Koiranpentu ja piippu

 

Yuma Ando & Yuki Sato: Etsiväkoira Sherdock

ETSIVÄKOIRA Sherdock ei ole mikään huippumanga muutenkaan, mutta jo alkuun se asettaa lukijalle ison haasteen: On päästävä yli totaalisen typerästä perusideasta.

Sir Arthur Conan Doylen (1859-1930) klassinen mestarietsivä Sherlock Holmes on muodissa. Siitä on viime vuosina tehty useita uusia televisiosarjoja ja sarjakuvaversioita. Tuotosten laadulla ei muutenkaan voi suuremmin kehua, mutta valitettavasti Yuma Andon ja Yuki Saton mangaversio on tässäkin joukossa heikointa antia.

Moni varmaan muistelee myös lämmöllä espanjalaisen BRB:n ja japanilaisena Nippon animationin yhteistyönä vuonna 1981 valmistunutta animaatiosarjaa Kolme muskettikoiraa (D’Artacan y los tres mosqueperros / Wanwan sanjushi). Pari vuotta myöhemmin samojen yhtiöiden yhteistyönä syntyi Matka maailman ympäri 80 päivässä (La vuelta al mundo de Willy Fog / Anime 80-ka sekai isshu), jonka eläinhahmot tulivat minullekin perin tutuiksi lasten kiinnostuksen myötä.

Pelkän ensimmäisen osan saattaa tietenkin erehtyä pahasti mistä tahansa mangasta. Mutta ei Etsiväkoira Sherdockista taida olla näidenkään eläintarinoiden tassunjälkien seuraajaksi.

Yuma Andon käsikirjoittama ja Yuki Saton kuvittama Etsiväkoira Sherdock (Tanteiken Sherdock) ilmestyi Japanissa Kodanshan Shounen-viikkolehdessä vuosina 2011-2012. Siitä koottiin seitsemän pokkaria, joista ensimmäinen on nyt ilmestynyt suomeksi Sangatsu Mangan julkaisuna. Mangan on suomentanut Suvi Mäkelä.

Sherlock Holmes on syntynyt uudelleen koiranpentuna.

SANGATSUN suomenkielisessä julkaisussa minulla ei ole mitään valittamista. Suomennos on ihan hyvä, vaikka kieli on paikoitellen jäykkää. Painojälkikin on kunnollista, vaikka värisivut onkin ymmärrettävistä kustannussyistä painettu mustavalkoisina. Neljän euron tarjoushinta suorastaan hivelee lompakkoa.

Oma kysymyksensä on sitten se, olisiko tätä mangaa kannattanut kääntää ollenkaan. Ongelmat ovat alkuteoksessa.

Mangan ongelmat alkavat jo sen nimestä. Monellekohan englantia äidinkielenäänkään puhuvalle sana ”Sherdock” tuo mieleen koiran? ”Sherdog” vielä menettelisi, mutta se taas kadottaisi yhteytensä Sherlock Holmesiin. Silloin kun sanaleikkiä ei luontevasti synny, sitä ei ehkä kannattaisi väkisinkään vääntää.

Myös mangan kohderyhmä on jotenkin hukassa. Etsivätarina verisine murhineen tuottaa ikärajasuositukseksi K12, mikä sekin voi olla matalanlainen. Sen sijaan tarinan toinen runko pikkupojan ja söpön koiranpennun kaveruudesta on käy minkäikäisille tahansa.

Kaikkein pöhköin on mangan kantava idea. Mestarietsivä Sherlock Holmes on syntynyt uudelleen koiranpennuksi. Nuori Takeru ottaa koiran hoiviinsa koiratarhasta. Ja kun koiranpentu saa suuhunsa Takerun kotiin jostain syystä päätyneen tohtori Watsonin piipun, koira ja poika alkavat kommunikoida telepaattisesti. Koira saa nimekseen Sherdock, vaikka se joka käänteessä itse korjaakin sen Sherlockiksi.

Koira huolehtii päättelystä, poika hoitaa Watsonin roolin.

KOIRA ja poika alkavat ratkoa yhdessä rikospähkinöitä, vähän samaan tapaan kuin pikkupojaksi muuttunut lukiolainen Gosho Aoyaman mangassa Salapoliisi Conan. Takerusta tulee Watson, joka joutuu välittämään Sherlock Holmesin hienoja päättelyitä muille ihmisille. Telepaattinen yhteys toimii vain Sherdockin ja Takerun välillä, muille Sherdock on typerä rakki.

Ensimmäinen harjoitelma on itse asiassa kohtalaisen onnistunut. Takeru ja Sherdock joutuvat todistamaan kolaria, jossa syytön osapuoli on ihmeen innokas sopimaan syyllisen kanssa. Sherdockin terävä järki paljastaa pian, että kolarin uhri yrittää peitellä isompaa rikosta.

Ensimmäisessä varsinaisessa rikospähkinässä sitten lähdetään kolisten alamäkeen. Tutkittavana on toista poikaa julmasti kiusanneen lukiolaispojan itsemurha, joka ei ehkä olekaan itsemurha.

Tässä punotaan niin täydellisen epäuskottava peittelyiden, paljastusten, alibien ja alibien murtamisten jatkuvasti muuttuva ketju, että Arthur Conan Doyle varmaan kääntyilee haudassaan.

Ensimmäisen pokkarin perusteella sarja ei ole lähelläkään tasoa, joka tekisi Sherlock Holmesin nimen lainaamisesta hyväksyttävää. Toivottavasti älynystyröitä käytetään jatkossa hieman enemmän.