Kissapoika, zombityttö ja isä

Mitsuru Hattori: Sankarea - Undying Love

Mitsuru Hattori: Sankarea – Undying Love.

SANKAREA on tuhanteen kertaan käytetyn kuuloisesta zombiaiheestaan huolimatta yllättävän ovela manga. Se myös alkaa poikkeuksellisen vakavasta asetelmasta.

Rehellisesti sanottuna en odottanut kovin paljoa, kun ryhdyin lukemaan ensimmäistä osaa Mitsuru Hattorin mangasta Sankarea – Undying Love. Tiesin kyllä, että mangan pohjalta oli vuonna 2012 tehty varsin suosittu animesarja, mutta sitä en ole nähnyt. Manga yllätti erittäin myönteisesti.

Kodansha on juuri julkaissut englanniksi mangan ensimmäisen osan. Japanissa manga on ilmestynyt Bessatsu shōnen magazine -lehdessä joulukuusta 2009 alkaen. Sarjasta on tähän mennessä koottu kahdeksan pokkaria, ja se jatkuu edelleen.

Sankarean nimi on väännös elokuvan nimestä Sangeria. Sillä nimellä tunnetaan Japanissa italialaisen Lucio Fulcin kauhuelokuva Zombi 2 (1979). En tiedä onko näin, mutta veikkaisin että nimi viittaa vereen (italiaksi sangue) sekä eteläeurooppalaiseen viinijuomaan nimeltä sangria – joka kieltämättä sekin näyttää vereltä, mutta on oikeasti japaniksi sanguria. Englanniksi elokuva tunnetaan nimellä Zombie Flesh Eaters. Suomeksi se kai oli Zombie läskinsyöjät.

Elokuva vilahtaa heti mangan ensimmäisillä sivuilla. Ranko Saohji palauttaa lainaamansa Sangerian dvd:n Chihiro Furuyalle. Jostain syystä dvd:n kannessa elokuvan ulkomaankielinen nimi on Zombul (mikä puolestaan tuo minun mieleeni avaruusagentti Valerianin seikkailut, mutta se on kokonaan eri tarina).

Monta muutakin tunnettua elokuvaa elävistä kuolleista näyttäytyy tarinassa. Esimerkiksi päähenkilön kuollut kissa Bub-chan on saanut nimensä George A. Romeron elokuvasta Day of the Dead (1985, suomeksi Elävien kuolleiden päivä).

Mitsuru Hattori: Sankarea - Undying Love

Hameiden alle kurkistellaan aika innokkaasti.

CHIHIRO Furuya on veltonpuoleinen opiskelija Shiyohin poikalukiossa. Opiskelun sijasta häntä kiinnostavat zombit. Hän keräilee zombiaiheisia elokuvia, pelejä, figuureja, avaimenperiä – ylipäätään kaikkea mikä esittää zombeja. Elävät tytöt eivät häntä liiemmin innosta. Puoliksi piloillaan hän väittää ihannetyttöystäväkseen sellaisen, jonka toinen käsivarsi on revitty irti ja suolet roikkuvat ulkona.

Chihiron zombikiinnostus muuttaa luonnettaan, kun hänen kissansa Bub kuolee. Poika on näet löytänyt jostain käsikirjoituksen, jossa on resepti kuolleet herättävälle juomalle. Hän yrittää valmistaa juomaa elvyttääkseen kissansa zombiksi, huolimatta siitä että resepti on tuhriintunut yhden keskeisen ainesosan kohdalta.

Chihiro tekee taikojaan autiossa ja ränsistyneessä hotellissa, kun sinne ilmaantuu toinenkin yksinäisyyden hakija. Viereisen tyttölukion rehtorin tytär Rea Sanka tulee hotellille ulvomaan, miksi hänen on pitänyt syntyä Sankan perheeseen. Koulun suosikkioppilaalla ei menekään niin hyvin kuin päälle päin näyttää.

Rean avulla Chihiro onnistuu zombijuoman valmistuksessa. Vaivaa säästämättä Rea kapuaa kalliolta puuttuvaksi ainesosaksi myrkyllisen hortensian, ja hänen aavistuksensa osoittautuu oikeaksi. Rean ja Chihiron välille alkaa muotoutua merkillinen kiintymys.

