Puheenjohtajan kissaterapia

Kazuko Furumiya: Puheenjohtaja ja kissanpentu

Kazuko Furumiya: Puheenjohtaja ja kissanpentu

KISSANPENTU onnistuu pehmittämään lukion oppilaskunnan äärimmäisen asiallisen puheenjohtajan. Ennen pitkää nuorukainen alkaa jopa hymyillä.

Sangatsu manga on juuri julkaissut suomeksi Kazuko Furumiyan yksiosaisen mangan Puheejohtaja ja kissanpentu (Kaichou san Chi no koneko, 2010). Pokkari sisältää kolme tarinaa puheenjohtajasta ja hänen kissanpennustaan. Neljäntenä on täysin erillinen manganovelli Koulupukuprinssi (Gakuran ouji).

Tarkkaan ottaen vain Koulupukuprinssi ja ensimmäinen kissatarina ova Furumiyan täysin omia. Muissa tarinoissa hänellä on ollut kumpaneinaan käsikirjoittaja Touko Fujitani ja kuvakäsikirjoitusten laatijat Natsu Naruto ja Natsuki Furukawa. Alun perin tarinat ovat ilmestyneet Hakusenshan Hana to yume -lehdessä.

Kazuko Furumiaya on tehnyt romanttista komediaa ja kevyttä kauhufantasiaa vuodesta 2003 alkaen. Hänen tunnetuin työnsä on varmaan kaksiosainen koominen ja romanttinen vampyyritarina Bloody Kiss (Buraddi KISS, 2004-2005), jonka edesmennyt TokyoPop julkaisi englanniksi vuonna 2009.

Kazuko Furumiya: Puheenjohtaja ja kissanpentu

Reiichiroon äiti on perin tyypillinen shoujo-äiti.

LUKION oppilaskunnan puheenjohtajan Reiichiroo Hayamin perhe on aivan tyypillinen shoujomangan perhe. Eli siis poika asuu käytännössä yksin.

Reiichiroo on hyvin asiallinen nuori mies, joka ei turhia tunteile. Kun hänelle ehdotetaan kissakahvilaa lukion kulttuuripäivän tapahtumaksi, hänen ensimmäinen ajatuksensa on, kuka vastaa jos kissa tartuttaa tauteja asiakkaisiin. Ei siis tule kuuloonkaan.

Sitten perheensä jo vuosia sitten työn takia jättänyt äiti pistäytyy käymään kotona. Hän lehahtaa kuitenkin taas tiehensä heti jätettyään Reiichiroon hoitoon juuri hankkimansa kissanpennun. Ei isäkään näytä paljon parempaan pystyvän. Hän ei näyttäydy lankaan koko mangassa. Vaikka hän periaatteessa asuu poikansa kanssa, hän on kuulemma sanonut ”viipyvänsä jonkin aikaa työmatkalla”.

Nuori mies on täysin hukassa joutuessaan yhtäkkiä alaikäisen kissanpennun yksinhuoltajaksi. Onneksi hän saa apua oppilaskunnan hallitukseen kuuluvalta tytöltä Kotoko Shiraishilta, jota Reiichiroo on tähän asti kurmuuttanut milloin milläkin syyllä. Tytön on hankala ymmärtää Reiichiroon kaksoisroolia ankarana puheenjohtaana ja lempeänä kissanhuoltajana.

Reiichiroo on niin nolo, että hän ei edes kehtaa myöntää kissan oikean nimen olevan Ruusunen. Hän valehtelee nimeksi Kurri.

Kazuko Furumiya: Puheenjohtaja ja kissanpentu

Reiichiroo pehmenee kissanpennun huoltajana.

VÄHÄN tulee sellainen olo, että julkaisuyhtiö on halunnut hillitä ja normalisoida Kazuko Furumiyan tarinaa antamalla sille erilliset käsikirjoittajat. Furumiyan täysin oma ensimmäinen luku on irtonaista, hauskaa ja pöhköäkin tarinaa puheenjohtaja Reiichiroon pehmenemisestä kissanpojan käsittelyssä.

Seuraavassa Fujitanin käsikirjoittamassa luvussa valutaan kohti täysin tavanomaista romanttista koulukomediaa. Ensin Reiichiroon ja Kotokon rakkauden tielle raahataan Kotokon pöljä isoveli. Ja ainesten käydessä yhä niukemmiksi kolmannessa luvussa nuorenparin elämään sekaantuu Ranskasta palannut entinen poikaystävä.

Kissaparka joutuu sivurooliin. Ainakin minä olisin ollut paljon kiinnostuneempi kissan toilailuista kuin lukiolaisten lemmestä.

Kissanhoitotietämyksen toivossa tätä mangaa ei kannata lukea. Kissanpentu luovutetaan mangassa aivan liian pienenä. Mangan kissantuntija Kotoko kertoo ohimennen, että normaalisti pienet kissanpennut oppivat sisäsiisteyden sisaruksiltaan. Kissan perushoitovälineet kyllä osuvat kohdalleen, mutta eläinlääkärin rooli korostuu minusta liikaa.

Tarinassa on muuten hauska esimerkki japanilaisen moraaliajattelun kulusta. Tyttöjen lyhyitä hameita esitellään ihan auliisti, vaikka pokkarin parissa märkä-paita-kuvassa onkin poika. Mutta sohvalle kipsautettu kissanpennun kakka on pitänyt sensuroida peittämällä se ruudutuksella.

This entry was posted in eläinmanga, komediamanga, shoujo and tagged . Bookmark the permalink.

Yksi vastaus artikkeliin: Puheenjohtajan kissaterapia

  1. Antti Valkama sanoo:

    Oikeastaan se sensuuri taitaa olla lähinnä esteettisistä syistä – vain huumorisarjoissa sopii näyttää ulosteita suoraan. (Ja joissakin ”tosi rajuissa” isojen poikien sarjoissa,) Osin sensuuri on myös ihan tarinan sisäinen juttu, siinäkin esteettisistä syistä. Joskus näkee jopa tarinan sisällä kommentoitavan sensuuripalkkeja tai vastaavia.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s