Tytöiltä loppuu vauhti

Kakifly: K-ON! Highschool

Kakifly: K-ON! Highschool

KAKIFLY ei onnistu uusimaan suositun mangansa K-ON!in raikkautta. Jatko-osan K-ON! Highschool tarina on aika tylsää saman toistoa, mutta visuaalinen ilme on yonkoman parhaimmistoa.

Alkuperäisen K-ON!in jatkosarja K-ON! Highschool kertoo seuraavasta sukupolvesta lukion kevyenmusiikinkerhossa. Kerho yrittää selviytyä jälleen uuteen lukuvuoteen. Jäljellä on kolme jäsentä, mutta koulun sääntöjen mukaan kerhon jatkumiseen tarvitaan neljä.

Kerhoa vetää nyt Azusa, joka yrittää ottaa johtajan roolin tosissaan. Hän jopa alkaa puhuakin kuten edellisestä sarjasta tuttu Yui. Yuin tarmokas pikkusisko Ui on edelleen mukana. Kolmas jatkava jäsen on aika ärhäkkä ja suorapuheinen Jun.

Ekaluokkalainen Nao kokeilee kaikkia koulun kerhoja. Hän päätyy uskomaan että hän pärjää parhaiten kevyenmusiikinkerhossa. Siellä hän sentään ”vain” soitti kitaraa kuin viulua ja katkaisi paksuimman kielen. Nao on muita muodollisempi, ja toiset kutsuvat häntä pitkään sukunimellä Okuda. Etunimeen siirtyminen osoittautuu odottamattoman vaikeaksi.

Sattuman tai salajuonen kautta kerhoon joutuu liittymään myös arka Sumire (”Smirre”), jota vaalean tukkansa ja sinisten silmiensä vuoksi helposti luullaan ulkomaalaiseksi. Hän ei halua muiden saavan tietää, että hän työskentelee sisäkkönä aiemmin kerhossa olleen Tsumugin upporikkaassa perheessä. Niin on peräti viisi jäsentä koossa, ja kerhon tulevaisuus turvattu ainakin yhdeksi lukuvuodeksi.

Kuten ennenkin, kerhon kuudenneksi ”jäseneksi” tuppautuu Sawako-opettaja. Hän ei mainittavasti arvosta opiskelua, hän on kova teen ja herkkujen perään ja rakastaa tyttöjen pukemista merkillisiin asuihin. Hän joutuu toistuvasti vakuuttelemaan, että se että hän ei ole minkään luokan valvoja ei missään tapauksessa johdu siitä, että lapsia ei voisi luottaa hänen valvontaansa.

Ja kuten ennenkin, kevyen musiikin kerhon päätarkoitus on pitää hauskaa ja juoda Sumiren keittämää hyvää teetä Uin leipomien herkkujen kera – ei kun siis, soittaa ja laulaa yhdessä.

Kakifly: K-ON! Highschool

Kakifly saa yonkoman ruutuihin mahtumaan paljon ilmettä.

PUNAINEN jättiläinen on juuri julkaissut K-ON! Highschoolin Suvi Mäkelän kääntämänä suomennoksena. Sama yhtiö toi suomenkielisille lukijoille myös nelipokkarisen alkuperäisen sarjan. Kuudentena on vielä toinen jatkosarja, alkuperäisen sarjan porukan elämästä yliopistossa kertova K-ON! College, jota en ole valitettavasti ehtinyt lukea.

Nimimerkki Kakiflyn piirtämä ja käsikirjoittama K-ON! Highschool on edeltäjänsä tavoin jatkuvajuonisen mangan ja neliruutuisen yonkoman välimuoto. Se koostuu luvuista, joissa on aina avaussivun jälkeen sarja neliruutuisia strippejä. Periaatteessa joka stripissä on oma vitsi tai koukku, minkä lisäksi juoni etenee stripistä toiseen.

Mangan ongelma on, että se on liian samanlainen kuin alkuperäinen K-ON! Samasta suhteellisen suppeasta asetelmasta ei irtoa loputtomasti hauskuutta. Vauhti hiipuu väkisinkin.

Hauskinta K-ON! Highschoolissa on Sawako-sensein koheltaminen. Muutamat häneen liittyvät vitsit ovat nimenomaan sarjan perusyleisölle eli nuorille miehille suunnattuja. Sellaiset kuin tyttöjen uintiretkeä varten varatut simpukkayläosat tai Sawakon hinku pukea vaaleata Sumirea. Miehiä vetävien uimapukujen, lyhyiden kouluhameiden ja paksujen reisien rooli jää kokonaisuudessa aika pieneksi.

Tyttöjen keskinäinen vuorovaikutus ei millään lähde kipinöimään. Ei ensimmäisen sarjakaan mikään naurunremakka ollut, mutta Highschoolissa ihana hihittelykin jää aika vähälle. K-ON!in Mion ja Ritsun nahistelun kaltainen toiminnan ydin puuttuu, ja Tsumugin perheen vauraudestakin irtoaa Highschoolissa enää pari vitsiä.

Kakiflyn visuaaliset maneerit toimivat edelleen hyvin. Hän onnistuu ilmaisemaan harvinaisen paljon yonkoman rajallisessa ruututilassa. Hän piirtää hyvin ilmeikkäitä silmiä ja silmälaseja, vaikka en täysin ymmärräkään Pacmania muistuttavia iiriksiä. Muutkin tunnetilat ja eleet ovat vakuuttavia, niin keittävät aivot kuin tylsyydestä pulpettiin loksahtavat leuatkin.

K-ON! Highschool on edeltäjänsä kaltainen myös siinä, että sen taitto ohjaa lukijan silmää harhaan. Koska vierekkäiset ruudut ovat lähempänä toisiaan kuin päällekkäiset, länsimaisen silmän on vaikea siirtyä yonkoman oikeaan etenemissuuntaan, ylhäältä alas.

K-ON! Highschoolia on vähän vaikea suositella. Jos ei ole lukenut ensimmäistä sarjaa, kannattaa tarttua siihen. K-ON!ia kaipaamaan jääneille K-ON! Highschool voi olla hieman haikea mieleenpalautus tai sitten ikävä pettymys.

This entry was posted in komediamanga, seinen, slice-of-life, yonkoma and tagged . Bookmark the permalink.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s