Melkein amerikkalainen yksisarvinen

Osamu Tezuka: Unico

Osamu Tezuka: Unico

UNICO on poikkeuksellinen manga. Osamu Tezuka teki pienen yksisarvisen seikkailuja läntisiä markkinoita ajatellen. Nyt yli kolme vuosikymmentä myöhemmin teos on viimein julkaistu englanniksi.

Unico (Yuniko, 1976-1979) on yksi niistä kolmesta Osamu Tezukan mangasta, jotka Digital Manga Publishing julkaisee tänä keväänä englanniksi Kickstarter-joukkorahoituksen turvin. Kaksi muuta ovat Triton of the Sea (Umi no Toriton, 1969-1971) ja Atomcat (Atomu kyatto, 1986-1987). DMP aloitti joukkorahoituksen käytön viime vuonna Tezukan Barbaran (Barubora, 1973-1974) käännöksellä.

Unico on poikkeuksellinen manga ainakin kahdessa suhteessa. Ensinnäkin, toisin kuin lähes kaikki muu manga, se on tehty alun perin länsimaiseen lukusuuntaan vasemmalta oikealle. Toiseksi, se on kokonaan värillinen. Tosin Japanissa useimmat Unicon uusintapainokset ovat olleet mustavalkoisia, mutta DMP:n englanninkielisessä julkaisussa manga esittäytyy täydessä väriloistossaan.

Tezuka alkoi suunnitella Unicoa matkallaan Los Angelesissa syyskuussa 1976. Mangan mestari luonnosteli sarjan ensimmäisiä kuvia Yhdysvaltojen maaperällä ja lennolla kotiin Japaniin. Unicon seikkailut ilmestyivät Japanissa Ririka-lastenlehdessä marraskuusta 1976 maaliskuuhun 1979.

Kaikin puolin on selvää, että Tezuka ajatteli tekevänsä mangaa, joka päätyisi länsimaisille sarjakuvamarkkinoille. Siitä kertovat niin lukusuunta ja värillisyys kuin eurooppalaisen ja amerikkalaiseen tarinaperinteeseen pohjautuva aihevalintakin. Myös monet hahmot ovat Disney-mäisempiä kuin juuri missään Tezukan mangassa, lukuun ottamatta Walt Disneyn tuotantoon suoraan perustuvia Bambia ja Pinocchiota.

Toisin kuitenkin kävi. Unicoon perustuva animaatioelokuvien sarja levisi kyllä myös Yhdysvaltoihin ja sai oman fanikuntansa. Ehkä aika ei kuitenkaan ollut kypsä Tezukan sarjakuvakerronnalle. Manga käännettiin englanniksi ensimmäisen kerran vasta nyt.

Osamu Tezuka: Unico

Winsor McCayn dinosaurus Gertie näyttää Tezukan piirtämänä lohikäärmeeltä.

UNICO on tarina rakkaudesta. Unico on pieni yksisarvisen varsa, joka pystyy miten mahtaviin taikoihin tahansa – niiden puolesta jotka rakastavat sitä. Hänen kohtalonaan on kuitenkin auttaa muita löytämään rakkautensa ja itse kiertää kodittomana ympäri maailmaa.

Unico on kuvankauniin Psychen lemmikki, ja Psyche on hyvin onnellinen taianomaisen yksisarvisensa kanssa. Kateellinen jumalatar Venus haluaa tuhota Psychen onnen. Hän määrää Länsituulen kuljettamaan Unicon kauas ajan ja etäisyyden muurien taakse, kotinsa ja muistinsa menettäneenä.

Kaikkialla Unico löytää tai tuottaa ympärilleen rakkautta, hyvinkin kovien kohtaloiden läpi. Hän seikkailee muun muassa intiaanien mailla, Jumalten vuorella, tsaarinajan Venäjällä ja muinaisessa Egyptissä. Kertomukset ovat Tezukan omia, mutta kaikissa on piirteitä länsimaisista tarinoista, Tuhkimosta Pocahontasiin ja Kesäyön unelmasta kreikkalaiseen ja roomalaiseen tarustoon.

Prinsessat ja prinssit löytävät toisensa, Oberon lepyttää Titanian, maailman rumin kuningas saa komeat kasvonsa takaisin ja kuolemaantuomittu pelastuu viime sekunnilla. Aina kun tarina on päättymässä onnellisesti, Venuksen pakottama Länsituuli sieppaa Unicon ja vie hänet uuteen ankeaan alkuun. Tosin Unicon hyvyys saa tuulenkin välillä pettämään emäntäänsä ja armahtamaan Unicoa.

Vastikään ensimmäisenä Osamu Tezukan teoksena suomeksi saatu 1950-luvun alun manga Viidakon valtias (Janguru taitei) on tarinana hyvin hajanainen. Sen sijaan 1970-luvulla syntynyt Unico on harjaantuneen mangataiteilijan kypsää ja jäntevää työtä, jossa juonet pysyvät hyvin kasassa.

