COM, Hitomi Amamiya & al: Romeo x Julia
WILLIAM Shakespearen kuuluisaan näytelmään hyvin väljästi perustuva anime Romeo x Juliet oli aikanaan aika onnistunut. Mitähän iloa oli muokata siitä liian tiukkaan lytätty manga?
Jos Shakespearen näytelmää ei lasketa, Romeo x Julian tapauksessa alkuteos on vuonna 2007 Japanissa esitetty Gonzo- ja Sky Perfect Well Think -studioiden 24-jaksoinen televisioanimaatio. Se oli tuolloin yksi vuoden onnistuneimmista animesarjoista. Sarja on julkaistu myös englanniksi, sekä dvd:nä että striimattuna. Samaa vuosikertaa ovat esimerkiksi Moyashimon, Terra e, Lucky Star, Sayonara Zetsubou sensei ja Nodame Cantabile.
Niin kuin Wikipediakin sanoo, Romeo x Juliet -anime (Romeo x Jurietto) ”perustui väljästi” William Shakespearen näytelmään Romeo ja Julia. Todella väljästi. Animeen on poimittu aineksia näytelmästä, mutta suuri osa käsikirjoituksesta tulee ihan muualta.
Yhteistä runkoa on oikeastaan vain ajatus kahdesta vihamielisestä ja vallasta kilpailevasta suvusta, Montagueista ja Capuleteista, joiden jälkeläiset Romeo ja Julia kaikesta huolimatta rakastuvat. Manga perustuu puolestaan yhtä lailla väljästi animeen.
Vaikka ei Shakespearea olekaan, anime oli aika hyvä, varsinkin visuaalisesti. Minulle anime toi ajoittain mieleen Disneyn Kaunottaren ja hirviön palatsinäkymät tai Studio Ghiblin muutamien elokuvien CGI-jäljen. Ajoittain pulpahtivat mieleen myös Carl Larssonin vesivärein ja rajausviivoin piirtämät ihmiset.
Kahden pokkarin mittaisen mangasarjan on käsikirjoittanut Hitomi Amamiya ja kuvittanut nimimerkki COM. Amamiya on myös kirjoittanut animeen perustuvan kevytromaanin. Sangatsu manga aloitti vastikään mangasarjan julkaisemisen suomeksi.
Manga ei oikein ole animen tasalla…
ELETÄÄN Neo Veronan kaupungissa, joka ei selvästikään ole meidän maailmassamme. Neljätoista vuotta sitten Leontes Montague on tappanut Capuletin suvun melkein viimeistä myöten. Nyt julma tyranni pitää kaupunkia rautaisessa otteessa.
Capuletien viimeinen vesa, 16-vuotias Julia, on kuitenkin piilossa ja elossa. Hänet on kätketty Odin-nimiseksi pojaksi naamioituneena William Shakespearen teatteriseurueeseen. Siinä sivussa hän kapinoi Montaguen tyranniaa vastaan naamiosankari ”Punaisen pyörretuulen” hahmossa.
Montaguen poika Romeo ei hänkään hyväksy isänsä hallintotapaa. Ja niin kuin hyvään rakkaustarinaan kuuluu, Montaguen ja Capuletin perijät törmäävät toisiinsa ja rakastuvat. Rakkaustarina ja taistelu vallasta kietoutuvat toisiinsa.
Mangan suuri ongelma on sen lyhyys. Kun 24 jaksoa varsin hyvin käsikirjoitettua animea sovitetaan kahden pokkarin mittaiseen mangaan, paljosta on pakko luopua. Tekijöiden pitäisi olla melkoisia taikureita päästäkseen edes kohtuulliseen lopputulokseen.
Mitään ihmissuhteita ei ehditä kehittää, ja tarina muuttuu luurangoksi. Itse asiassa mangan juonessa olisi luultavasti lähes mahdotonta pysyä mukana, jos ei olisi nähnyt animea. Kaikki johdonmukaisuuden vaatimat ainekset ovat kyllä mukana, mutta hyvin tiukkaan pakattuina. Sellainen ei oikein istu normaaliin mangan nopeaan lukutapaan.
Kun on ollut pakko karsia, paljon hyvää on menetetty. Williamin hauska teatteriseurue jää pelkäksi viittaukseksi. Poissa ovat Julian ja Williamin keskustelut rakkaudesta. Samoin Romeon ja hänen äitinsä suhde jää heikoille. Animelle varsin keskeisestä (ja Shakespearen näytelmälle täysin vieraasta) elämänpuu-teemasta ei ainakaan mangan ensimmäisessä osassa hiiskuta sanaakaan. Poissa ovat animesarjaan ripotellut Shakespeare-sitaatit.
…eikä ilmeisesti tekijöidensä osaamisenkaan tasalla.
MANGAN harvat värikuvat ovat hienoja. Sen kuvittanut nimimerkki COM siis selvästikin osaa piirtää. Kiirekö lie ollut syynä vai mikä, kun muu osa mangan kuvituksesta on huolimatonta ja suttuista?
Kuvituksessa on paljon kömpelyyksiä esimerkiksi kasvojen ja käsien piirtämisessä. Osa ruuduista on jäänyt lähes luonnosasteelle.
Ehkä ikävimmältä näyttää Julian kasvojen kohtelu: Animessa pidettiin tarkka huoli siitä, että Julien kasvonpiirteet säilyivät samoina tyttö- ja poikarooleissa. Mangassa piirteet vaihtuvat esitetyn sukupuolen mukaan – mikä käsittääkseni on fyysinen mahdottomuus.
Hitomi Amamiyan muokkaama mangan käsikirjoitus on käsittääkseni niin sujuva kuin annetuissa rajoissa on mahdollista. Epäilenpä siis, että manga epäonnistui koska kustannusyhtiö antoi sille liian tiukat raamit. Sivumäärä on tarinalle onnettoman liian pieni. Samoin on luultavasti ollut tuotantoon käytettävissä ollut aika. Kukaan ei olisi voinut onnistua niiden puitteissa.
Mikään tästä ei tietenkään ole suomennoksen julkaisijan Sangatsu mangan syytä. Korkeintaan voisi pohtia, oliko suomennoksen tekeminen ylipäätään mielekästä nyt, kuusi vuotta animesarjasta ja mangan alkuperäisestä ilmestymisestä.
Antti Kokkosen suomennosjälki on yleensä luotettavaa, ja niin nytkin. Muutamia ikäviä virheitä on jäänyt; miekkaa ei vedetä huotraan vaan työnnetään sinne. Miekan nimittäminen ”mädännäiseksi” tuntuu myös aika omituiselta. Tosin pieni epäilys jää kalvamaan, että kyse ei olekaan suomentajasta – Odin-Julian puheen kömpelyydet saattavat olla peräisin alkuteoksesta ja jopa tahallisia.
Futoi yatsu 