Kuoleman saari

Junya Inoue: Btooom!

Junya Inoue: Btooom!

BTOOOM! on jälleen yksi mangasarja, jossa peli muuttuu todellisuudeksi. Vauhdikas ja selväpiirteisiin henkilöihin luottava sarja on lajityypissään varsin onnistunut. Raa’an väkivallan vuoksi sitä suositellaan vain aikuisille lukijoille.

Junya Inouen mangan Btooom! (ブトゥーム! Butuumu!) idea on käytännöllisesti katsoen sama kuin Yoshiki Tonogain vastikään Punaisen jättiläisen suomenkielisenä julkaisuna alkaneen Doubtin. Joku kieroutunut taho on pakottanut joukon ihmisiä tilanteeseen, jossa he joutuvat pelaamaan tietokonepelin kaltaista peliä tosimaailmassa.

Doubtissa joukko nuoria ainakin yrittää tehdä yhteistyötä paetakseen suljetusta sairaalamaisesta kompleksista ja selvittääkseen keskuudessaan piileskelevän tappajan henkilöllisyyden. Btooomissa pienelle saarelle tuodut ihmiset joutuvat taistelemaan pommein toisiaan vastaan, sillä vain joka kahdeksannelle on luvattu pääsy pois.

Pelin esittäminen fiktiossa on hyvin usein pelkästään tylsää. Tässä kuitenkin on koossa ainekset hyvin viihdyttävään mutta myös hyvin väkivaltaiseen seikkailuun, jossa oletan ihmisten välisten suhteiden nousevan pian keskiöön. Tylsyydestä ei ole puhettakaan.

Yen Press julkaisi helmikuussa Btooomin ensimmäisen pokkarin englanniksi. Japanissa Btooom! on ilmestynyt Shinchoshan nuorten miesten Comic Bunch -lehdissä vuodesta 2009; ensin viikottaisessa julkaisussa, sitten kuukausittaisessa.

Btoomista on Japanissa tähän mennessä koottu kymmenen pokkaria, ja sarja jatkuu edelleen. Viime syksynä Japanissa pyöri mangan pohjalta tehty televisiosarja. Tuota animea en ole nähnyt, joten en pysty vertailemaan sitä mangaan.

Junya Inoue: Btooom!

Peli alkaa puussa roikkuen, muisti kadonneena.

PARIKYMPPINEN Ryouta Sakamoto pelaa huoneessaan tietokonepelejä. Kontakti toisiin pelaajiin on paljon todellisempi kuin ympäröivään fyysiseen maailmaan. Hän riitelee vanhan äitinsä kanssa, koska äiti yrittää pakottaa häntä töihin. Ryouta ei kaupan hanttihommaa huoli, vaan hän haaveilee työstä tietokonepelien kehittäjänä.

Ulkomaailmassa Ryouta on työtön luuseri, mutta verkkopelissä nimeltä Btooom! hän on Japanin paras. Hän aikoo juuri ottaa vastaan haasteen muun maailman mestareilta, mutta äiti pakottaa hänet pistäytymään kaupassa. Ja silloin maailma ympärillä vaihtuu.

Herätessään Ryouta roikkuu laskuvarjosta trooppisen viidakon puussa. Hän onnistuu joten kuten kiemurtelemaan alas ja alkaa pelokkaana tutkia ympäristöään. Laukusta löytyy pullo vihreää teetä, vähän ruokaa ja kahdeksan ajastimella toimivaa pommia. Kämmenselkään on upotettu outo lasinpala jota ei saa pois.

Hetkeä myöhemmin Ryouta törmää toiseen saarella olevaan mieheen. Ryoutan hämmennykseksi mies vastaa avunpyyntöön yrittämällä tappaa Ryoutan omilla pommeillaan. Jollain keinolla takaa-ajaja löytää Ryoutan vaikka hän kuinka piiloutuisi. Lopulta Ryoutalla ei ole vaihtoehtoja; viekkauden ja ajastetun pommin avulla hän surmaa miehen.

Toisiin saarelaisiin törmäillessä karmea tilanne vähitellen valkenee Ryoutalle: Trooppiselle saarelle on pakotettu kolmisenkymmentä ihmistä, joista kullekin on annettu kahdeksan pommia. Eri ihmisten pommit toimivat eri tavoin, ja niillä taisteleminen vaatii erilaisia taktiikoita.

Ihmisten odotetaan tappavan toisiaan ja keräävän toistensa pommit talteen. Saarelle tiputetaan lentokoneesta ruokaa ja vettä, ja niistäkin ”pelaajat” joutuvat kilpailemaan keskenään.

Kun uhri kuolee, hänen kämmenselässään oleva lasinpala eli toisten pelaajien sijainteja paljastava tutka irtoaa. Keräämällä seitsemän uhria ja seitsemän tutkaa pääsee pois saarelta. Niin ainakin on tulomatkalla luvattu.

Junya Inoue: Btooom!

Ryouta Sakamoto huomaa joutuneensa todellisuudeksi muuttuneeseen tietokonepeliin.

MIELIPUOLISESSA pelissä pelaajien on joko tapettava toisiaan tai liittouduttava; melko varmasti kumpaakin. On vain löydettävä oikeat liittolaiset.

Vaikka saarelle joutuneet ihmiset ovat hyvin erilaisia, kaikki ovat Btooom-verkkopelin pelaajia. Epäilykset heräävät, että Btooomia valmistavalla Tyrannos-yhtiöllä on näppinsä välissä.

Btooom-mangan ehkä suurin vahvuus on pelaajiksi joutuneiden ihmisten hahmosuunnittelu. Ryoutan ensimmäinen vastustaja on lähes mielipuoli pillereitä napsiva nuorukainen, jonka luonteeseen tappopeli istuu kuin lapanen käteen. Hänellä ei ole vähäisintäkään moraalista epäilystä.

Toisena vastaan tulee viisikymppinen osakalainen liikemies Kiyoshi Taira, jonka Ryouta yllättää tarpeiltaan keskeltä viidakkoa. Vaikka Kiyoshi näyttää nysveröltä jolla ei ole munaa mihinkään, hän osoittautuu pian varsin älykkääksi pelaajaksi.

Ryouta itse on tietokonepelissä suuri kunkku. Mutta kun peli muuttuu todellisuudeksi, päättäväisyys horjuu nopeasti: onko hänestä tappamaan ihmisiä? Ensimmäisessä pokkarissa esitellään vielä neljäs pelaaja, nuori tyttö josta ei kerrota juuri mitään.

Myös Ryoutan arkielämän puolella äiti on hyvin realistisesti kuvattu lapsestaan huolestunut ikääntyvä nainen. Toistaiseksi epäonnistuneimmalta vaikuttaa Tittelitomin näköinen hullu ”pelinjohtaja”.

Junya Inoue on myös loistava visualisti. Saaren maisemat vuorineen, merineen, viidakoineen ja eläimineen ovat suorastaan läkähdyttävän kauniita. Taistelu- ja pakokohtaukset ovat vauhdikkaita ja räjähdykset näyttäviä. Erityisen taitava Inoue on näyttämään ilmeillä ihmisten luonteita ja ajatuksia.

Jos jotain kielteistä pitää sanoa, niin väkivaltaa ja kuolemaa ei ehkä olisi tarpeen esittää näin yksityiskohtaisesti. Kyllä aikuisyleisö sen tajuaa vähemmälläkin, ja lapset eivät toivottavasti tähän mangaan koske.

This entry was posted in seinen and tagged . Bookmark the permalink.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s