Viidakon valtiaan suomennosta voi pitää pääosin kulttuuritekona, jolla saatiin tarjolle sarjakuvan historialle merkittävä teos. Sen sijaan Unico kantaa täysin omilla sarjakuvallisilla ja sisällöllisillä ansioillaan, aivan historiasta riippumatta.

Osamu Tezuka: Unico

Unico kohtaa pienen intiaanipojan, joka kovasti muistuttaa Disneyn Pikku Hiawathaa.

UNICO kuuluu niihin teoksiin, joihin Tezuka ripotteli viittauksia länsimaiseen populaarikulttuurin. Kuutamossa yhdistyvät roomalainen jumalatar Diana ja Paul Ankan samanniminen laulu. Amerikkalaisia elokuvia mainitaan useita: Superman, Kolmannen asteen yhteys, Tähtien sota. Unicon yksisarvisten maassa on hedelmähyytelövuori, joka on aivan ilmetty Kolmannen asteen yhteyden kohtaamispaikka.

Pikku Nemon uniseikkailuista tunnettu amerikkalainen sarjakuvataiteilija Winsor McCay (1867-1934) on saanut Unicon tarinaan oman dinosauruksensa nimeltä Gertie. McCayn teki 12-minuuttisen animaation Gertie-dinosauruksesta vuonna 1914. Unicossa Gertie diskataan kreikkalaisten lemmikkikisasta, koska se aivaistaessaan syöksee tulta ja kärventää kisayleisön.

Unicon intiaanipoika Tipi muistuttaa lähes erehdyttävästi Walt Disneyn Pikku Hiawathaa, joka esiintyi ensi kerran Silly Symphonies -sarjan animaatiossa vuonna 1937. Suomessa Pikku Hiawatha tietenkin tunnetaan Aku Ankka -lehden vakiovierailijana.

Saa japanilainenkin populaarikulttuuri osansa. Nuori sfinksi Piro paljastaa lukevansa mangaa ja animelaulukirjoja. Musiikin puolelta japanilaistyttöjen 1970-luvun suosikkiduo Mii ja Kei eli Pink Lady mainitaan useaan kertaan. Törmätään myös dekkarikirjailija Rampo Edogawan hahmoihin ja Tezukalle läheiseen Takarazuka-teatteriin.

Vaikuttaa ihan siltä, että Tezuka halusi palkita pikku fanipalvelullaan niitä nuoria lukijoita, joilla oli laaja yleissivistys.

Totta kai tilaa on myös Tezukan vakiojekuille. Taiteilija itse näyttäytyy Unicossa kerran. Pitkänenäinen Spider-ukko piipahtaa ainakin neljä kertaa, yhdellä kerralla kokonaisena laumana. Hyoutan-tsugikin on mukana, tosin hyvin piilotettuna.

Osamu Tezuka: Unico

Venuksen kateus ajaa onnea tuottavan yksisarvisen aina uusiin karuihin paikkoihin.

TEZUKAN tekemän ruudutusratkaisun vuoksi Unico on vaikea tai mahdoton tehdä liimasidonnalla. Mangan sivuilla ei ole lainkaan marginaaleja, vaan kuva-ala jatkuu aivan sivun reunaan asti ikään kuin ”seuraavina ruutuina”.

Niinpä DMP:n julkaisussa on käynyt niin, että kirjan selkä on liian kireä; sinne jää piiloon osia kuvista ja jopa tekstin pätkiä.

Lukijana huomasin koko ajan kamppailevani kahden vaihtoehdon välillä. Pakottaako sivut täysin auki ja samalla rikkoa selkä, vai jättääkö osa Tezukan taiteesta suosiolla näkemättä. Unico olisi liimasidonnan sijasta vaatinut perinteisen sidonnan langalla ja täysin avautuvat sivut.

DMP:n julkaisun plussapuolena mainittakoon, että mangan alkuperäiset värit toistuvat loistavasti – hieman himmeinä, juuri niin kuin niiden kuuluu ollakin. Painojälki on pääasiassa erittäin hyvää, mutta joillakin sivuilla värien kohdistus heittää.

Huolimattomuudesta tuotannossa kielii se, että huomasin joitakin väärään puhekuplaan joutuneita tekstejä. Lisäksi minulle tulleessa kappaleessa kansien pintakalvo oli rikki.

PS.

Olen esitellyt Unicon kerran ennenkin. Katsoin sen kuitenkin uuden esittelyn arvoiseksi nyt kun se on ensi kertaa saatavilla myös englanniksi.

This entry was posted in kodomo, länsimainen sarjakuva, mangan historia, Osamu Tezuka, scifi ja fantasia, shoujo and tagged , . Bookmark the permalink.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s