Reppu ja reissutytöt

Siro: Encouragement of Climb

Siro: Encouragement of Climb

YAMA no susume on herttainen mangasarja, joka opettaa nuorille vaelluksen ja vuorikiipeilyn alkeita. Itse asiassa oikein hyödyllinen teos, jonka pohjalta on myös juuri tehty pienimuotoinen anime.

Yama no susume (Encouragement of Climb, ”Neuvoja/rohkaisua vuorikiipeilyyn”) on tekijänsä nimimerkki Siron ensimmäinen mangasarja, ja se näkyy. Manga jää roikkumaan jonnekin söpön koulutyttökomedian ja vuorikiipeilyn perusteiden opaskirjan välimaastoon.

Ei manga missään nimessä huono ole. Lukiessa tuntuu kuitenkin koko ajan siltä, että sekä aineksista että tekijältä voisi irrota paljon enemmänkin. Siro (joissakin lähteissä Shiro) taitaa olla taiteilija, jonka tulevaisuutta kannattaa seurata.

Yama no susume on leppoisa ja hauska lukea. Siitä voi oppia kaikenlaista hyödyllistä vaikkapa retkimuonasta tai telttojen materiaaleista.

Kovin kummoiselle hahmojen tai juonten kehittelylle ei lyhyissä luvuissa ole tilaa. Juonen kokonaisuus on sentään kohtuullisesti hallinnassa. Ja tärkeintähän kai kuitenkin on, että lukijalla on kivaa?

Mangasarja on Japanissa ilmestynyt Comic Earth Star -lehdessä syksystä 2011 alkaen. Siitä on tähän mennessä koottu kaksi pokkaria, joista ensimmäinen on julkaistu myös englanniksi JManga.comissa.

Mangan pohjalta tehty 12-osainen televisioanimaatio on juuri päättymässä. Sen voi katsoa englanninkielisin tekstein Crunchyrollissa.

Siro: Encouragement of Climb

Mangassa on paljon hyviä neuvoja.

TARINAN päähenkilöt ovat kaksi lukion ensimmäisellä luokalla olevaa tyttöä, Aoi ja Hinata. He eivät ole tavanneet vuosiin, mutta pikkutyttöinä Hinatan isä vei heidät vuorenhuipulle katsomaan upeata auringonnousua. Silloin tytöt lupasivat palaavansa vuorelle joskus kahdestaan.

Hinata on kaikki vuodet ollut innoissaan kiipeilyajatuksesta. Sen sijaan Aoi on unohtanut koko asian, ja lisäksi hän nykyisin pelkää korkeita paikkoja. Hinata kuitenkin raahaa Aoin puoliväkisin vaelluksen ja kiipeilyn maailmaan.

Vähitellen Aoikin alkaa innostua. Samalla sulkeutunut ja epäsosiaalinen tyttö huomaa saavansa uusia ystäviä.

Tyttöjä toppuuttelemassa on alkuun Hinatan isä, joka opastaa ensimmäiset keskeiset asiat kiipeilyyn varustautumisesta. Neuvoja antaa myös retkeilyvarusteiden kauppias. Mangan edetessä käydään läpi niin oikeanlaisen päivärepun valinta, makuupussien laatuerot kuin spriikeittimen toimintakin.

Kun tutustutaan aluksi Japanin helpoimpiin ja eniten turisteja vetäviin vuoristoreitteihin, lukijakin alkaa kuin huomaamattaan haaveilla vaellusmatkasta Japaniin.

Tarinan jatkokin on aika ilmeinen. Vähitellen tytöt kasvavat. Jos manga etenee ensimmäisessä osassa piirrettyä latua, tytöt perehtyvät yhä uusiin varusteisiin ja siirtyvät luku luvulta vaativammille vuorille.

Siro: Encouragement of Climb

Vuoristomaisemat eivät juuri erotu mangassa edukseen.

Siro: Encouragement of Climb (8-bit)

Mutta parantamisen varaa on animeversiossakin.

MANGAAN perustuvan animesarjan jaksot ovat vain runsaan kolmen minuutin mittaisia. Jos mangasarjan noin 15-sivuisissa luvuissa ehtii tapahtua aika vähän, vielä vähemmän ehtii kolmessa minuutissa.

Anime kuitenkin seuraa mangaa hyvin uskollisesti. Ilokseen noita aika niukoin elkein animoituja pikku pätkiä katsoo.

Vuoristomaisemat eivät ole järin edukseen Siron mustavalkoisessa piirrosjäljessä. Animen täysissä väreissä ne pärjäävät sentään hieman paremmin, mutta kyllä vuoristoista saisi aikaan vielä hyvin paljon enemmänkin.

Vertailukohdaksi voi tutustua vaikkapa Jiro Taniguchin vuoristomaisemiin. Ne ovat upeimmillaan Taniguchin mangasarjassa The Summit of the Gods (Kamigami no itadaki), jonka Fanfare-Ponent Mon on julkaissut englanniksi.

Siinä missä Yama no susume on pullollaan ujostelua ja tyttöenergiaa, The Summit of the Gods tihkuu testosteronia ja äijäenergiaa. Mutta teoksia vertaillessa täytyy muistaa, että Taniguchi on vanha konkari, mutta Siro on vasta uransa alussa.

This entry was posted in anime, komediamanga, opetusmanga, slice-of-life and tagged . Bookmark the permalink.

2 vastausta artikkeliin: Reppu ja reissutytöt

  1. finnleo sanoo:

    ”Siro (joissakin lähteissä Shiro) taitaa olla taiteilija, jonka tulevaisuutta kannattaa seurata.”

    hmm, sinänsä hassua kun ensimmäistä kertaa, tekijän nimi sai kaivelemaan mielen perukoilta jotain, ja kirjahyllyn perältä vastaus lopulta löytyi.

    Siro, eli doujin-nimimerkiltään White paper ei varsinaisesti mikään uusi tapaus ole, Hän on vain enemmän tunnettu omakustannepuolelta illustraattorina, lähinnä tietty omista pienoiskirjasistaan, joita itsellä on näemmä kolme siunaantunut fyysisessä muodossa, mutta hän on esimerkiksi myös omakustannemusiikkilevyjen kansia tehnyt.

    Omakustanteet on tietty omakustanteita.

    Toisaalta sen kyllä tuon Yama no susumen jmanga-previkan perusteella huomaa, että taiteilija on enemmän tottunut tekemään värillisiä kuvaillustraatioita, kuin sarjamangaa. Kuitenkin perus piirrostyyli on kestänyt väripesun mukavasti.

    Silti jotenkin innostavaa kuulla, kun pitempään enemmän tai vähemmän huvikseen puurtanut saa kokonaisen pokkarin aikaiseksi.

    • Futoi yatsu sanoo:

      Kiintoisaa!
      Tuo selittää ainakin sitä, miksi Yama no susume tuntui aika kypsältä tekijän ”ensimmäiseksi” mangaksi.
      Ja yksi nimi lisää muistuttamaan, että doujin-puolelta on reittejä valtavirtaan. Lieneekö se sitten hyvästä vai pahasta.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s