Tragedia ja komedia

Satoru Takamiya: Olet vampyyriorjani

Satoru Takamiya: Olet vampyyriorjani

ON OIKEASTAAN aika rohkeata panna kaksi täysin erityyppistä shoujo-mangaa samoihin kansiin. Traaginen vampyyrirakkaus ja kummituksilla hörheltävä koulukomedia sopivat kuitenkin yllättävästi yhteen.

Ivrea julkaisi vastikään suomeksi Satoru Takamiyan (1975- ) yksittäispokkarin Olet vampyyriorjani. Manga ilmestyi Japanissa vuonna 2010 nimellä SxM – Slave Master.

Pokkari sisältää kaksi mangatarinaa, joita kai voisi kirjallisuuden termistöä soveltaen kutsua mangapitkänovelleiksi. Nimitarina Olet vampyyriorjani (Slave Master) on murheellinen rakkaustarina. Toinen on sitten kummitusteemainen koulukomedia Pakkomielteenä kummitukset (Haraimasu kedo nanika?). Lisäksi pokkarin lopussa on kolmisivuinen pätkä, joka taustoittaa ensimmäistä tarinaa.

Kokoelman suomenkielisestä nimestä on jo netissä irvailtu niin paljon, että minulla ei ole siihen lisättävää. Huono mikä huono. Traagiselle rakkaustarinalle kehnosti sopivan nimen koomisuutta lisää vielä se, että pokkarin kannessa näyttää lukevan ”vampyyriÖrjan!”.

Hieman kömpelön oloisen suomenkielisen käännöksen on tehnyt Anna Elo. Ilmeisesti jotenkin englannin kautta on tullut esimerkiksi outo ajatus nimittää haamuja spektreiksi. Ivrean julkaisussa on ikävän paljon kirjoitusvirheitä, missä työvaiheessa sitten lienevätkään syntyneet.

Painojälki ja paperi ovat aivan laadukkaita. Manga on tehty pieneen pokkarikokoon, mikä aiheuttaa ongelmia joidenkin pitkien tekstien mahduttamiselle. Takamiyan jälkikirjoitus on ilmeisesti lipsahtanut väärälle sivulle. Se on keskellä toista tarinaa, vaikka sen tarkoitus on esitellä kolmisivuinen viimeinen tarina.

Satoru Takamiya: Olet vampyyriorjani

Satoru Takamiya käyttää hyvin tyhjää tilaa.

KAKSI manganovellia ovat todellakin aika erityylisiä. Olet vampyyriorjani on tragedia ilman huumorin pilkahdustakaan. Pakkomielteenä kummitukset taas on aika tavallinen romanttinen koulukomedia, kummitusteemastaan huolimatta.

Kuten Takamiya itsekin reunateksteissään huomauttaa, tarinoilla ei ole muuta yhteistä kuin se että taiteilija on päässyt tekemään sellaisia tarinoita kuin on halunnut.

Paitsi sisällöltään, tarinat ovat erilaisia myös visuaaliselta ilmeeltään. Tarinassa Olet vampyyriorjani Takamiya käyttää sivuissaan runsaasti mustaa ja valkoista tyhjää tilaa. Se toimii hyvin, sillä se antaa lisää vapautta ruutujen muodolle ja sijoittelulle. Suuri osa tarinasta etenee lähikuvina kasvoista ja käsistä. Kukkasia ja muita shoujo-hörhelöitä käytetään hyvin säästeliäästi.

Pakkomielteenä kummitukset sydänsilmineen ja sädehtivine ruusuineen on visuaalisesti ”normaalia” tyttöjen mangaa. Siinäkin tyhjän tilan käyttö tekee lukemisesta välillä miellyttävää, mutta sivut ovat ilmeiltään epätasaisia.

Molemmissa manganovelleissa visuaalinen jälki on aika hyvää. Takamiyalla onkin jo takanaan parikymmentä mangaa runsaan kymmenen taiteilijavuoden ajalta. Hänen esikoisteoksensa oli Tenshi tsuiraku (”Putoava enkeli”), joka julkaistiin Ciao-lehdessä kesäkuussa 2001. Sen jälkeen Takamiya on piirtänyt ensin pääasiassa ChuChu-lehteen, ja sen lakattua ilmstymästä vuonna 2009 hän siirtyi Cheese-lehteen.

Englanniksi Takamiyalta on ilmestynyt yksiosainen manga Heaven’s Will (Hebunsu uiru), jonka Viz Media julkaisi 2009. Ilmeisesti suosio ei kuitenkaan ollut kovin suuri, koska taiteilijalta ei ole sen jälkeen tietääkseni käännetty muuta.

Satoru Takamiya: Olet vampyyriorjani

Pakkomielteenä kummitukset on normi-shoujoa.

TARINASSA Olet vampyyriorjani Kyrie on rikkaan suvun perijätär, jonka vanhemmat ovat kuolleet. Häntä liehittelee niljake Masanari, joka tavoittelee yksinomaan suvun kunniaa ja rahoja. Masanaria kuvaa parhaiten se, että kun Kyrie tekee kuolemaa, hänen ensimmäinen ajatuksensa on, että hän itse joutuu vaikeuksiin jos Kyrie kuolee.

Kyrie löytää kartanon puutarhasta haavoittuneen nuorukaisen, joka on menettänyt muistinsa. Kyrie rakastuu kalvaaseen sinisilmäiseen nuorukaiseen, jota Masanari vihaa pelkkänä rakkina. Pian aletaan epäillä, että nuorukainen onkin vampyyri. Murheellinen salaisuus purkautuu, kun nuorukaisen muisti palaa.

Mangan Pakkomielteenä kummitukset päähenkilö on lukiolaistyttö Kotomi Shirogami, joka haluaisi romanssin kummituksen kanssa. Hänen voimakas auransa kuitenkin karkottaa kaikki kummitukset lähitienoiltakin. Kalvas nuorukainen Keita Miyama on puolestaan ”kummitusmagneetti”, joka vastoin tahtoaan vetää kummituksia puoleensa. Molemminpuolisten etujen nimissä he päättävät liittoutua.

Mangan kolme lukua ovat kolme erillistä seikkailua, joiden myötä hyötyliittolaiset vähitellen lähenevät tosiaan. Kotomi yrittää kahdesti rakkautta haamujen kanssa. Ensimmäinen tapaus onkin kiinnostunut vain pojista – ja ainakin minulle jäi käsikirjoituksesta ikävästi vähän homofobinen mielikuva, anteeksi vain. Toinen tapaus on itsekeskeinen roikale. Keitaan kiinni liimautuva kummitustyttö taas jo Kotomin mustasukkaiseksi.

Takamiya tuntuu olevan niin kotonaan Kotomin ja Keitan hahmojen kanssa, että en ihmettelisi yhtään vaikka heistä syntyisi lisääkin tarinoita. Miksikäs ei, parivaljakko on aivan toimiva.

Joitakin hupsuja epäjohdonmukaisuuksia manganovelleisa on. Kalvas nuorukainen Kagari käy kahdesti samalla lääkärillä. Ensimmäisellä kerralla lääkäri huomaa hitaan pulssin ja matalan ruumiinlämmön, mutta ei tiedä anemiasta mitään. Muutamaa päivää myöhemmin hän diagnosoi vaikean anemian. Kotomin syntymäpäivä vaihtuu kesken tarinan. Ensin se on maaliskuun kolmas, hieman myöhemmin jonkin kuukauden 24. päivä.

This entry was posted in komediamanga, scifi ja fantasia, shoujo and tagged . Bookmark the permalink.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s