAGE to Adolfin kakkososan käännöksen peilausjälki on sentään siistimpää kuin ykkösosassa. Kovin puhtain paperein Vertical ei tästäkään selviydy.

Kättelyjä ja natsitervehdyksiä tehdään vasemmalla kädellä. Hakaristejä on molempiin suuntiin kiertävinä. Kirjojen selkämystekstejä on peilikuvina. Adolf Hitlerin kunniamerkki vaihtaa rintapieltä ja hihamerkki käsivartta. Sohei Togen hervoton oikea käsi siirtyy välillä vasemmaksi. Hitlerin kuuluisa jakaus on sentään aivan säännöllisesti väärällä puolella.

Olen siis edelleen sitä mieltä, että kolmen Adolfin tarinan kääntäminen peilikuvaksi on väärä ratkaisu. Siitäkin huolimatta, että japanilainen lukusuunta olisi saattanut karkottaa joitakin länsimaisia lukijoita. Huono peilausjälki pilaa muuten erittäin korkealaatuisen julkaisun.

Muistutettakoon, että teos on paikoitellen hyvin raaka. Vertical ei ole asettanut sille ikärajaa, mutta minä sanoisin noin K-16.

Osamu Tezuka: Message to Adolf 2

Pitkänenäukko Spider jahtaa polkupyörävarasta.

 

 

This entry was posted in Japanin historia, Osamu Tezuka, seinen and tagged . Bookmark the permalink.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s