Kuuluisa prinssiprinsessa

Osamu Tezuka: Princess Knight

Osamu Tezuka: Princess Knight

SUKUPUOLISEKOILU Princess Knight eli Ribon no kishi on yksi Osamu Tezukan maineikkaimmista teoksista. ”Mangan jumala” teki sarjakuvan kahteen kertaan, ja ainakin jälkimmäinen versio on maineensa veroinen mestariteos.

Osamu Tezuka tosiaan piirsi Ribon no kishin (”Nauhan ritari”, englanniksi Princess Knight) kahteen kertaan. Ensimmäinen versio ilmestyi Kodanshan julkaisemassa Shoujo kurabu -lehdessä vuosina 1953-1956. Kymmenen vuotta myöhemmin vuosina 1963-1966 Tezuka muokkasi sarjan kokonaan uudestaan, ja se julkaistiin Nakayoshi-lehdessä. Molemmat lehdet ovat tytöille suunnattuja.

Näiden versioiden välissä Tezuka teki tarinaa jatkavan sarjan Futago no kishi. Se kertoo Sapphiren ja Franzin kaksoslasten Daisyn ja Violettan seikkailuista, jotka nekin sisältävät paljon sukupuolten sekoitusta. Futago no kishi julkaistiin Nakayoshissa 1958-1959. Vertical julkaisi teoksen aivan äskettäin englanniksi nimellä The Twin Knights.

Ribon no kishin tarinaan liittyy vielä neljäs manga 1960-luvun lopulta. Kun Ribon no kishi -televisioanime oli suuri menestys vuosina 1967-1968, Mushi-studio päätti yrittää vielä myös sarjakuvaa.

Uutta sarjaa ehti ilmestyä seitsemän lukua Shoujo furendo -lehdessä, kun se keskeytettiin heikon menestyksen vuoksi. Tätä sarjaa Tezuka ei piirtänyt itse, vaan sitä tekivät studion muut taiteilijat.

Osamu Tezuka: Princess Knight

Näin ratkaistaan lasten sukupuoli.

VALITETTAVASTI en ole koskaan nähnytkään Ribon no kishin ensimmäistä versiota. On kuitenkin helppo kuvitella, että se varmaan oli enemmän Tezukan varhaisteosten (kuten Shin takarajiman) kuin 1960-luvun varsin kypsän Ribon no kishin kaltainen.

1960-luvun manga on se joka nykyisin julkaistaan aina Tezukan kootuissa teoksissa. Se on myös käännetty englanniksi kahteen kertaan. Kodansha julkaisi mangan vuonna 2001 kaksikielisen mangan Bilingual-sarjassaan. Bilingual oli lähinnä englantia opiskelevilla japanilaisille tarkoitettu sarja, jossa englannin- ja japaninkielinen teksti juoksivat rinnakkain.

Tuolloin käännöksen teki japanilainen Yuriko Tamaki, ja se näkyi. Käännös ei ole huono, mutta se on jäykänpuoleinen. Siinä on myös yksi paha vika: Käännöksestä on jäänyt pois kuninkaan hovilääkärin ässävika. Hänen epäselvään puheeseensa perustuu koko tarinan tärkein elementti, epäselvyys siitä onko Sapphire prinssi vai prinsessa.

Nykyaikainen englanninkielinen laitos Ribon no kishistä saatiin vuonna 2011, kun Vertical julkaisi mangan Maya Rosewoodin käännöksenä. Käännöksen nimi on tietenkin kaikkia perinteitä noudattaen Princess Knight.

Nyt minäkin sain viimein kokonaan luettua Princess Knightin, tuon Verticalin käännöksen. Aiemmin olen lukenut osan Kodanshan käännöksestä.

Osamu Tezuka: Princess Knight

Sapphire on sekä kaunis prinsessa että komea prinssi.

PRINCESS Knight on yksi shoujon, tyttöjen mangan, perusteoksista. Tezukan ensimmäinen versio syntyi 1950-luvulla aikana, jolloin tyttöjenkin manga oli miesten valtakuntaa. Naisia ei taiteilijoiden joukossa vielä juuri ollut.

Kuusikymmenluvulla shoujoa piirtävien miesten valtakausi oli päättymässä. Esimerkiksi Minori Kimura ja Machiko Satonaka aloittivat uransa 1964 ja Keiko Takemiya 1967. The Heart of Thomasista parhaiten tunnettu Moto Hagio julkaisi esikoisteoksensa Ruru to Mimi Nakayoshissa vuonna 1969.

Kodanshan käännöksen jälkisanoissa Tezuka kertoo suurimmat muutokset 1950-luvun Ribon no kishistä 1960-luvun versioon. Kokonaan uutena tarinakaarena tuli mukaan seikkailu merirosvokapteeni Bloodin kanssa. Vaitelias mutta pohjimmiltaan hyvä Blood toi tarinaan lisää poikamaista seikkailullisuutta – mutta myös toisen komean miehen ihailtavaksi.

Toinen keskeinen henkilövaihdos liittyi pahiksiin: Vanhemman sarjan Mephisto korvautui uudemmassa äidinrakkauden sokaisemalla noita Hellillä ja hänen miehellään Saatanalla.

Madame Hell ahdistelee prinsessa Sapphirea saadakseen tämän neidonsydämen kovin poikamaiselle tyttärelleen Hecatelle. Samalla Hell yrittää saada Hecaten naimisiin prinssi Franzin kanssa ja sitä kautta Goldlandin kuningattareksi. Hecate ei ole kiinnostunut sen enempää prinssistä kuin valtakunnastakaan.

