Liian pieni suklaapuoti

Rino Mizuho: Maaginen suklaapuoti

Rino Mizuho: Maaginen suklaapuoti

MAAGINEN suklaapuoti on ainakin ensimmäisessä pokkarissaan yhden idean manga, joka toistaa samaa juonikuviota kyllästyksiin asti.

Sangatsu manga on alkanut julkaista suomeksi Rino Mizuhon mangasarjaa Maaginen suklaapuoti (Chokora no mahou). Japanissa sarja on julkaistu vuodesta 2009 alkaen Ciao-tyttöjenlehdessä, ja siitä on tähän mennessä koottu yhdeksän pokkaria.

Shokora Aikawa pitää metsän siimeksessä suklaapuotia nimeltä Chocolat Noir. Shokora on salaperäinen tyttö jollaisia ”ei ole edes viihdemaailmassa”. Lisäksi hänen suklaansa toteuttavat aina syöjänsä yhden toiveen. Shokora ei myy suklaitaan rahalla, mutta hänen vaatimansa hinta voi silti olla korkea – vaikkapa kyky nähdä ihmisiä.

Juoni on tällainen (jos et ole vielä lukenut mangaa, tämä ehkä kannattaa jättää väliin): On kaksi tyttöä. Toinen menestyy rehellisesti, toinen kadehtii. Kadehtija onnistuu pilaamaan menestyjän elämän. Menestyjä ostaa Shokoralta suklaata, ja saa onnensa takaisin. Kadehtijakin ryntää ostamaan suklaata. Häneltä Shokora kuitenkin vaatii hinnan joka tuhoaa hänet lopullisesti.

Ensimmäisellä kerrallahan tuo on mainio tarina. Toisella kerralla se on jo vähän hohhoijaa. Kolmannella ja neljännellä kerralla sivuja tulee loikittua yli. Ainakin minulle kävi näin. Mutta voihan olla, että on ihmisiä joihin tuo uppoaa kerran toisensa jälkeen.

Rino Mizuho: Maaginen suklaapuoti

Pahoille käy kuitenkin lopulta aina pahoin.

ONPA nyt sitten nähty sellainenkin, että japanilaiseen sarjakuvaan vankasti kuuluva mustavalkoinen kuvitus ei istu kaikkeen. Yleensähän mangataiteilijat pystyvät viivoilla ja harmaasävyillä lähes ihmeisiin. Maagisen suklaapuodin myymät suklaaherkut eivät kuitenkaan näytä miltään mustavalkoisina piirroksina.

Rino Mizuhon yritys suklaakuvissa on kova, mutta ilmeisesti taidot eivät riitä. Jotta hyvä syötävä näyttäisi mustavalkoisenakin hyvältä syötävältä, tarvittaisiin mestariluokan kuvittaja – joku sellainen kuin Jiro Taniguchi (Kodoku no gurume) tai Akira Hanasaki (Oishinbo).

Mangan suomalaisessa julkaisussa minulla ei ole mitään valittamista. Käännöksen on tehnyt vakaa konkari Antti Kokkonen.

Maagista suklaapuotia on ykköspokkarin takakannen mukaan luvassa suomeksi kuusi pokkaria. Kakkonen on tulossa lokakuun lopulla. Jos juoniin ei jatkossa löydy huomattavasti lisää vaihtelua, veikkaan että aika moni lukija kyllästyy kesken.

Rino Mizuho: Maaginen suklaapuoti

Söisitkö tämän näköisen suklaan?

This entry was posted in shoujo and tagged . Bookmark the permalink.

4 vastausta artikkeliin: Liian pieni suklaapuoti

  1. arua sanoo:

    Harvoinpa sitä on nähnyt edes hyvin piirrettyä mustavalkoista kuvaa, jossa ruoka olisi millään lailla edukseen. Mustavalkoinen valokuvakin saa ruuan näyttämään jotenkin pilaantuneelta. Joskus tuli vastaan ravintola, jonka ikkunaan oli valittu mustavalkoinen valokuva. Olihan se ehkä tyylikäs, mutta ei herättänyt ruokahalua. Mieluummin jättäisi ruokakuvat kokonaan pois.

  2. Eevi sanoo:

    Minä itse olen lukenut tuon Maaginen Suklaapuoti-sarjan 1- ja 3-osan. Pidän niistä itse tosi paljon ja pari kaverianikin lukee samaa sarjaa. Minusta myös tuo mustavalkoinen kuva niin sanotusta ”Fondat Au Chocolatistakin” on aika hieno, (tekisi ehkä jopa mieli syödä se)…

  3. elisa sanoo:

    pidän tosissani sarjasta, sarjan ensimmäinen osa oli hieman tylsä jos niin sanoisi. toisessa osassa oli kuitenkin jo ytyä ja vaihtelua, kolmannes osa oli hyvä myös kuten muutkin ja koko ajan selviää jotain lisää. neljättä osaa en vielä ole saanut ostettua mutta aikeissa olen. piirustusjälki on mielestäni erittäin hyvä mutta en ehkä sitten ole nähnyt parasta tai jotain… jokatapauksessa pidin sarjasta ja kuvituksesta!

  4. Tik sanoo:

    Olen lukenut tähän mennessä neljä osaa, ja mielestäni sarja on selkeästi parantunut. Olin samaa mieltä ykkösosasta ja silloin kadutti, että ostin kerralla osat 1-7 kirjamessuilta, mutta toiseen osaan päästyäni olin vain iloinen, koska osa kerrallaan ostettuna olisin saattanut jättää loput kaupan hyllyyn, mikä olisi ollut hyvin harmillista. Kirjat ovat nopealukuisia, piti säästää ne jouluksi mutta on parissa päivässä tullut ahmittua nuo neljä ja kovasti tekisi mieli lukea loputkin tähän mennessä ilmestyneet. Ainoa mikä häiritsee on useissa tarinoissa esiintyvä kovin fyysinen koulukiusaaminen, onko Japanissa oikeasti tuollaista? Yhdessäkin tarinassa aiottiin ruveta lyömään jollakin pesismailan tapaisella mutta uhri karkasi, enkä yhtään ymmärrä miten jotkut voivat tehdä tuollaista niin pikkuasioista. Muuten tarina on mielenkiintoinen ja pidän siitä, että pahat saavat palkkansa, silloin kun niitä tarinoissa on.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s