Haikutusta 5 – saa nauraa

Veli Holopainen

TÄSSÄ taas pitkästä aikaa pieni erä itse kyhättyjä haikun tapaisia.

Talvella haikuja ei jostain syystä näytä syntyvän, mutta kevään tullessa aivotkin ilmeisesti lämpenevät. Edellinen satsi omia haikujani on julkaistu täällä.

Kevätaurinko
pölyn läpi, yhtäkkiä
ikävä äitiä

Veli Holopainen

Lounaistuulessa
kevääni ensimmäinen
lokin kirkaisu

Pitsipöksyt
liehuvat ahavassa –
naapurin onni

Veli Holopainen

Kalpea aavistus
ruskosta heijastuu
pimeän puolelle

Puijonkadulla
kolme miestä kallellaan
etelää kohti

Puolenyön jälkeen
ovisummeriin nojaa
rakastunut hölmö

Veli Holopainen

Herätessäni
aurinko osuu silmiin –
tämäkö Suomi?

Serpentiinit
vaeltavat tuulessa
tyhjää katua

Varpunen nokkii
jäätelön jäännöksiä
kuin Edith Piaf

Veli Holopainen

Teeren elkein
mustavaris liehakoi
neitoa ojassa

Painavin vatsoin
varis palaa pesälle
kirkon kupoliin

This entry was posted in Japanin kirjallisuus, off topic, omat tuotokset. Bookmark the permalink.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s