MANGAN valmistusprosessi ei paljoakaan eroa vaikkapa herätyskelloja valmistavasta tehtaasta, Haruki Murakamin romaanihahmo Komatsu arvelee.
Komatsu on tarmokas ja juonikas kirjankustantamon agentti yli 1300-sivuisessa romaanijärkäleessä 1Q84. Se taas on Japanin maineikkaimpiin kuuluvan kirjailijan vuosina 2009-2010 julkaisema teos, jota mainitaan jopa hänen pääteoksekseen. Se liikkuu Murakamille ominaiseen tapaan todellisuuden ja fantasian sumeassa rajamaastossa.
”Työnjako, siinä se systeemi. Massatuotanto olisi mahdotonta millään muulla tavalla.”
Suurin osa viikkkolehtien mangasta on Komatsun mielestä oikeastaan joukkovoiman tulosta. Kustantajan henkilökunta heittelee ideoita ilmaan ja kehittelee tarinaa. Taiteilija tekee yksinkertaiset viivapiirrokset, ja avustajat lisäävät yksityiskohdat ja värit.
Samanlaista tapahtuu myös kirjallisuuden maailmassa. Esimerkiksi rakkausromaaneissa. Useimmissa tapauksissa kustantaja palkkaa kirjailijoita, jotka keksivät tarinoita kustantajan säätelemien ohjeiden puitteissa.
Siinä pari sanaa mangasta. Palaan Haruki Murakamin hurjaan tarinaan sitten kun saan sen kokonaan luetuksi. Siihen voi kyllä kuukausi tai pari vierähtää – olen menossa vasta sivulla 166.
Alun perin 1Q84 ilmestyi Japanissa kolmiosaisena. Minä luen yhteen ”pokkariin” mahdutettua englanninkielistä käännöstä, jonka ovat tehneet Jay Rubin ja Philip Gabriel. Teoksen kaksi ensimmäistä osaa ovat vastikään ilmestyneet myös suomeksi Tammen Keltaisessa kirjastossa Aleksi Milonoffin kääntäminä.