Mei Noguchi: Finlandia 2
KEVYEKSI shoujo-mangaksi Mei Noguchin Finlandia ottaa yllättävän jämerästi kantaa turismin ja saamelaisuuden väliseen suhteeseen. Myös kuva suomalaisesta uskonnollisuudesta on mielenkiintoinen.
Mei Noguchin kaksiosainen manga Finlandia sijoittuu Pohjois-Suomessa sijaitsevaan kaupunkiin nimeltä Finlandia. Siellä koulutetaan joulupukkeja ja tonttuja huolehtimaan suomalaisista jouluperinteistä. Noguchi jättää tahallaan hämäräksi sen, missä määrin joulupukit ovat oikeita ja missä määrin turismia palvelevaa leikkiä.
Sangatsu Manga julkaisi mangan ensimmäisen osan Antti Kokkosen suomennoksena sopivasti joulun alla. Toinen osa tuli myyntiin jouluaiheelle aika epäkiitolliseen aikaan helmikuussa. Sarjakuvalla on kuitenkin muita varsin yllättäviä ansioita.
Tarinan päähenkilö on japanilainen vaihto-oppilas Airi, joka on tullut Finlandiaan opiskelemaan tontuksi. Juoni kuuluu shoujo-mangan perinteikkäistä perinteikkäimpiin: Airi on pikkutyttönä eksynyt vanhemmistaan matkalla Suomessa. Hänet pelasti silloin ihana Joulupukki, jolla oli oli hyvin lämpimät kädet. Tärkein syy Airin tonttuopintoihin on halu tavata tuo pukki uudestaan.
Suomeen sijoittuvan japanilaisen sarjakuvan voi ottaa hyvällä ja huumorilla. Sitä voi myös halutessaan nälviä aukkopaikoista Suomi-tietämyksessä.
Onhan imartelevaa, että japanilainen sarjakuvataiteilija tekee mangan Joulupukista ja tontuista. Eikä mistään grönlantilaisesta, amerikkalaisesta tai norjalaisesta joulupukista, vaan suomalaisesta. Suomalaisen Joulupukin markkinointi on siis onnistunut ainakin siinä määrin, että sitä pidetään Japanissa ykköspukkina.
Jos haluaa puuttua hassuihin yksityiskohtiin, voi vaikka mainita sen, että Finlandiassa ihaillaan revontulia kirkkaana kesäyönä ja poimitaan karhunvatukoita heinäkuussa.
Lapinpukuihin pukeutuneet huijarit hämmentävät japanilaista vaihto-oppilasta.
MEI Noguchi on ottanut selvää suomalaisesta turismista ja saamelaisuudesta. Tietämyksen taustalla saattaa olla taju siitä, että Suomen saamelaisten ja Japanin ainujen aseman välillä on yhtäläisyyksiä.
Finlandiassa rihkamakauppiaat myyvät väärennettyjä kuksia, ja Lapin-kastetta tarjoavat lapinpukuihin pukeutuneet suomalaiset. Kun Airin ihastuksen Cainin kämppäkaveri Tuure esittää heille kysymyksen saameksi, he eivät ymmärrä sanaakaan.
Saamenkielinen kysymys muuten ilmaistaan hauskasti fraktuuramaisella vanhahtavalla tekstillä. Tuure on itse saamelainen, mutta hän ei halua saamelaisuutensa näkyvän.
Perinteisten elinkeinojen ja matkailun välinen ristiriita puhkeaa konfliktiksi, jossa Airi ryntää haukkumaan itselleen kuulumattomiin kansallispukuihin sonnustautuneita suomalaisia petkuttajiksi. Mitä he tietenkin ovatkin. Myös saamelaisten maanomistuksen edelleen jatkuvat epäselvyydet mainitaan.
Airin saamelaistietämys on kovasti heikompi kuin Noguchin. Airi on ällistynyt että alkuperäisasukkaat kävelevät normaalisti. Airin mielikuvissa he ”viettävät vuorilla ekologista elämää ja säätävät hämyriittiensä kanssa”. Häntä huolestuttaa ensisijaisesti se, ovatko saamelaiset Joulupukin kilpailijoita.
Airi kuitenkin hoksaa heti, että saamelaisia esittävät suomalaiset ovat vähän sama juttu kuin se, että länsimaisissa elokuvissa kiinalainen näyttelijä pannaan esittämään japanilaista. Kyllähän hän menee täydestä…
Myös suomalainen koulujärjestelmä saa Finlandiassa kehunsa. Airi on täysin pihalla, kun suomalaiset nuoret puhuvat kaikki sujuvaa englantia.
Kuva suomalaisesta uskonnollisuudesta hämmentää puolestaan suomalaista lukijaa.
KAKKOSOSAN näyttävin uskonnollinen ilmestys on Finlandian juhannuskokon sytyttäjä, joka muistuttaa lähinnä roomalaiskatolista piispaa. Muutenkin finlandialaisten uskonto on selvästi katolista, ei luterilaista kristinuskoa. Mutta ehkä luterilaisuus olisikin liian tylsää sarjakuvassa esitettäväksi.
Tuo juhannuskokko on muuten koottu tukevasta täysponttilankusta hyvin säännöllisen pyramidin muotoon. Kukaan suomalainen ei niin laadukasta tavaraa juhannuskokkoonsa laittaisi. Kokkohan on pellonojista raivattujen risujen, vanhojen kantojen ja loppuunrähjääntyneiden veneiden paikka. Jos Finlandian harmaasävyistä voi jotain päätellä, kokon lankut taitavat peräti olla jalopuuta.
Suomalaisen kansanperinteen ja uskonnon välinen suhde ei ole Noguchilla osunut ihan kohdilleen. Joulupukin, tonttujen ja juhannuskokon taustasta suomalaisessa muinaisuskossa ei mainita halaistua sanaa. Ei liioin siitä, miten jyrkässä ristiriidassa nämä perinteet ovat olleet kristillisyyden kanssa, kun kirkko on yrittänyt toisaalta hävittää ja toisaalta omia niitä.
Noguchi antaa ymmärtää, että uskoakseen joulupukkiin, tonttuihin ja suomalaisiin juhannustaikoihin pitäisi oikeastaan olla kristitty. Tonttukoulun päärakennuskin muistuttaa kovasti kirkkoa. Airi myös hämmästelee sitä, että joulupukki saa paljon kirjeitä Japanista, vaikka Japani ei edes ole kristillinen maa.
Finlandian ykkösosan kannessa vietettiin selvästi joulua kynttilöineen ja lahjapaketteineen. Kakkososan kansi sen sijaan tuo ainakin minulle ensimmäiseksi mieleen vampyyrien karkottamisen. Niin nohevasti Airi osoittelee lukijaa isokokoisella ristillä.
Ai niin, ja onhan tarinassa Airin ja Cainin välinen ihastus-ja-menneisyyden-taakka -kuviokin. Mutta se ei ole kovin kiinnostava.
KIITOS muuten Cillalle, joka Twitterissä vinkkasi Finlandian saamelaisteemasta. Ilman sitä houkutusta olisin luultavasti jättänyt Finlandian kakkososan lukematta.
PS. Korjattu jälkikäteen: Saamelainen oli tietenkin Tuure, ei Cain niin kuin ensin väitin.
Futoi yatsu 