Suehiro Maruo: The Strange Tale of Panorarma Island
SURKEALLA kirjailijalla on yletön unelma. Suehiro Maruon visuaalisesti loisteliaassa mangassa kirjailija keksii täydellisen rikoksen rahoittaakseen unelmansa. Tarina on peräisin itseltään Edogawa Ranpolta.
Hitomi Hirosuke on epäonnistunut kirjailijana. Omasta mielestään hänellä on hyviä ideoita, mutta kustantaja ei ole samaa mieltä. Hän haluaisi Hirosuken kirjoittavan lähempänä todellisuutta olevista aiheista, sellaisista jotka kiinnostavat lukijoita. Vaikkapa kaupungin ilotytöistä. Hirosuke ei ole kiinnostunut moisesta: ”Nykyajan elämästä pitäisi voida sanoa jotain enemmän.”
Hirosukella on haave. Jos hänellä olisi rajattomasti rahaa, hän ostaisi maata ja rakentaisi sille valtavan maanpäällisen paratiisin. Mutta sitä ennen pitäisi keksiä, miten saisi maksettua tämän kuun vuokran.
Sitten Hirosuke saa kuulla, että hänen nuoruudenystävänsä, upporikas Kenzaburo Komoda on kuollut. Hirosuke ja Komoda eivät olleet pelkästään opiskelutovereita – he olivat myös niin samannäköisiä, että heitä usein erehdyttiin luulemaan toisikseen.
Idea alkaa itää kirjailijan päässä, ja pian se muuttuu pakkomielteeksi. Hän voisi ottaa Komodan paikan ja käyttää teollisuuspohatan omaisuuden unelmansa toteuttamiseen.
Suehiro Maruon (1956- ) manga The Strange Tale of Panorama Island (Panorama-tō kidan) julkaistiin japanissa Comic Beam -lehdessä heinäkuusta 2007 tammikuuhun 2008. Last Gasp on lupaillut sen englanninkielistä käännöstä jo muutaman vuoden ajan, ja nyt se on viimein saatu julki. Mangan ovat kääntäneet Ryan Sands ja Kyoko Nitta.
Manga perustuu Edogawa Ranpon (Last Gasp käyttää kirjoitusmuotoa Rampo) romaaniin Panorama-tō kidan vuodelta 1926. Edogawa Ranpo (1894-1965) oli japanilaisen jännitys- ja dekkarikirjallisuuden isä, jonka oikea nimi oli Taro Hirai.
Kirjailijanimensä Ranpo otti Edgar Allan Poelta (Edogaw-aRan-po). Poen vaikutus tuntuu vahvana panoraamasaaren oudossa tarinassakin. Toinen suuresti häneen vaikuttanut kirjailija oli Sherlock Holmesista tuttu Sir Arthur Conan Doyle.
Kirjailija päättää vallata edesmenneen pohatan elämän.
SUURELLA huolella Hirosuke lavastaa oman itsemurhansa. Hän kaivaa Komodan haudastaan, ryövää mätänevältä ruumiilta vaatteet ja sormuksen ja laittautuu tielle makaamaan. Hän on valmis menemään niin pitkälle, että hän paastoaa päiväkausia ja repii irti oman hampaansa näyttääkseen edesmenneeltä Komodalta.
Vaiva kannattaa, sillä Komodan yritysryppään alemmat johtajat ja talouden palvelusväki hyväksyvät Hirosuken kuolleista nousseeksi Komodaksi. Vain Komodan kaunis vaimo Chiyoko on epäileväinen.
Komodaksi tekeytynyt kirjailija ryhtyy määrätietoisesti toteuttamaan outoa unelmaansa. Hän ostaa saaren, jolle hän ryhtyy rakentamaan ylettömälle kauneudelle ja ilonpidolle omistettua paratiisiaan. Se on täynnä ihania maisemia, lahjakkaita taiteilijoita ja henkeäsalpaavaa upeutta. Se on myös täynnä kaikkia niitä ennen kaikkea eroottisia perversioita, joita vain täysin estoton ja loputtomin rahavaroin varustettu mies pystyy keksimään.
Panoraama tulee tarinan nimeen siitä, että Hirosuke-Komoda hyödyntää paljon huvipuistojen ja näyttelyiden tekniikkaa: ovelien illuusioiden avulla hyvinkin pieneen tilaan on mahdollista luoda valtavia maisemia ja elämyksiä. Saarelle päästyään ”Komodan” vastustajatkin lauhtuvat: On aivan sama, onko moisen nautinnon tarjoaja aito vai teeskentelijä.
Kun panoraamasaari on melkein valmis, Hirosuke johdattaa Chiyokon huikealle matkalle saaren kaikkiin nähtävyyksiin. Läpi vedenalaisen lasitunnelin, kautta vesiputousten, vuoristojen ja Versaillesin veroisten puutarhojen. Kautta kasvihuoneiden, patsaspuistojen, joutsenlampien ja salaperäisten koneiden.
