Osamu Tezukan Muumipeikko.
KUN ottaa huomioon sen, miten suosittuja Tove Janssonin hahmot ovat Japanissa, niitä esiintyy hämmästyttävän vähän mangassa. Tai sitten minä luen vääränlaista mangaa.
Tässä kuitenkin kaksi ”hauska tavata vanha tuttu” -elämystä.
Mari Yamazakin mangassa Sekai no hatedemo mangakaki (“Mangataidetta maailman loppuun asti”, 2010) muumitarinoiden hahmolla on selvä asiallinen yhteys mangaan.
Apollo’s Songin (Aporo no uta, 1970) kuva taitaa olla taas yksi esimerkki Osamu Tezukan tavasta sijoittaa muualta tuttuja hahmoja yllättäviin yhteyksiin. Eikä kyseinen manga todellakaan ole mikään komedia. Joitakin Tezukan viittauksia länsimaiseen sarjakuvaan olen esitellyt ennenkin.
Mari Yamazakilla Nuuskamuikkunen (”konna hito” eli ”tämä heppu”) toimii yhtenä esimerkkinä matkustamisinnosta.
Osamu Tezukan Apollo’s Songin vihaisten eläinten laumassa seisoskelee yllättäen tuttu nuorukainen.
Futoi yatsu 
Itse olen löytänyt muumihahmon, muistaakseni Muumipapan, Rumiko Takahashin sarjasta Rinne. Jostain osien 3-5 pakeilta, tarkemmin en muista eikä ole noita omasta hyllystä tarkistusta varten.
Kiitokset tiedosta! Epäilinkin, että muumihahmojen ilmentymiä mangassa täytyy olla enemmän, vaikka minä en olekaan niihin törmännyt.
Paniponi Dash -tv-animessa Nuuskamuikkunen on samassa hämärässä pop-viittausseurassa kuin kapteeni Picard, höyryjyräkersantti Hartmann ja Tommy Lee Jones agentti K:na.
Nyt kun luin Tezukan Black Jackia niin 4. kirjassa (Vertical-painos) Pinoko luonnehtii erästä hahmoa ”He looks like a Moomintwoll!” ”They don’t smell like garbage”, vastaa BJ. Ja parin sivun päästä kyseinen hahmo on yhteen ruutuun piirretty Muumipeikoksi.
Muistaakseni jossain Arina Tanemuran mangassa oli Muumipappa, mutta en pysty muistamaan edes missä sarjassa. Taitaahan noita olla enemmän kuin luulisi, mutta ne jäävät kai helposti huomaamatta.