SYKSYN viimeiset värit ovat taas saaneet haikusuonen pullistelemaan. Tässä muutamia omatekoisia haikun tapaisia, olkaa hyvät.
Ennen kuin kukaan ehtii kysyä, kerron että haikun runomitan suhteen minä kuulun aika vapaan linjan kannattajiin. Se tarkoittaa että kaikissa tekeleissäni tavumäärä ei vastaa ”virallista” muotoa 5-7-5.
Tärkeämpää kuin tavumitta haikussa on se, että jokaisella sanalla on hyvät perusteet olla paikallaan. Sitä paitsi japanin kielessä haikun pituutta ei mitata meikäläisillä tavuilla vaan japanilaisilla oneilla. Ne ovat pääsääntöisesti lyhyempiä kuin esimerkiksi suomen tavut.
Aikaisempia omia haikujani on julkaistu täällä, täällä, täällä, täällä ja täällä.
Haavan lehdet
havisevat tuulessa
maahan asti
Puuska puhaltaa
koivujen latvoista
kultaisen sateen
Lokakuun yössä
suhisee hiljaisuus –
lämmin sade!
Naakkaparvi
vesitornin katolla
nauraa kuulle
Talitiainen
on kiireinen – täytyy
lihoa talveksi
SYKSYISTEN ajatusten keventämiseksi palataan sitten vielä helteiseen viime kesään. Tässä muutamia ääniä kaupungista, ja yksi tuoksukin. Ei kuitenkaan mistään suurkaupungista, vaan ”mualiman navan” tuntumasta, kansainvälisestä Kuopiosta.
Kuopio Puijon tornista katsottuna.
Koko maailma
tuoksuu keväiseltä
lehmänpaskalta
Kuopion torilla
nuoret tytöt kiljuvat
kuin nuoret tytöt
Kuopio Kallavedeltä katsottuna.
Musta kaunotar
kiittää venäjäksi –
vastaan japania
Jätskikioskilla
mummot päivittelevät
ennätyskesää
Kuopion tori – tosin tässä jo syksyisessä sumussa.
Ennen kolmea
Hopeista kuuta hoilaa
murtunut mies
Kolmelta yöllä
ambulanssissakin
vain vilkkuvalo
Puoli seitsemän
katupora laulaa
ikkunan alla
Futoi yatsu 