Aina symbolismin tunnetuimpiin kuuluvaan teokseen asti: Arnold Böcklinin Kuolleiden saarelle, riutuvan rakkauden loppuun asti.
Mutta The Strange Tale of Panorama Island on myös dekkari, vaikka se paljastuukin vasta aivan loppumetreillä. Hitomi Hirosukella on perässään Edogawa Ranpon vakiosankari, mestarietsivä Kogoro Akechi, joka on päättänyt paljastaa kirjailijan salaisuudet.
Ja ryhtyy tuumasta toimeen.
SUEHIRO Maruo luo paratiisisaaren tunnelman visuaalisesti käsittämättömän hienoilla kuvillaan. Tarina vilisee upeita maisemia, taideteoksia, kukkia, lintuja ja eläimiä kuin Katshushika Hokusain luonnoskirja. Myös kuoleman tuntu on läsnä: käärmeitä, liskoja, hyönteisiä.
Manga tapahtuu pian keisari Taishon kuoleman jälkeen 1920-luvun lopulla. Vaikka paljon tarinasta ja sen kuvituksesta on fantasiaa, Maruo on ollut huolellinen todellisuudenkin kanssa. Todelliset vaatteet, asumukset, työvälineet, teollisuuslaitokset sun muut ovat erittäin tarkasti kuvattuja.
On harmi, että mangassa vain kannet ja pari ensimmäistä sivua ovat värillisiä. Toisaalta, The Strange Tale of Panorama Island toimii elävänä esimerkkinä siitä, että upeiden kuvien tekemiseen ei välttämättä tarvita väriä. Kirja on mangaksi poikkeuksellisen isokokoinen, ja sen kuuluukin olla. Se on paitsi sarjakuva, myös taidekirja joka houkuttelee syventymään kuvien yksityiskohtiin.
Mangan parasta antia ovat Maruon sivun tai jopa aukeaman kokoiset kuvat panoraamasaaren upeista nähtävyyksistä ja eroottisista nautinnoista. Mielenkiintoisia ovat myös yksityiskohtaiset esitykset 1920-luvun Japanin elämästä, jossa länsimaistuminen vyöryy perinteisen japanilaisen kulttuurin keskelle.
Vähätellä ei sovi käsikirjoitustakaan, jossa lukijaa johdatetaan kulkemaan Hirosuken yhä syvemmälle omaan fantasiaansa uppoavan mielen mukana. Intohimo saa jopa taloudellisen rationalisoinnin: Panoraamasaari ei ole pelkästään henkilökohtainen täyttymys, vaan se myös valtavalla työmäärällään pelastaa alueen talouselämän.
Tekstiä on vähän, jopa japanilaiseksi sarjakuvaksikin, ja se antaa aina elintilaa Maruon hienolle kuvakerronnalle. Siinä kauniilla ja seksikkäillä naisvartaloilla on keskeinen osa, mutta ei ehkä kuitenkaan liioiteltu.
Jos pidät perversiolla sävytetystä silmiähivelevästä kauneudesta, The Strange Tale of Panorama Island on sinulle tehty. Eikä se hassumpi ole vanhan polven dekkarinakaan. Eroottisen kuvituksensa vuoksi manga ei sovellu ainakaan alle 16-vuotiaille.
Kirjailija vajoaa yhä syvemmälle omaan unelmaansa – ja hulluuteensa.
SUEHIRO Maruon mangatuotantoa:
Barairo no kaibutsu (1982, ”Ruusunvärisiä hirviöitä”)
Yume no Q-SAKU (1982, ”Unten Q-SAKU”)
DDT (1984)
Shōjo Tsubaki (1984, englanniksi Mr. Arashi’s Amazing Freak Show, 1992)
Kinrandonsu (1985)
Paranoia Star (1986)
Maruo jigoku (1988, ”Maruon helvetti”)
Kokuritsu shōnen – National Kid (1989)
Inugami hakase (1994, ”Tohtori Inugami”)
Kaze no Matenrō – Weird Storm Boy (1995)
Gichigichi-kun (1996)
Tsukiteki aijin – Lunatic Lovers (1997)
Warau kyūketsuki (2000, ”Naurava vampyyri”)
Panorama-tō kidan (2008, englanniksi The Strange Tale of Panorama Island, 2013)
Imomushi (2009, ”Toukka”)
Bindume no jigoku (2012, ”Helvetti pullossa”)
Maruo tunnetaan paitsi mangataiteilijana myös kuvittajana.
Kauniit vartalot ovat keskeinen osa Suehiro Maruon kuvakieltä.
Futoi yatsu 