Konomi Wagata: Yhdessä kotiin
KONOMI Wagata piirtää hauskoja eläimiä ja hirviöitä. Hän myös tekee harvinaista hurttihuumorimangaa, jota ei tarvitse piilotella nuorimmiltakaan lukijoilta.
Sangatsu Mangan juuri suomeksi julkaisema kokoelma Yhdessä kotiin (Issho ni kaero) sisältää neljä manganovellia. Nimitarina Yhdessä kotiin vie noin puolet parisatasivuisesta pokkarista. Kolme muuta tarinaa ovat varsin lyhyitä: Ihmejoukko (Wandaa paatii), Eläintarhakilpasilla (Zootto raibaru) ja Perheelläni on ongelma (Watashi no katei mondai).
Konomi Wagatan eläintarinoita on luvassa peräti kolmessa yksittäispokkarissa, jotka Sangatsun on määrä tuoda suomeksi lähiaikoina. Yhdessä kotiin -kokoelman lisäksi Wagatan oma on myös manga Eläimiä kerrakseen (Eto etosetera). Lisäksi Wagatan työtä on mukana usean taiteilijan kokoelmassa Aina yhdessä (Itsudemo wanko to issho).
Wagata on julkaissut koomista ja romanttista shoujoa vuodesta 2006 alkaen. Issho ni kaero – Dear Friend oli hänen toinen kokoelmansa, ja se ilmestyi Japanissa vuonna 2009. Ennen yhteen kokoamista sen novellit julkaistiin Shogakukanin tyttöjenlehdessä nimeltä Ciao.
Wagata piirtää sopivasti hupsunpelottavia hirviöitä.
NUORI koulutyttö on niin rakastunut naapurin poikaan, että ei kehtaa myöntää tälle inhoavansa koiria. Niinpä poika antaa hänen hoidettavakseen koiran – ja vieläpä puhuvan sellaisen. Koira nimeltä Ken on kova valehtelemaan ja vielä kovempi sekaantumaan ihmisten välisiin asioihin. Etenkin hän yrittää liian innokkaasti saattaa ujoa tyttöä yhteen pojan kanssa.
Yhdessä kotiin ei kuitenkaan ole pelkästään huumoritarina. Ken on joutunut lähtemään aikaisemmasta perheestään, koska perheen poika on allerginen koirille. (Miksi se muuten on niin ihmeellisen salattava asia?) Ja kohta tyttö saa kuulla, että hän joutuu muuttamaan toiseen kaupunginosaan ja toiseen kouluun, kauas ihastuksestaan.
Ihmejoukko on komedia tytöstä, joka 13 vuoden iässä saa voiman karkottaa hirviöitä. Hän saa myös suojelijakseen komean pojan. Juoni on tuhanteen kertaan käytetty, mutta Wagatan piirtämät hirviöt ovat niin hupaisia että ne tekevät tarinastakin mielenkiintoisen.
Perheelläni on ongelma on eräänlainen Romeo ja Julia -mukaelma. Yoyogin ja Miyamorin suvut ovat olleet vuosisatoja riidoissa. Synkät mutta rakkaat isoisät eivät tahdo helpolla paljastaa sukuriidan syytä: Yoyogit pitävät koirista, Miyamorit kissoista. Isoisien ankarat kiellot eivät kuitenkaan pysty estämään nuorta polvea päätymästä yhteiseen leikkiin.
Mustasukkaisesta eläimestä piti tulla laama, mutta siitä tulikin alpakka.
KONOMI Wagatan mangajälki paranee sitä mukaa mitä enemmän hän päästää itseään irti. Yhdessä kotiin on oikeastaan suhteellisen tylsä tarina puhuvasta koirasta. Ihmejoukossa kummajaisolennot ovat jo aika irtonaisia. Varsinaiseen lentoon tarina pääsee manganovellissa Eläintarhakilpasilla.
Wagata on selvästi kotonaan hulvattoman crazyhuumorin saralla. Ja sillä alalla hän on ihastuttava poikkeus, jonka tarinat ovat sopivaa luettavaa kaikille lukutaitoikään ehtineille. Harvoin näkee tällaista hulluttelua, jossa ei ole jälkeäkään pieruhuumorista tai navanalusjutuista. Siis ainakaan hauskaa tällaista.
Eläintarhakilvan asetelma on herkullinen. Mayo-tyttönen kompastuu vierailullaan eläintarhassa, ja hänet auttaa pystyyn superkomea eläintenhoitaja Kuramoto. Tyttö näkee suorastaan hänen selässään enkelin siivet.
Samaan eläintenhoitajaan on kuitenkin ihastunut myös eläintarhan alpakka. Alkaa hurja mustasukkaisuusdraama, jossa kumpikaan osapuoli ei kaihda keinoja. Sitä mukaa kun tarina saa vauhtia, myös Wagatan piirrosjälki saa lisää hehkua ja elävyyttä.
Tätä mangaa voi suositella niin Sayuri Tatsuyaman (Happy Happy Clover) kuin Hideki Ohwadan (The Legend of Koizumi) ystäville. Samaa ei ei voi sanoa kovin monesta muusta mangasta.
Futoi yatsu 