Osamu Tezuka: Princess Knight

Hovinaisten puvut ovat saaneet vaikutteita Takarazukan teatterista.

PRINCESS Knightin sukupuolten sekaannukseen perustuva komedia sai paljon aineksia Takarazukan teatterista. Tuo pelkästään naisnäyttelijöiden voimin esiintyvä revyy täyttää tänä vuonna tasan sata vuotta. Tezuka kasvoi Takarazukassa ja imi vaikutteita kaupungin maineikkaasta teatterista.

Takarazukan peruja ovat Princess Knightin sadunomaiset valtakunnat Silverland ja Goldland sekä niiden kuninkaallisten monimutkaiset lemmensuhteet. Takarazukasta saivat myös hahmonsa Princess Knightin hovinaisten ällistyttävät puvut.

Princess Knight alkaa taivaasta. Jumala on lähettämässä uusia lapsia maailmaan. Heidän sukupuolensa määräytyy sen mukaan, saavatko he jumalalta sinisen vai punaisen sydämen.

Pieni enkeli Tink tekee kuitenkin jekun: Hän syöttää Silverlandin prinsessaksi tarkoitetulle Sapphire-pienoikaiselle ylimääräisen pojan sydämen. Sapphire syntyy tytöksi niin kuin jumala on määrännyt, mutta kaksi sydäntä repivät häntä kahden sukupuolen välillä.

Sukupuolten sekaannus jatkuu, kun Silverlandin kuninkaan hovilääkäri ilmoittaa kansalle, että maahan on syntynyt prinsshisshi. Kansa ehtii saada käsityksen että jälkeläinen on kruununperijäksi kelpaava poika. Kuningasparin ei auta kuin kätkeä tyttärensä sukupuoli ja kasvattaa hänet poikana.

Osamu Tezuka: Princess Knight

Kapteeni Blood on kuin Rudolph Valentino tai Douglas Fairbanks.

”PRINSSI” Sapphiren ympärillä vaanii koko ajan ilkeä herttua Duralumin pitkänenäisen kätyrinsä Sir Nylonin kanssa. He yrittävät paljastaa Sapphiren tytöksi, jotta valtaistuimelle nousisi Duraluminin poika Plastic. Silverlandin laki kun ei salli naisen perivän kruunua.

Toinen vaaniskelija on madame Hell, joka siis tavoittelee Sapphiren neidonsydäntä. Hän myös tekee kaikkensa estääkseen Goldlandin prinssi Franzin ja prinsessa Sapphiren välisen rakkauden.

Nylonin, Duraluminin ja Hellin juonittelut kantavat hedelmää. Franz kääntyy vihaamaan mieheksi luulemaansa Sapphirea. Vanha kuningas kuolee ja Sapphire joutuu äitinsä kanssa ensin vankilaan, sitten maanpakoon. Tyhmyrinoloinen Plastic nousee valtaan.

Alkaa pitkä ja polveileva hyvin tezukamainen seikkailu. Sankarit päätyvät moniin outoihin paikkoihin ja monenlaisiin vastakkainasetteluihin, ennen kuin oikeus lopulta toteutuu.

Sapphiren sydämestä ilmaantuu kilpailemaan myös merirosvo Blood, ja Franzin rakkauden päättää voittaa itse jumalatar Venus. Jumalan maan päälle lähettämä pikku Tink yrittää epätoivoisesti järjestellä asioita oikealle tolalleen, vaikka hänellä on vastassaan suuri joukko pahoja voimia.

Osamu Tezuka: Princess Knight

Madame Hell ja itse Saatana.

1960-LUVUN Princess Knight on selvästi kypsempi tarina kuin vaikkapa puolenkymmentä vuotta aikaisemmin syntynyt The Twin Knights. Sapphiren ja Franzin rakkaustarina on monimutkainen, mutta henkilöiden halujen ja tunteiden mukaisesti loogisesti etenevä.

Princess Knight on sekä seikkailu että komedia. Toisin kuin monissa Tezukan varhaisissa teoksissa, koomiset elementit eivät tässä häiritse seikkailun kulkua. Suuren osan komiikan kuormasta kantavat juonitteleva Sir Nylon sekä vähitellen läksynsä oppiva pikku Tink.

Hieman salaperäinen ja jalo kapteeni Blood on hyvin onnistunut hahmo. Sen sijaan madame Hell on aika ristiriitainen – mikä sekään ei välttämättä ole pahasta. Välillä hän on pahuuden valtavia voimia tehokkaasti käyttävä ilkeä noita, toisinaan taas pelkästään tyttärensä parasta ajatteleva hellä äiti.

Franzin ja jumalatar Venuksen välienselvittely tarinan loppupuolella tuntuu kovasti päälleliimatulta. Epäilen, että se on lisätty sarjaan myöhäisessä vaiheessa, jotta menestyksekäs manga ei loppuisi vaan toisi Nakayoshille vielä kasoittain jenejä.

Mangassa on myös useita onnistuneita sivuhenkilöitä. Yksi tällainen on ahne vanginvartija Gammer, joka Sapphiren hyvyyden edessä kääntyy hyvän puolelle. Toinen on madame Hellin mies Saatana, joka osoittautuu aika mukavaksi hepuksi joka ymmärtää hyvän pilan päälle.

Summa summarum: Pakollista luettavaa kaikille, jotka haluavat omata perussivistyksen mangan alalla. Ei kuitenkaan mitään pakkopullaa, vaan hyvin nautinnollista luettavaa.

Kategoria(t): mangan historia, Osamu Tezuka, shoujo Avainsana(t): . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.