Sitten tapahtuu paljon ja äkkiä. Sairaalloisesti tyttäreensä kiintynyt isä saa tietää Rean ja Chihiron tapaamisesta. Isä seuraa Reaa ja yrittää pakottaa tämän palaamaan kotiarestiin. Kun isä aikoo ruoskia Reaa, Rea horjahtaa ja putoaa kuolemaan kalliolta. Mutta Rea on salaa juonut Chihiron zombijuomaa…

Mitsuru Hattori: Sankarea - Undying Love

Omituisissa oloissa kahden omituisen ihmisen välille kehkeytyy omituinen luottamus.

SANKAREAN lähtöasetelma saattaa olla liiankin vakava, kun ottaa huomioon että yleisöksi on suunniteltu teini-ikäisiä poikia. Englanninkielisen julkaisun ikäräjasuositus on sentään K16. Minä tarjoaisin Sankareaa ensisijaisesti aikuisille naisille. Aikuisistakin miehistä vain niille, joilla on oikeasti kosketus todellisuuteen.

Sankarean ensimmäisen osan ytimessä ei nimittäin ole kepoinen zombieteema, vaan lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö. Tätä aihetta Mitsuru Hattori onnistuu lähestymään realistisen raa’asti mutta kuitenkin inhimillisesti. Sielut ovat aivan yhtä verille raastettuja ja hämmentyneitä kuin tosielämän tilanteissakin.

Toinen asia jota Hattori kuvaa hienosti on Chihiron ja Rean välinen suhde. Chihiro on selvästi keskenkasvuinen poika – mitä mainiosti korostavat hänelle piirretyt kissankorvatupsut ja kissansilmät. Rea on epätoivoinen ja ujo kaunotar, joka kuolemantoiveensa kanssa takertuu tiukasti Chihiroon. Yhtäkkiä syntyvän luottamuksen määrä on valtava.

Mangan kuvituksessa hameiden alle kurkistelu on välillä turhan itsetarkoituksellista. Voisi sitä edes yrittää naamioida osaksi juonta. Toisaalta, mukavahan Hattorin taitavasti piirtämiä muodokkaita kroppia on katsella. Chihiron pahasuinen serkku Ranko Saohji (”Wanko”) vaikuttaa pelkästään tätä tarkoitusta varten luodulta hahmolta.

Luulenpa että Sankarean amerikkalainen ikäraja 16 vuotta johtuu juuri eroottisista kuvista. Mangan komediallinen zombisisältö toisi minusta ikärajaa alemmaksi, ja tarinan hyväksikäyttöteema puolestaan oikeuttaisi korkeammankin ikärajan.

Englanninkielisen julkaisun sidonnassa on tehty ikävä virhe. Ainakin minun ostamani pokkari on sidottu niin tiukasti, että paljon puhekuplien tekstiä jää näkymättömiin liimasauman sisään. Vastaavasti aukeamien ulkolaidassa on sitten välillä paljonkin väljyyttä.

Englanninkielisen julkaisun synkänpuoleinen kansi on muokattu yhdestä mangan sivusta. Alkuperäinen japanilainen kansi oli paljon valoisampi.

Kaiken kaikkiaan, aika poikkeuksellinen rakkaustarina on kehkeytymässä. Tätä kannattaa seurata.

This entry was posted in ero & guro, komediamanga, scifi ja fantasia, shounen and tagged . Bookmark the permalink.

2 vastausta artikkeliin: Kissapoika, zombityttö ja isä

  1. Anonyymi sanoo:

    Tuo USA-version kansi on melko tyylipuhdas esimerkki ”American Kirby is hardcore” -tropesta.
    Erikoisen nimen italokauhuilu-viittaus lämmittää kulttigenreleffafanin sydäntä.

    Lieneekö Shaun of the Dead ollut aikoinaan suosittu Japanissa, kun näitä ”romanttinen komedia… zombeilla” -tarinoita tuntuu olevan jo aika liuta. Astetta komediallisempi on ”Zombicchi-wa bicchi-ni fukumaremasuka?” (Yuuichi Hiiragi/Square Enix), jossa rajalla käyneen päähenkilön on ajateltava aika ajoin tuhmia tai mimmi kuolee. Lopputulos on Fingerporimaista huumoria, jos Rivo-Riitta olisi päähenkilö.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s